Täydenkuun aikaan

Alkuviikolla oli vuoden 2025 ensimmäinen täysikuu. Luin jostain, että kyseessä on Ravun merkissä ollut täysikuu. Suden kuuksikin sitä kuulemma kutsutaan. Täysikuun aika toi itselleni pintaan tunteita, laidasta laitaan. Ei lienee ihme. Horoskooppimerkeistä Rapu on tunnettu herkistä ja oikukkaista tunteistaan. Perheessäni on kaksi Ravun merkeissä syntynyttä, ja heidän kanssaan elo on ollut perin mielenkiintoista. Rapu on myös oman horoskooppimerkkini Kauriin vastamerkki.

Huomasin jo päivää ennen täysikuuta vaikutuksen mielialassani. Heräsin melko väsyneenä ja olo tuntui muutenkin epätasapainoiselta. Olin hetkittäin todella surullinen ja kaihomielinen. En oikein tiennyt mistä nuo tunteet kumpusivat. Ikävöin perhettäni, läheisiä ihmisiä ja edesmenneitä lemmikkejäni. Tunsin uppoavani suruun. Tuo suru tuntui kumpuavan jostain todella syvältä sisimmästäni. Annoin kuitenkin surun tulla. Mietiskelin surun kautta esille tulleita ajatuksia, muistoja ja tukahdutettuja tunteita. Lopulta päästin irti.

Samana päivänä, itselleni ominaiseen tapaan, tiettyjä asioita tulee tehdä, jotta saa kaiken irti vapaapäivästä. Mietin, että valoisaan aikaan on käytävä koirien kanssa ulkoilemassa. En olisi millään jaksanut. Sain kuitenkin itseni ylipuhuttua. Ulkoilu oli pienimuotoinen katastrofi. Toinen koirista oli niin innoissaan, että lähtiessämme, eteiseen tuli ilopissat. Toisen koiran kanssa lenkillä oli hajuja ties minkälaisia ja riistaviettinen koira oli aivan viettiensä vietävissä. Vetäminen hihnassa oli maksimaalista. Käännyimme takaisin siinä vaiheessa, kun meinasin kaatua äkillisen nykäyksen voimasta.

Olo tuon rentouttavaksi aiotun ulkoilun jäljiltä oli stressaantunut ja kuormittunut. Tajusin tämän seurauksena, ettei itsensä puskeminen väkisin tiettyihin asioihin kannattaisi. Jos olisin kuunnellut itseäni ja todennut etten jaksa, olisin välttynyt tältä olotilalta. En olisi myöskään levittänyt ja tartuttanut stressiä koiriinkin. Koirani ovat todella herkkiä aistimaan mieleni muutokset.

Päivä jatkoi kulkuaan ja sain tasattua mieleni. Olin juuri nukahtamassa päiväunille, kun sain työhöni liittyvän puhelun. Tämä puhelu nosti raivon ja vihan tunteet pintaan. Olin vapaapäivän vietossa enkä hoida työasioita vapaalla. Olen yksittäinen työntekijä enkä edes vastuullisessa asemassa. Asia piti kuitenkin hoitaa ja hoidinkin sen. Jäin kuitenkin vangiksi tuohon raivon ja vihan tunteeseen. Rajojani oli rikottu.

Hengittelin syvään ja tartuin hyvään kirjaan. Rauhoituin omassa tilassani. Usein tällaisissa tilanteissa koirani tulevat lähelleni ja heidän läsnäolonsa rauhoittaa minua. Aikaa kului ja viimein tunsin oloni rauhoittuneeksi. Pystyin käsittelemään asian läpi ilman raivon ja vihan tunteita. Sain myös mielessäni analysoitua mikä nosti tunteet pintaan ja miksi. Olo oli kevyempi.

Nukkumaan mennessäni totesin itselleni, millainen päivä olikaan ollut. Melkoista tunteiden vuoristorataa. Tällainen tunteiden vuoristorata ei ole itselleni normaali olotila. Järki tulee ensin, sitten vasta tunteet. Toisaalta olin hyvin kiitollinen. Tuntui, että koetut tunteet puhdistivat tehokkaasti energiakenttääni. Olin myös kiitollinen siitä, että olin avoin näille kaikille tunteille ja pystyin ne käsittelemään. Lupasin itselleni pyhittää seuraavan päivän vain kivoille ja mieluisille asioille. Kuunnella itseäni ja kehoani, enkä puskea velvollisuuden tunteesta vain eteenpäin.

Nyt, kun kirjoitan ajatuksiani puhtaaksi tuosta päivästä, tuntuu kuin siitä olisi jo ikuisuus. Olo on kevyempi ja rennompi. Ehkä tuona päivänä kehostani ja mielestäni poistui kuona-aineita, joiden tarkoitus olikin poistua. Täysikuulla on mystisiä voimia.