Richardson 27.7.25: Mitä jos et tarvitse suunnitelmaa?

Viime viikon blogi eläköitymisen uudelleenmäärittelystä osui hermoon, aivan kuten se osui 2023, jolloin julkaisin sen ensimmäisen kerran (”Eläköitymisen uudelleenmäärittelyä” 4.6.2023). Jotkut lukijat kirjoittivat, että he olivat eläköityneet hiljattain ja olivat innokkaita selvittämään, mitä tekevät seuraavaksi. Toiset myönsivät olevansa edelleen töissä, koska olivat huolissaan, miten täyttäisivät aikansa, jos lopettaisivat. Ja kourallinen lukijoita hengähti helpotuksesta, vakuuttuneina, että itsehoito ja lepo olivat päteviä uusia prioriteetteja.

Kun päätin vähentää töitä yli viisi vuotta sitten, minäkin olin huolissani, mitä tekisin vapaa-ajallani. Olinhan ollut kiireinen vuosikymmenten ajan. Miten tuntisin edelleen, että minulla on tarkoitus, osallistun elämään ja olen merkityksellinen? Keiden kanssa viettäisin nyt aikaa, kun olin jättänyt kollegat ollakseni enemmän kotona? Millaisen työn tekemistä jatkaisin, ja mistä päästäisin irti?

Vietettyäni suurimman osan elämästäni tavoiteorientoituneena tekijänä, ajatus pysähtymisestä tuntui melko pelottavalta. Niinpä minäkin keskityin siihen, mitä ”teen” seuraavaksi. Täytin kalenterini uusilla projekteilla, vapaaehtoistoiminnalla ja kiireisyydellä. Egon viettelemänä, jonka ainoa agenda on pysyä liikkeellä, aloin turhautua ja pakahtua. Silloin löysin itselleni mentorin, joka oli jo kulkenut tätä polkua. Huomasin, että synnyttääkseni uuden elämänvaiheen, joka tuntui todella merkitykselliseltä, tyydyttävältä ja oli täynnä elossaolemisen tunnetta, minun täytyi tehdä päinvastoin, kuin olin aina tehnyt. Minun täytyi istua paikallani jonkin aikaa. Yäk!

Saamani avun myötä, aloin pian omaksua ajatuksen tanssimisesta mysteerin kanssa. Uuden kirjan työstämisen sijasta työskentelin sen parissa, että tulisin sinuiksi epämukavien tunteiden kanssa. Sen sijaan että täytin aikatauluni toiminnalla, opin tekemään rauhan tylsyyden ja epävarmuuden kanssa. Hyväksyin ajatuksen ”tekemislihasteni” rentouttamisesta ja ”olemislihasteni” harjoittamisesta – tehtävä joka kuulosti alkuun enemmän kotitehtävältä, kuin polulta rauhaan ja tyytyväisyyteen.

Viisi vuotta myöhemmin elämä on hyvää – ei välttämättä loistokasta tai ylenpalttisen jännittävää, mutta hyvää. Olen löytämässä tasapainon tekemisen ja olemisen välille ja valitsen prioriteetteja, jotka antavat minulle energiaa. Jatkan tämän blogin kirjoittamista, koska rakastan sitä. Järjestän zoom-kokoontumisia, kun saan inspiraation (seuraava on tulossa pian!) Löydän suurta iloa yksinkertaisista asioista – luonnon elämä takapihallamme, aika hyvien ystävien kanssa, puheiden pitäminen satunnaisesti ja ylellisyys hoitaa asioita ilman, että tarvitsee olla kotona tiettyyn aikaan. Ja käännyn hiljaisuuteen joka päivä, jolloin löydän rauhaa, läsnäoloa ja perspektiiviä.

Oppilaana joka rakastaa oppia, olen ruokkinut myös uteliaisuuttani uusilla aktiviteeteilla. Sain hiljattain loppuun mestarikurssin tekoälyssä, koska olen päättänyt käyttää sitä hyvään. Opiskelen edelleen pianonsoittoa. Itse asiassa sain juuri valmiiksi ensimmäisen klassisen kappaleeni, mikä todistaa, että monimutkaisia asioita voi oppia missä iässä tahansa. Ja vaikka minulla on aavistus, että jotain uutta on horisontissa, luotan elämän näyttävän minulle, mitä seuraavana on.

Siis, kaikki tämä tahtoo sanoa, että on ok rentoutua, kun aloitat uutta viisausvuosien vaihetta. Voit luottaa matkaan olematta huolissasi määränpäästä. Loppujen lopuksi, elämähän turvaa selustasi. Se vain odottaa, että pysähdyt tarpeeksi pitkäksi aikaa, levittääkseen lahjansa jalkojesi juureen.

Rakkautta,

Cheryl

Kirjoittanut Cheryl Richardson (cherylrichardson.com)

27.7.2025

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine