Avautuva sydän https://pixabay.com/fi/syd%C3%A4n-linna-silta-rakkaus-lukko-2484073/
20.10.2017

Avautuva sydän

Sydämeni on monta vuotta ollut kuin kaapin perukoille unohtunut rusinapurkin pohjalle oleva, pieni, tumma, näivettynyt rusina. Ei ihan täysin kova, mutta vaatii liottamista ennen kuin makua irtoaa ja on taas käyttökelpoinen. Tämä rusina on ollut turvassa, kun se on ollut muiden samanlaisten joukossa, siellä purkin pohjalla. Mutta joskus se purkki avataan, sisältö tutkitaan ja erotellaan. Se se on vasta jotakin pienelle näivettyneelle rusinalle.

En tiedä mistä rusinavertaus tuli mieleen, mutta muistan kuinka reilu kymmenen vuotta sitten olin akupunktiohoidossa. Aluksi hoitaja tutkii mm. hoidettavan pulssin. Kyllä minulta sentään pulssi löytyi, mutta muistan, kuinka hoitaja totesi olevan vaikea "tuntea" sydäntä. Oli kuulemma jotenkin syvällä. Rosenterapeutti totesi samaa, muuten ok, mutta kova haarniska rinnan ympärillä. Ja vaikka olenkin todella empaattinen (silloin kun tunnen olevani turvassa ja yksin), pystyn sulkemaan oven aika tiukasti.

Olen ollut rakastunut, ihastunut, hullaantunut miehiin. Olen rakastanut lapsiani. Ja jos en olisi nyt ehdottoman rehellinen, voisin sanoa että rakastan läheisiäni. Mutta se ei ole totta. En ole koskaan osannut rakastaa ketään. En itseäni, enkä muita. Enka halua tehdä asioita puolittain. Haluan joko rakastaa rehellisesti niin, että rakkauteni on täydellisen pyyteetöntä - ei vaatimuksia. Ja siihen en kykene - vielä. Enkä halua elää valheellisessa "vaihtokaupparakkaudessa", jolloin minä annan tätä ja toinen minulle sitä. Niinpä en ole puheissani vannonut kenellekään rakkautta.

Sitä ei voi edes itse ymmärtää, miten kiinni voi sydän olla, ennen kuin kokee täydellistä jumalaista rakkautta. Ja kun tämä rakkaus pääsee siivilöitymään - edes hiukkasen - sinne näivettyneeseen rusinaan, alkaa rusina elpymään. Ensin tapahtuu pienen pieniä muutoksia, pinta pehmenee, rypyt siloittuvat ja makuaromit aktivoituvat. Hiljalleen rusina katselee ympärilleen, alkaa osallistumaan ja kiinnostumaan mitä muualla purkissa tapahtuu. Rusina huomaa, että ei se niin kovin erilainen olekaan muiden kanssa.

Täydellinen, pyyteetön, jumalainen rakkaus saa kliseisesti ihmeitä aikaan. Tunne siitä, että maailmassa on vihdoin jotakin, jonka vuoksi elää. Tunne siitä, että olen oikeassa paikassa. Tunne siitä, että on askeleen lähempänä ilmentääkseen pyyteetöntä rakkautta. Tunne siitä, että olen (olemme) luomassa taivasta maan päälle. Se on ihme.

P.S. Selvennykseksi, tämä innoitus ei ole lähtöisin "ihmisrakkauden" ihmeesta, vaan sydämen avautumisesta, jota avittaa uusi kultainen aika. 

Jaa tämä:
Sari Autere

Kuudesaisti.net sivuston perustaja ja päätoimittaja, joka myös kirjoittaa sivustolle aina ehtiessään. Lähellä sydäntä Äiti maa ja Uusi kultainen aika.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net