Löydä sisäinen viisautesi – eroon kärsimyksestä kohti vapautta

Onko syntymän ja kuoleman välissä juuri muuta kuin kärsimystä ja ohimeneviä onnen hetkiä, joihin yritämme takertua epätoivoisasti. Kumpuaako kärsimys omista valinnoista, maailman pahuudesta vai onko se Jumalan meille antama rangaistus? Vai onko koko kärsimys käsitteenä täysin viallinen ja pelkästään harha? Useat ehkä ajattelevat kärsimyksen (ja tällä tarkoitan ennen kaikkea henkistä) johtuvan siitä, että Jumala rankaisee meitä, koska olemme tehneet vääriä valintoja elämässä. Jotkut meistä ovat sitä mieltä, että maailma vain on paha. Molemmat käsitykset juontuvat siitä, että kokee olevansa uhri, eikä pysty vaikuttamaan elämäänsä mitenkään. Entä jos kärsimys on oma valinta? Mutta kuka valitsisi tieten tahtoen elämäänsä kärsimystä...

Meillä ihmisillä on outo käsitys siitä, että elämän on pakko sisältää kärsimystä, huolta ja tuskaa. Tosiasiassa se on mielen keksimä harha. Kärsimyksen kokemus tulee siitä, ettet hyväksy tätä hetkeä. Et hyväksy sitä, minkä olet itsellesi luonut. Vastustat sitä mikä on. Vastustat nykyhetkeä.

Ajatuksen tasolla kärsimys ilmenee tuomitsemisena ja tunnepuolella kielteisyytenä. Se miten suurta kärsimystä taas koet, riippuu siitä, miten paljon samaistut mieleesi ja vastustat tätä hetkeä.

Mistä kärsimyskeho syntyy?

Kokemasi tuska ja kärsimys kerääntyy kehosi ympärille eräänlaiseksi negatiiviseksi energiakentäksi. Ja aina kun kasaat niskaasi pa**aa, voimistat tätä negatiivistä tunnekasautumaa.

Kärsimyskeholla on kaksi taajuutta, aktiivinen ja passiivinen. Välillä kärsimyskehosi lepää, eikä häiritse elämääsi. Toisinaan se taas hyökkää yllättäen, esimerkiksi kun tapahtuu menetyksiä, joihin liittyy tunneperäistä tuskaa (esim. avioero, läheisen kuolema jne.). Kärsimyskehon herättämiseen saattaa myös riittää aamukahvilla heitetty ilkeys, menneisyytteen/tulevaisuuteen liittyvä ajatus, tutun viaton huomatus tai ohikulkijan mukamas vihamielinen katse.

Kun kärsimykeho herää, se yleensä hyökkää läheistesi kimppuun. Ja sehän tarkoittaa käytännössä riitaa, ilkeilyä, turhautumista, keljuiluja ja joskus jopa nyrkkitappelua. Toinen vaihtoehto kärsimyskeholle on, että se hyökkää isäntäänsä, eli sinua vastaan. Silloin saat aimo annoksen krittiikkiä niskaasi: olet laiska, olet tyhmä, et osaa mitään, olet lihava jne. joitakin esimerkkejä mainitakseni. Pointti on se, että elämääsi koskevat ajatukset muuttuvat hyvin negatiivisiksi ja aiheuttavat taas kärsimystä. Kehä on valmis.

Irti kärsimyskehosta

Se mikä tuodaan valoon, paranee. Niin käy myös kärsimyskeholle. Niin kauan kuin et ole tietoinen siitä, se mellastaa esteettä. Kärsimyskeho ei halua, että tarkkailet sitä. Se ei halua, että kiinnität siihen huomion.

Päästääksesi irti kärsimyksestä, kiinnitä huomiota ajatuksiisi ja kehoosi. Mieti, mitä mietit. Mieti, mitä tunnet: miltä kehossasi tuntuu?

Tarkkailemalla itseäsi ja käytöstäsi, opit vähitellen tajuamaan, koska kärsimyskehosi herää. Ja sillä hetkellä kun huomaat kärsimyksen nostavan päätään ja keskityt siihen, samaistuminen kärsimyskehoon häviää. Tietoisuus on aktivoitunut, korkeampi minäsi on hereillä. Olet nyt katsoja, et kokija. Kärsimyskehon voima loppuu sillä kertaa, eikä se voi teeskennellä olevansa sinä!

Harjoittele tietoisesti nyt-hetkessä olemista ja kehotuntumaa. Näin vapaudut vähitellen kärsimyskehosta ja siitä luulosta, että elämä on kärsimystä.

Lähde: Ekhart Tolle, Läsnäolon voima