Viime maanantaina jahkailin koko aamun, osallistunko erääseen tapahtumaan illalla vai en. Siellä oli ihmisiä, jotka halusin nähdä, ja ulkona oli kylmää ja tuulista. Olin levoton ja kaipasin maiseman vaihdosta, ja halusin jäädä lämpimään ja mukavaan kotiin. Tiesin, että tuottaisin pettymyksen ihmisille, jos en menisi, ja en halunnut tuottaa pettymystä itselleni katumalla.

Rakas mestari, miksi en pysty karistamaan tätä kalvavaa tunnetta, että minun täytyy auttaa muita tai olla aina perheeni tukena tai tehdä jotain tärkeää ollakseni arvokas? Ja silloinkin kun teen sen, ei silti tunnu oikealta?

Tiesitkö, että pyhä paikka jossa on heikko magnetismi, voi auttaa sinua päästämään irti vanhasta painolastistasi, mutta se voi myös sekoittaa tilapäisesti lyhytaikaisen muistisi? Monia lisävinkkejä siitä, miten voit käyttää maaenergioita parantamaan ja herättämään sekä helpottamaan ylösnousemusoireita.

Jos olet rättiväsynyt kaikkeen siihen tunnetaakkaan, jota on tullut viime aikoina esiin sisältäsi – vanhoja traumoja ja ratkaisemattomia draamoja menneisyydestä – voit tietää olevasi ihan siinä virrassa, mitä tapahtuu monilla valotyöntekijöillä näinä aikoina. Toisinaan voi tuntua siltä, että käsittelet tunnekriisin toisensa jälkeen, ilman suurempaa taukoa niiden välissä. Se voi olla uuvuttavaa.

Oli perjantai-iltapäivä. Adamus oli juuri sanonut viime kommenttinsa: "Oli uskomaton – vihaan käyttää liikaa tätä sanaa – shaumbra-kokoontuminen" nelipäiväisessä työpajassamme Masters in Communication (= mestarit kommunikoimassa). Olimme juuri kokoontuneet pienelle, vihreälle kukkulalle Villa Ahmyossa ryhmäkuvia varten. Jätin halaukset ja hyvästit väliin ja lähdin portaita alas, kun kumppanini Tim oli tullut hakemaan minua.

Rakas maajoukko, tässä on viimeisin viesti Apollolta: "Tervehdys, olen Apollo. Olen täällä tarkistamassa, mitä teille kuuluu, ja puhumassa kanssanne, sillä paljon tapahtuu nyt maan päällä. Elämässänne tapahtuu monia muutoksia. Kunnioitamme teitä ja tuemme teitä kaikissa näissä muutoksissa. Tällä hetkellä olette korkeampien tietoisuusenergioiden "kotelossa". Tämä saa monet ihmiset uteliaaksi siitä, miksi heistä tuntuu hyvin erilaiselta ja miksi asiat eivät toimi niin, kuin ennen.

19. päivä: Aurinko Kaloihin. Joskus jäämme niin kiinni ylösnousemusmuutosten draamaan, että unohdamme juhlia kauneutta ja taikuutta. Siis kun Aurinko siirtyy Kalojen vesimerkkiin, juhlimme vesielementaaleja, jotka ankkuroivat vesienergiaa planeetallamme.

Otin pöytähopealaatikosta pikkulusikan ja huomasin, että jokseenkin kaikki haarukat, veitset ja lusikat näyttivät tummuneilta ja kuluneilta. Muutama vuosi sitten ostin erilaisia antiikkisia, hopeoituja keittiövälineitä, koska ne olivat elegantteja ja kauniita. Laitoin ne useiden oikeaa hopeaa olevien esineiden joukkoon, jotka minulle oli jättänyt reilu 90-vuotiaana kuollut ystävä.

Siunausta rakkaat. Purkavat taajuudet vahvistavat tämän vuoden teemoja – paljastuminen, kuolema "käänteisyyden/inversion romahtaminen" ja uusi olemistapa. Voi olla häiritsevää tai hermostuttavaa katsoa tämän tapahtumista ulkoisessa maailmassa.

Jokin on erilaista. Mikä se on? Koska se on ero, haluan paikantaa ja omaksua sen, jotta siitä tulee osa minua enkä kadota sen kallisarvoisuutta huolimattomalla käsittelemisellä.

18. päivä: X-luokan auringon roihupurkaus ja tuleva koronan massapurkaus. Miten voimakas se oli! Eilen (perjantaina) olin juuri saanut syötyä aterian ja istuin hiljaa paikallani, kun yhtäkkiä minulle tuli huono olo ja kehoni alkoi täristä. Luonnollisesti ajattelin: "Voi ei, söin jotain pilaantunutta", ja menin vessaan, mutta mitään ei tapahtunut. Hmmm, en tullut ajatelleeksi auringonpurkausta, koska olen oppinut kulkemaan niiden kanssa ja tuskin huomaan niitä enää. Mutta tämä oli ISO purkaus.

Rakkain terveisin tämän aseman kaikilta sieluilta, tämä on Matthew. Dynaaminen alkusoitto Maan vapauden koittamiselle pimeydestä, tuo joitain erittäin vaikeita tilanteita, ja sen vuoksi monet sielut valitsivat olla siellä nyt. Ennen syntymää he tiesivät, mitä tapahtuisi suurin piirtein tähän aikaan – aivan kuten te vapaaehtoiset tiesitte – ja he tekivät sielusopimuksia ja syntymää edeltäviä suostumuksia sen mukaisesti.

Rakkaat ystävät, monilla teistä on aavistuksia uusista ajatuksista tai toimista, mutta pelkäätte myöntää niitä, koska ne tuntuvat oudoilta tai erilaisilta kuin, luulitte olevanne.

Kuulin hiljattain tiimiltäni, että minun (meidän) täytyy valita. Osa rooliani on tuoda opetuksia ja ymmärrystä, joka soveltuu meille kaikille. Kuultuani, että meidän/minun täytyy valita, olin hämilläni. "Valita mitä?" kysyin, "minkä välillä?" En oikein ymmärtänyt, ja se kalvoi minua. Miten voin valita, kun en ymmärrä, missä rajoissa? Se teki minut hulluksi muutaman päivän, ja pyysin jatkuvasti näyttämään.

Itse asiassa siitä on jo jonkin aikaa, kun postasin viimeksi. Olen ollut (kuten useimmat teistä) vähän pakahtunut kaiken tämän energian integroinnista. Ei ikinä arvaisi, miten kiire minulla on ollut katsoessani 3D-elämääni, joka näytti olleen odotuskannalla vielä muutama päivä sitten. Täysikuu 5.2. tuntui kuin kosmiselta energialaksatiivilta. Asioita alkaa yhdistyä käsittämättömillä ja silmiinpistävillä tavoilla. Tämän ajatteleminen on vasta lämmittelyä sille, mitä tulee maaliskuussa!

Tervehdys, rakkaat ystävät! Miten hyvillään olemmekaan yhdistymisestä kanssanne näinä poikkeuksellisina aikoina. Kunnioitamme rohkeuttanne, sinnikkyyttänne, ystävällisiä ja rakastavia sydämiänne ja sitoutumistanne sekä omaan evoluutioonne että tietoisuusmuutokseen, joka tapahtuu tällä planeetalla.

Kasvaessani kuulin monista Jumalan lupauksista pelastaa "kansansa" sekä varoituksia, että elin lopunaikoja. Raamattu on täynnä tarinoita eri kansojen tuhoutumisesta, jotka eivät eläneet Jumalan odotusten mukaisesti, mutta luvaten aina vapahtajaa, joka pelastaisi ja palkitsisi oikeauskoiset. Perheeni teologisiin keskusteluihin sisältyi alentuvaista naureskelua juutalaisille, jotka luulivat Messiaan tulevan pelastamaan heidät roomalaisten miehitykseltä, kun me tiesimme, että oikeasti kyse oli heidän sielujensa pelastamisesta. Sitten oli opetuslapsiraukkoja, jotka luulivat Jeesuksen palaavan muutaman seuraavan vuoden aikana (koska "tässä joukossa on muutamia, jotka eivät kohtaa kuolemaa") ja menivät hautaan tyytymättömiä.

Alan kyseenalaistaa entropian välttämättömyyden. Täytyykö kaiken hajota? Kehojen, rakennusten, teiden, suhteiden? Melkein kaikki tehtävälistallani liittyy rappeutumisen vähentämiseen – ihmisten, kissojen tai ympäristömme. "Uusi katto" on ollut joka listalla tänne muutostamme saakka vuonna 2000 ("katto täytyy vaihtaa", varoitti ostoa edeltänyt tutkimusraportti). Kaksikymmentäkolme vuotta myöhemmin se vie edelleen tilaa päässäni.

Olet ehkä huomannut, että asiat tuntuvat vähän erilaiselta. Ne saattavat myös näyttää vähän erilaiselta. On tapahtunut hienovarainen, mutta selvä muutos.

Pohdiskelen tätä tunnetta, että on edelleen kynnystilassa ... välitilassa. Kanavasulussa, kun vesi hitaasti täyttää sen ja valmistautuu syöksymään eteenpäin. Maailman ihmisten kovaääniset temput pysyvät rannalla, kun olen energian ja hiljaisuuden kanssa. Sillä ei ole merkitystä, mitä on seuraavaksi. Tunnen energian liikkuvan sivuttain, eikä odotetusti eteenpäin, ja tietysti jos olen kanaalisulussa, ei ole liikettä eteenpäin – eikä kyllä sivusuunnassakaan. Mutta energia liikkuu samalla tavalla. Kehityskaari on joka suunnassa eikä missään, kun olen hiljaisessa tekemättömyydessä. Valppaana muutoksista energiavirroissa, tarkkaillen. Aamun sarastus hehkuu puiden lomasta, taloni takana olevaa harjua pitkin – luonnon rytmi jatkuu.