Mitäs roolia tänään esitettäisiin?

Alkukesä on ollut sateinen ja viileä. Montaa sateetonta päivää ei ole ollut. Hetkellisesti sade on kuitenkin lakannut. Siksi päätinkin siirtyä kera teekupposen terassille kirjoitus puuhiin. Muutama sääski pörrää ympärillä. Kevyt tuulenvire karkottaa sääsket, ainakin hetkellisesti.

Aloin pohdiskelemaan erilaisia rooleja. Rooleja, joita jokaisella meillä on elämässämme. Erilaisen ihmisen kanssa saattaa esittää erilaista roolia. Toiselle on hyvä ystävä, välittävä ja huolehtiva. Tuki ja turva. Toiselle onkin ikävä ihminen, valittava ja nalkuttava. Erilaiset roolit erilaisissa yhteisöissä muodostuvat hiljakseen. Rooleista voi olla hyvin hankala päästä irtautumaan, edes hetkellisesti. 

Eräs rooleista perheeni keskuudessa on olla ainainen siisteysintoilija ja neuvonantaja. Minulle soitetaan, kun tarvitaan siivous- ja raivausapua. Minulta kysytään, jos tarvitaan apua jossain pikaisessa hankalassa kysymyksessä. Ja pidänkin tästä, on kiva olla avuksi ihmisille.

En ole kuitenkaan sokea itselleni ja tyylilleni. Varmasti useallekin ihmiselle, olen hankalasti lähestyttävä, kritisoiva ja jopa tyly. Suurimmaksi osaksi tämä johtuu luontaisesta ujoudestani. En osaa toimia ja minulta menee sormi suuhun. On helpompi siis ottaa rooli, etten välitä lähestytäänkö minua vai ei. Käperryn itseeni. Ulospäin se saattaa näyttäytyä välinpitämättömyytenä. Se ei kuitenkaan kerro minusta koko totuutta. Ajan ja kärsivällisyyden kanssa minusta saa kaivettua esille hyvinkin erilaisen ihmisen kuin ensi näkemältä uskoisi. Uskon, että tämä pätee hyvin monen ihmiseen. Julkisivu saattaa olla aivan erilainen kuin sisin, aito oma itsensä.

Minulle on kerrottu aurani olevan jotenkin suljettuna. Se ei näy voimakkaana, ellen itse sitä halua. Olen miettinyt tässä olevan ehkä perääkin. Minun on hyvin helppoa sulautua näkymättömäksi ja huomaamattomaksi. Ehkä ominaispiirteeni, joka tulee luonnostaan. Kuin kameleontti.

Olin alkuviikolla syömässä sisareni ja hänen ystävänsä kanssa. Nykyään näemme sisareni kanssa aika harvoin, välimatkan ja erilaisen elämäntilanteen takia. Meillä on myös rutkasti ikäeroa. Sisareni ystävään olin myös tutustunut siskoni kautta, mutta en häntäkään juuri ollut nähnyt vuosikausiin.

Kuin huomaamatta otin saman roolin kuin parikymppisenä. Kuuntelin, seurailin ja tarkkailin sisareni ja hänen ystävänsä keskustelua. Tuntui ettei minulla ollut mitään sanottavaa. Koin olevani niin nuori ja kokematon, kaikilla saroilla. Ei minulta ehkä odotettukaan mitään, kuten ei aikaisemminkaan. Olin vain mukana, en oikein ymmärrä miksi. Heidän keskinäinen keskustelunsa kääntyi ajankohtaisiin asioihin. Huomasin yhtäkkiä osallistuvani keskusteluun, heittäväni aika kärkeviä, napakoita ja asiantuntevia kommentteja. Jaoin oman näkökulmani ja oman sukupolveni näkemyksiä asioihin. Huomasin pöydässämme muuttuneen energian. Molemmat olivat hiljaa, ehkä hieman hämmennyksissään, jopa häkeltyneitä. He eivät osanneet odottaa, että minullakin voisi olla jotain sanottavaa.

Rikoin roolini naiivina, nuorena ja kokemattomana pikkusiskona. Olin kasvanut tuosta itselleni asettamasta roolista ylitse. Varmasti jo useita vuosia sitten. Oli hyvin vapauttavaa kokea, että minuun suhtauduttiin eri tavalla. Kuin olisin noussut heidän tasolleen ja ehkä hieman ylikin. Hetkellisesti tuntui siltä, että molemmat katsoivat minua kuin eivät tunnistaisi minua lainkaan. Avasin itseni ja aurani heille, ehkä ensimmäistä kertaa. Tunne oli hyvä.

Useiden eri roolien esittäminen on raskasta ja kuluttavaa. Roolista on hankala irrottautua, vaikka ei itsekään tunnistaisi itseään enää. Uskon, että jatkossa minun on helpompi olla autenttisempi itseni. Toki se ei varmasti ole helppoa ja eikä suju niin helposti kuin sisareni ja hänen ystävänsä kanssa. Osalle ihmisistä minulle on tarjolla vain heidän pirtaansa sopiva rooli. Ja sekin on ok. Kaikkia ei voi miellyttää.

Mukavaa alkavaa viikkoa!