Richardson 18.5.25: Tyytyväisyyden jälkiä seuraten
Olen juuri tullut kotiin pitkältä kävelyltä, joka tein naapurustoon tänä kauniina kevätaamuna. Meillä on satanut paljon viime viikkoina, ja tuntuu hyvältä saada aurinkokin taas käymään.
Kun lähdin ulos etuovesta ja suuntasin mäkeä alas, pysähdyin hengittämään syreenien ja villikuusamien makeaa tuoksua. Rakastan kevään tuoksua ja odotan sitä innolla joka vuosi. Kun lyhyen matkan päässä kotoa silmäilin horisonttia, oivalsin tuntevani jotain, minkä perässä olin juossut suuren osan elämästäni – tyytyväisyys.
Tyytyväisyys – onnellisuuden ja tyydytyksen tila, mielenrauha.
”Miten pääsin tähän?”, ihmettelin. ”Mitä minulle täytyi tapahtua tunteakseni oloni näin hyväksi tänä aamuna?”
Kun jatkoin kävelyä, päätin purkaa auki polkuni tyytyväisyyteen, ja tämän keksin:
Harvempia tapaamisia kalenterissani.
Enemmän aikaa itselleni.
Tehdä, mitä sieluni haluaa, seuraamatta ylivastuullista ääntä päässäni.
Hidastaa ja luottaa, että aina on tarpeeksi aikaa tehdä, mitä tarvitsee, erityisesti kun pidän huomioni läsnäolevassa hetkessä.
Sallia muiden huolehtia omista tarpeistaan.
Sanoa ”ei”, ellei se ole ehdoton ”kyllä”.
Tyytyväisyys on läsnäolemisen ja hyvän itsehoidon sivutuote. Ja siinä on magnetismia. Ei aikaakaan, kun näin todisteita siitä, että positiiviset tunteeni vetivät puoleensa lisää syitä tuntea olonsa hyväksi. Kun nousin ensimmäiselle mäelle, löysin upean magentan pionin, jossa oli neonoranssi keskus. Se näytti onnellisilta kasvoilta. Kun jatkoin tietä eteenpäin, löysin maaoravan istumasta kadun varressa mutustelemassa pähkinää. Lähestyessäni sitä se ei kipittänyt karkuun, vaan jäi paikoilleen ja katsoi minuun. Vannon, että näin hymyn sen pikkuruisilla, viiksekkäillä kasvoilla.
Kävelyni viimeisessä osassa, juuri ennen kuin pääsin pihatielleni, käännyin kulmasta ja löysin yksinäisen kauriin, joka makasi kauempana männyn alla. Pysähdyin ja sanoin äänettömän kiitosrukouksen kauniista jaetusta hetkestämme.
On paljon, mistä olla kiitollinen, kun kiinnittää huomiota elämään.
Kun saavuin kotiin, otin pois lenkkarini ja kävelin paljain jaloin nurmikolla. Ajattelin, miten houkuttelevaa on myötävaikuttaa maailman tuskaan. Mutta emme halua edistää sitä energiaa. Haluamme kohottaa tietoisuutta, ja teemme sen nostamalla ajatuksiamme, sanojamme ja tekojamme.
Ja kenties lähtemällä hyvälle, pitkälle kävelylle.
Rakkautta,
Cheryl
Kirjoittanut Cheryl Richardson (cherylrichardson.com)
18.5.2025
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
