Vapaudu kiintymyksistäsi - elä elämääsi

Me ihmiset olemme kaikki syntyjämme onnellisia, mutta kulttuurimme ja kasvatuksemme ovat saaneet meidät unohtamaan tämän totuuden. Kiinnymme asioihin ja ihmisiin, sekä luomme odotuksia siitä, millaista elämän kuuluisi olla. Mitä jos voisimme vapautua näistä kiintymyksistä ja oletuksista? Anthony De Mellon menestyskirja, Havahtuminen, opastaa meitä tällä tiellä.

Mielipahasta luopuminen. Anthony de Mello (1931-1987) oli intialainen jesuiittapappi ja psykoterapeutti. Hän isännöi uransa aikana useita hengellisiä kokouksia, ja hänet tunnettiin myös taitavana puhujana. Hänen tunnetuimmassa teoksessaan, Havahtumisessa, De Mello opettaa meitä ihmisiä havahtumaan todellisuuteen, jossa jokainen on oman onnensa seppä. Onnellisuus ei siis ole sidoksissa ulkoisiin asioihin, kuten elämäntilanteeseen, ihmissuhteisiin tai varallisuuteen. Ihminen voin olla esimerkiksi työtön, sairas, eronnut tai vaikkapa läheisen hylkäämä - ja silti kokea syvää onnellisuutta. Kun me ihmiset opimme ymmärtämään toimintatapamme ja ottamaan siihen etäisyyttä, pääsemme lopulta eroon toistuvasta mielipahasta. Me opimme vapautumaan odotuksista ja löydämme viimeinkin takaisin onnellisuuden tilaan, joka on elänyt taustalla kaiken aikaa.

Oman arvo tunteminen. De Mellon mukaan ihminen määrittelee oman arvonsa muiden kautta – ihmisen kun ei pitäisi koskaan määritellä itseään näin ohimenevien asioiden läpi. Ihminen ei siis ole esimerkiksi kaunis, vaikka muut sanoisivat häntä kauniiksi – todellisuudessa ihminen ei ole kaunis eikä ruma – tällaiset asiat tulevat ja menevät. Ihmisen pitäisikin oppia tuntemaan oma, muuttumaton ”minä”, joka ei ole riippuvainen muiden kehittämistä ulkoisista arvoista:

”Mistä omanarvontunto syntyy? Saatteko sen menestyessänne työssä? Saatteko sen paljosta rahasta? Saatteko sen vetäessänne puoleenne paljon miehiä (jos olette nainen) tai paljon naisia (jos olette mies)? Tuo kaikki on kovin haurasta, kovin tilapäistä. Puhuessamme omasta arvostamme, taidamme todellisuudessa puhua siitä, millainen kuva meistä syntyy toisten ihmisten mielen peileissä. Mutta täytyykö meidän olla siitä riippuvaisia?”

Omien halujen ymmärtäminen. Me ihmiset haluamme usein paljon ja kaikkea. Kun yksi halumme on tyydytetty, on meillä usein jo uusi haluamisen kohde tiedossa. De Mellon mukaan meidän ihmisten pitäisi pysähtyä miettimään halujamme – ei täyttää niitä, vaan ymmärtää. Meidän tulisi oppia tarkastelemaan halujamme oikeassa valossa ja nähdä, minkä arvoisia ne oikeasti ovat:

”Nähkää, minkä arvoisia ne (halut) todella ovat. Sillä jos pelkästään tukahdutatte halunne tai yritätte kieltää sen kohteen, sidotte todennäköisesti itsenne siihen. Sen sijaan, jos katsotte haluanne ja näette, minkä arvoinen se todella on ja jos ymmärrätte, millä tavoin se valmistaa maaperää kurjuudelle, pettymykselle ja masennukselle, halunne muuttuu sellaiseksi, mitä min kutsun tärkeysjärjestykseksi.”

Ihmisten tulisi siis vaeltaa elämänsä läpi noudattamalla tätä omaa tärkeysjärjestystä tekemättä kuitenkaan onnellisuuttaan sen toteutumisesta riippuvaiseksi – silloin me olemme hereillä.

Oma minän löytäminen. Oletko koskaan miettinyt, mistä minuutesi koostuu? Millainen on todellinen minäsi? Me olemme todennäköisesti koko elämämme rakentaneet itsestämme sellaista ihmistä, joksi haluaisimme tulla – vai olemmeko? Jos tarkastelet omia ajatuksiasi ja mielipiteitäsi, huomaat, että ne ovat usein tulleet jostain ihan muualta, kuin omasta päästäsi. De Mellon mukaan emme ole vapaita, ellemme ymmärrä, että minämme on usein jonkin muun, kuin itsemme tuotetta:

"Kuka teissä elää? On aika kammottavaa huomata tämä. Luulette olevanne vapaita, mutta todennäköisesti ei ole ainuttakaan elettä, ajatusta, tunnetta, asennetta, uskomusta, joka ei ole peräisin joltakin toiselta. Eikö ole kamalaa? Ettekä te tiedä sitä. Mitä sanoinkaan teihin pakotetusta mekaanisesta elämästä? Tietyt asiat herättävät teissä voimakkaita tunteita ja uskotte itse tuntevanne niitä, mutta onko asia todella niin? Vaatii paljon tietoisuutta ymmärtää, että tämä jota kutsutte "minäksi" onkin ehkä vain menneitten kokemustenne, ehdollistumisenne ja ohjelmointinne kasautuma."

Meidän kannattaisi siis pysähtyä miettimään niitä asioita, jotka aiheuttavat esimerkiksi mielipahaa, ärtymystä tai vihan tunteita. Mistä nämä tunteet tulevat? Ovatko tunteet minun, vai ovatko ne vain opittuja heijastuksia menneisyydestä?

Elämisen oivaltaminen. De Mellon puhuu kirjassaan myös ajatuksista luopumisesta ja elämän kuuntelemisen oivaltamisesta. Meidän ihmisten tulisi siis jättää ajatukset ja palata aisteihin – niin kuin onnelliset eläimetkin tekevät. Ihmisistä on ajan saatossa tullut osa yhteiskunnan koneistoa, eivätkä he osaa enää nauttia elämän hyvistä asioista – ihmiset käyttävät siis keinotekoisia virikkeitä, kuten alkoholia ja huumeita saavuttaakseen mielihyvää. Meidän tulisi siis irrottaa itsemme ainaisista ajatuksistamme, riippuvuuksistamme, haluistamme ja muiden tarvitsemisesta. Meidän tulisi oivaltaa elämää:

”Katsokaa kissaa aamiaisensa jälkeen, katsokaa, miten se rentoutuu. Ja katsokaa, miten se hyppää toimintaan, katsokaa sen jäsenten sulavuutta ja sen ruumiin elävyyttä. Me olemme kadottaneet sen. Olemme eksyneet mielemme sokkeloihin, ajatuksiimme, ihanteisiimme ja ties mihin. Olemme aina menossa. Lisäksi olemme saaneet sisäiset ristiriitamme, joita eläimillä ei ole. Tuomitsemme itsemme alinomaa ja saamme itsellemme tuntemaan syyllisyyttä. Tiedätte kyllä, mistä puhun.”

Kaikki lainaukset ovat Anthony De Mellon teoksesta Havahtuminen.

Lähteet: Anthony De Mello (2007). Havahtuminen. 13. painos, Like, 2007.