Lapsuus on merkittävässä roolissa aikuisiän kasvuprosesseissa ja tunne-elämän muokkaajana. Sisäinen lapsemme näivettyy, kun elämme opetusten ja raamien mukaan, joihin meidät on kasvatettu. Kuvittelemme että tämä opittu tapa on ainoa oikea tapa ajatella, toimia ja tuntea.
Ei ole koskaan liian myöhäistä saada onnellista lapsuutta. Seisoin tuijottamassa rypistynyttä, tuulen pahoinpitelemää julistetta ilmoitustaululla. Jokin pysäytti minut sillä hetkellä, jokin sai minut miettimään näitä sanoja ja pureskelin niitä hitaasti mielessäni.
Vaikka olisimme ikämme puolesta aikuisia ja näyttäisimme fyysisesti siltä, olemme kuitenkin sisältä usein hyvin keskenkasvuisia. Meissä jokaisessa asuu sisäinen lapsi niin kauan, kunnes eheytämme hänet osaksi aikuista itseämme.
Meillä jokaisella on sisällämme orpolapsi. Sisäinen orpolapsen kohtaaminen vapauttaa meidät takertumisesta ja mahdollistaa eheytymisen sekä kasvun. Lue jutustamme, miten onnenohjelmien tiedostaminen on tie kohti sisäisen orpolapsen hoivaamista.
Meillä jokaisella on sisällämme orpolapsi. Sisäinen orpolapsen kohtaaminen vapauttaa meidät takertumisesta ja mahdollistaa eheytymisen sekä kasvun. Lue jutustamme, miten onnenohjelmien tiedostaminen on tie kohti sisäisen orpolapsen hoivaamista.
Välillä lapsettaa – aikuisenakin. Vaikka sisäiselle lapselle ei aina kannata antaa valtaa, ei lapsellisuus tai lapsenomaisuus ole missään nimessä huono tai halveksuttava piirre. Sisäinen lapsemme on myös arvokas voimavara, mistä uteliaisuus, iloisuus, luovuus, välittömyys ja luottamus ovat vain muutama esimerkki.