Intuitio on valtava voimavara

Monet merkittäviä keksintöjä tehneet puhuvat intuitiosta – onpa siitä puhunut itse Einsteinkin. Jotkut taiteilijat tekevät työtään suuresti intuition johdattamina. Mutta mistä siinä on kyse ja voiko intuitiota kehittää?

Suomessa on ihminen, joka osaa vastata moniin intuitioon liittyviin kysymyksiin. Asta Raami kirjoitti nimittäin aiheesta väitöskirjan. Hän kertoo tekstissään, miten monet Nobel-palkitut ovat kertoneet erikoisista kokemuksista. He eivät ole ainoastaan oman alansa huippuja, vaan monia heistä yhdistää myös erikoiset työskentelytavat. He ovat kertoneet kokeneensa olevansa yhtä tutkimusaiheensa kanssa, työskentelevänsä itsensä kanssa erityisin tavoin, tai heillä on esimerkiksi erityisen loistava kyky visualisoida.

Intuitio ei kuitenkaan ole pelkästään nerojen etuoikeus. Se on osa kaikkien meidän ajatteluamme. Intuition roolia ei kuitenkaan aina omassa ajattelussa, teoissa tai päätöksissään osaa jäljittää. Intuition mystisyys, se että sitä ei voida täysin selittää, on myös johtanut siihen, että kaikki eivät välttämättä sen roolista halua puhua. Intuitiiviset päätökset toisinaan selitetään rationaalisiksi päätöksiksi.

Intuitio on kuitenkin merkittävä voimavara. Jos intuition edut ja voima otetaan mittavammin käyttöön, sillä on todennäköisesti suuri merkitys myös esimerkiksi planeettamme ongelmiin ratkaisuja etsittäessä.

Intuition käytöllä voi olla suuri merkitys

Raamin Aalto-yliopistolle tekemä väitöskirja käsittelee intuitiota ennen kaikkea luovalla alalla. Näkökulmana on intuition käyttö ja sen vahvistaminen. Mitä saisimmekaan aikaan, jos vahvistaisimme intuitiota ja antaisimme sille suuremman roolin?

Raamin työn taustalla on myös halu tuoda esiin kokemuksia intuitiosta, sillä niistä yleensä vaietaan. Niistä voi kuitenkin olla hyötyä – väitöskirjan perimmäinen tarkoitus on vähentää luomisprosessiin liittyviä haasteita ja sen tuskaisuutta, jonka monet luovilla aloilla toimivat hyvin tuntevat. Luomisprosessista on myös kyse, kun luodaan uusia lähestymistapoja ja tehdään tutkimusta, joten väitöskirja on kiinnostavaa luettavaa kaikille intuitiosta kiinnostaville.

Vaikka intuitiota käsittelevää tutkimusta tehdään enenevissä määrin, intuitioon ja sen tutkimukseen suhtaudutaan toisinaan epäillen, onhan se harppaus perinteisten tutkimuskohteiden ulkopuolelle. Se myös vihjaa siihen, että tietämyksemme on monimutkaisempi systeemi, mitä tähän asti olemme kuvitelleet. Intuitiota nimittäin voi ajatella myös tapana hankkia tietoa ympäröivästä maailmasta, mutta se ei noudata meille jo tuttuja malleja.

Mistä intuitiossa on kyse?

Monille intuitio on yksinkertaisesti voimakas sisäinen tunne, tai jopa ääni, joka auttaa ratkaisujen tekemisessä tai johdattaa oikeaan suuntaan. Mutta mistä intuitio syntyy, voiko se johtaa harhaan, ja mistä sen tunnistaa?

Asta Raamin väitöskirjassa Intuition Unleashed (irti päästetty intuitio) kerrotaan tieteellisiin lähteisiin tukeutuen, että intuitio on kaikkien ihmisten ajattelun keskeinen osa. Sitä käytetään arjessa, mutta usein siihen liittyvät ajatusprosessit ovat näkymättömiä, eivätkä noudata tiettyä kaavaa. Päätöksentekoon vaikuttavat useat intuition piiriin luettavat asiat, kuten tavat, muistot ja kiintymys. Sitä, että ne vaikuttavat päätöksentekoon, ei aina tunnisteta.

Intuition voi myös nähdä merkkien kautta. Mieli tulkitsee merkkejä ympäristöstä, joita emme itse tiedosta havainneemme. Intuitiota voi myös ajatella vaistona, vastakohtana loogiselle päättelylle. Monesti arkiajattelussa käytämme kuitenkin molempia ajattelutapoja rinnakkain, jollemme erityisesti halua tehdä päätöstä jomman kumman varassa.

Intuition määrittely ja tunnistaminen ei ole helppoa, Raamikin kirjoittaa. Intuitiolle ei ole olemassa selkeää kuvausta. Yleensä sitä pidetään yhtäkkisenä tiedon muotona, joka ilmaantuu pyytämättä tietoisuuteen. Psykologiaa käsittelevässä kirjallisuudessa sitä kuvaillaan nopeana tietämisen prosessina joka ainakin osittain pohjaa tiedostamattomaan tietoon.

Intuition määrittely on vaikeaa myös siksi, että harva sitä kuunteleva pystyy aukottomasti selittämään kokemaansa. Sitä voi ajatella rationaalisen ajatusprosessin tuloksina syntyvien ratkaisujen ja päätösten vastakohtana siinä mielessä, että ne ovat riskien puntaroinnin tulosta ja ne voi helposti perustella. Tosin, kuten Raami muistuttaa, monissa rationaalisiksi ja analyyttisiksi puetuissa ratkaisuissa myös intuitiolla on ollut roolinsa. 

Intuitioon nojautumista tai sen tietoista käyttämistä esimerkiksi luomisprosessin osana ei myöskään opeteta – länsimainen rationaalinen maailmankatsomus ei juuri intuitiota huomioi. Asema ei helpota sen parissa työskentelyä, saati sitten sen tutkimista. Kärjistetyimmillään se leimataan huuhaaksi.

Todellisuudessa intuitio on moniulotteinen ilmiö. Monet meistä ovat lukeneet tai kuulleet juttuja, joissa ihmiset kertovat esimerkiksi välttyneensä onnettomuudelta sisäistä ääntään kuuntelemalla. He eivät lähteneet auton rattiin tai nousseet lentokoneeseen, sillä jostain syystä he aistivat, että se olisi huono idea. Mutta intuitio on myös esimerkiksi samaa aihetta kauan tutkineille eräänlainen ”johdatus”, sysäys oikeaan suuntaan tai yllättävä oivallus, jota on vaikea perustella, mutta joka osuu oikeaan.

Johtaako intuitio harhaan?

Monet intuitioon nojautumista, tai ainakin sen huomioimista, kannattavat ihmiset kertovat usein huimia esimerkkejä. Helsingin Sanomien intuitiota käsittelevässä artikkelissa mainitaan, että esille tuodaan usein juuri ne tapaukset, jotka ovat riskeistä huolimatta päättyneet parhain mahdollisin päin. Entä ne tilanteet, jolloin on tullut otettua riski, mutta tulokset eivät ole olleet toivottuja? Samaisessa jutussa mainitaan, että usein intuition varassa tehdyt pieleenmenneet ratkaisut jätetään omaan arvoonsa.

Artikkelissakin mainitaan, että intuitio tarkoittaa monenlaisia asioita. Onko pelko viesti intuitiolta? Miten aiemmat kokemuksemme vaikuttavat intuitioon? Entä miten ympäristö, fyysinen olotila tai vaikkapa mieliala vaikuttavat intuition viesteihin? Voimmeko puolustella irrationaalisia halujamme tai malttamattomuuttamme manipuloimalla ne intuition varassa tehdyiksi päätöksiksi?

Myös Asta Raami kirjoittaa intuition luotettavuudesta. Hän ei käsittele intuitiota jota voisi sanoa arkiseksi, vaan intuitiota luovalla alalla ja sitä miten suunnittelijat sitä käyttävät. Hän antaa myös lukuisia esimerkkejä arvostettujen tieteilijöiden kokemuksista intuitiosta. Keskeisellä sijalla on se, miten intuition voisi vapauttaa, ja miten sitä voisi hyödyntää.

Raami tuo esiin erään tärkeän huomion, joka kuvaa yhteiskunnan painotusta rationaaliseen ajatteluun: ”Sekä intuitiivinen että rationaalinen ajattelu tarvitsevat harjoitusta, jotta niiden potentiaalia voi hyödyntää. Kuitenkin virallinen kouluopetus tähtää rationaalisen ajattelun kehittämiseen, samalla kun intuition harjoittaminen sivuutetaan ja sen potentiaali hukataan. Jos intuitiota käyttää, niin perustelut pitää pystyä esittämään tietoisen päättelyn tuloksina.”

Intuitioon enemmän nojaavat ihmiset kykenevät välttämään tutut ajatusmallit, ja nojaavat vähemmän stereotypioihin kuin vahvemmin analyyttiseen ajatteluun tukeutuvat. Intuition hyödyntämisestä on ilmiselvästi hyötyä luovalla alalla, jolla on tärkeää luoda uutta ja tuoretta jälkeä.

Monet luovien alojen työntekijät ovat kokeneet hetkiä, jolloin työ soljuu ikään kuin itsestään yllättävään ja hyvään suuntaan. Näitä hetkiä kuvaillaan usein intuition seuraamiseksi. Kyseessä voi olla niin kuvataide, kirjoittaminen kuin esimerkiksi suunnittelutyö. Nämä hetket eivät aina synny kuitenkaan itsestään, vaan intuitiota voi harjoitella. Intuitioita on myös monenlaisia, ja niiden luotettavuus riippuu niiden laadusta – esimerkiksi jotkut niistä perustuvat niin sanotusti maalaisjärkeen, jolloin ne eivät ole välttämättä luotettavia. Fyysisestä lähtökohdasta syntyvät intuitiot puolestaan ovat usein luotettavia. Joskus intuitio sekoittuu mielikuvitukseen.

Raami kertoo, miten ihmiset, joiden työssä ja ajattelussa intuitiolla on suuri rooli, ovat oppineet tunnistamaan niin sanotun ”oikean” intuition. Jotkut näkevät esimerkiksi erityisiä valoja merkkinä oikeaan osumisesta.

Intuition voimistaminen ja vapauttaminen

Intuitiota voi siis tietoisesti pyrkiä vahvistamaan. Tutkimusta intuition käytön treenaamisesta on vähän, mutta harjoituksia löytyy esimerkiksi netistä runsaasti.

Raamin tutkimuksesta löytyy esimerkkejä tavoista, joita ihmiset ovat itsenäisesti kehittäneet. Monet ovat huomanneet, että luovat ratkaisut syntyvät usein silloin, kun rationaalinen mieli on kiinni toisaalla – suorittamassa helppoa ja monotonista tehtävää. Toiset painottavat lepoa ja rentoutumista. Ne luovat puitteet tilalle, jossa intuitio voi ikään kuin työskennellä.

Myös meditaatioharjoitukset ovat eduksi. Itsensä tuntemisen roolia ei voi väheksyä. Intuitio toisaalta johdattaa itsensä parempaan tuntemiseen – ja itsensä tunteminen auttaa intuition vapauttamisessa.

Tärkeintä Asta Raamin mukaan intuitio-opastuksessa on poistaa esteet intuition tunnistamisen edestä. Siinä ovat avusi niin mindfulness-harjoitukset, rentoutusharjoitukset kuin hengitys- ja keskittymisharjoituksetkin. Myös oman huomionkohteiden tarkkailu on hyödyllistä – mihin huomiosi kiinnittyy? Samoin reaktiot tunteisiin ja oloihin, sekä se miten näihin reaktiohin suhtaudut – kontrolloiden, järkeillen – ovat tarkkailun arvoisia. Myös hyväksynnän ja luottamuksen harjoittaminen on viisasta intuition vapauttamiseen pyrkimisessä.

Lähteet:

Asta Raami (2015): Intuition Unleashed– On the application and development of intuition in the creative process (Väitöskirjan voi ladata Aalto Yliopiston sivuilta)

http://www.hs.fi/elama/a1427856048012