Heidi Jaari: Äiti, minulla on nälkä...

Kirjoittaja Heidi Jaari kertoo olevansa 35-vuotias kahden lapsen äiti ja lentoemäntä. Hän kasvattaa lapsistaan empaattisia, fiksuja ja viisaita valintoja elämässään tekeviä ihmisiä. Jaarin henkilökohtaista avustustyötä motivoivat muun muassa kristilliset arvot; tee toisille se, mitä haluaisit toisten tekevän itsellesi. Heidi Jaari on jättäytynyt pois päätyöstään pystyäkseen keskittymään täysin vähäosaisten auttamiseen. Hän kannustaa meitä muita mukaan: Always help someone. You might be the only that does.

Juhana Lauronen-Karlssonin suunnittelemassa ja toteuttamassa kannessa on haalea väri – kuin huokoisessa akvarellipaperissa. Kirjan otsikosta sana ÄITI on kirjoitettu lapsen käsialalla, tummanpunaisella tussilla. Sanat ”äiti, minulla on nälkä” sisältävät vahvan tunnelatauksen ja saavat vähintään kaikki, joilla on omia lapsia ja terve omatunto, haluamaan toimeen tarttumista lapsen nälän sammuttamiseksi.

Sisältö on jaettu seitsemään lukuun. Lisäksi mukana on prologi lukijoille, loppusanat, kiitokset ja lähdeluettelo. Ensimmäisessä luvussa kerrotaan Apuna ry:stä ja toisessa luvussa on kuvattu kokemuksia äärimmäisestä köyhyydestä. Jaari kirjoittaa lasten hyvinvoinnista, jonka tulisi olla kaikkien aikuisten asia. Hän kuvaa, miten voimme auttaa ja liittyä auttajien lämminsydämiseen joukkoon. Jaari ei kavahda vaikeita aiheita, vaan tarttuu kiusaamisen järkyttävään ja julmaan maailmaan sekä kuvaa Kelan tukiviidakkoa umpikujana. Jaari kertoo kirjan lopussa, millaista on hyväntekeväisyystyön arki.

Kirja on tarkoitettu kaikille, joita kiinnostaa Suomen vähävaraisten tilanne. Heidi Jaari on halunnut antaa äänen niille vähäosaisille, jotka eivät muutoin saa ääntään kuuluviin. Joukossa on kaikenikäisiä ihmisiä. Köyhyys altistaa koulukiusaamiselle, ja uni ei tule nälkäisenä silmään. Tämä tulee selkeästi ilmi kirjasta. Teoksen tarinat ovat samaistuttavia, ja välittävät tiedon lisäksi tunnetasolla viestiä siitä, mitä Suomessa tapahtuu köyhyydestä tai vähävaraisuudesta kärsivien keskuudessa. Teoksessa kerrotaan käytännön auttamistyöstä huono-osaisten kokemuksien kautta.

Teos on kantaaottava ja herättää ajatuksia. Heidi Jaari onnistuu herättämään lukijassa voimakasta auttamishalua. Toisaalta epätoivoon ei tarvitse vaipua, vaan kirjan vinkeillä saa tietoa siitä, mitä jokainen pystyy tekemään auttaakseen lähimmäistään. Autettavia riittää; Suomessa on yli 132000 köyhää lasta (yli 12 % suomalaisista lapsista).

Apuna ry on viisi vuotta vanha yhdistys, joka toimii pääkaupunkiseudulla. Keskeisenä toimintamuotona on jakaa vaate- ja ruoka-apua vähävaraisille lapsille, perheille, pariskunnille ja yksinäisille. Apuna ry on maksanut lasten syntymäpäiväjuhlia ja harrastuksia. Käytetyin toimintaympäristö on Facebook-ryhmä nimeltä Apuna ry avustus. Avustettavien ja avustavien ohjeet toimintaan mukaan pääsemiseksi löytyvät tältä forumilta.

Erityistä teoksessa on se, että ostamalla kirjan voi tukea Apuna ry:n toimintaa. Toisin sanoen, rahoittaa lapsiperheköyhyyden lievittämiseen tähtäävää yhdistystoimintaa.

Olisin mielelläni lukenut lisää siitä, miten Apuna ry:n toimintaa tullaan tulevaisuudessa toteuttamaan. Laajeneeko se muualle Suomeen? Millaisia visioita järjestöllä on? Pääkaupunkiseudulla asuu suurin osa Suomen väestöstä. Edelleen useita köyhyydestä kärsiviä perheitä elää myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Kuka heitä voisi auttaa ja miten?

Suosittelisin kirjaa ihan jokaiselle suomen taitoiselle. Asiat ovat päivänpolttavia ja tärkeitä. Erityisen hyvää oppaassa on se, että voimme lukea, miten toimintaan pääsee mukaan. Jokainen voi auttaa lähimmäistään rakkaudella juuri nyt. Aina ei vaadita isoja tekoja; rahan puuttuessa voimme antaa aikaamme, kohdata ja välittää.

Lämmin kiitos Heidi Jaarille arvokkaasta työstä, jota Apuna ry tekee ja selkeästä kirjasta, joka motivoi meidät liittymään auttajien tai avun hakijoiden kasvavaan joukkoon.

Takakansi:

Heidi Jaarin toimittama Äiti minulla on nälkä... -teos kertoo vähävaraisten perheiden sekä yksinäisten avuntarvitsijoiden tositarinoita. Kirja on kirjoitettu niiden lasten äänellä, jotka illalla koettavat saada unta nälästä kurnivasta vatsasta huolimatta, ja jotka kouluun mennessään saavat nälkänsä lisäksi niskaansa kiusaajat. He yrittävät selvitä lapsuudestaan päivä kerrallaan.

Kirjan keskeinen tarkoitus on vähentää kiusaamista ja syrjäytymistä tekemällä niihin johtavia kehityskulkuja näkyväksi. Se tuo ilmi rehellisesti sen, miten asiat ovat hyvinvointivaltiossa nimeltä Suomi vuonna 2020.

Lapsiperheiden köyhyys koskettaa Suomessa yli 132 000 lasta. He kärsivät muun muassa ruoan puutteesta ja nälästä, erityisesti loma-aikoina, jolloin heiltä saattaa puuttua kokonaan päivän lämmin ateria.

Heidi Jaari: Äiti, minulla on nälkä...
Basam Books