Kolhut ja unelmat käsikkäin henkisessä kasvussa

Tiedämme, että mihin tahansa asiaan tarvitsemme alun, prosessin ja päämäärän. Henkisen kasvun polulla ei ole tarkoitus tavoitella päämäärää.

Vastoinkäymisten navakan tuulen riepottelemina meistä tuntuu usein, että voimat ehtyvät ja lopulta väsymme taistelemaan tuulimyllyjä vastaan. Antaudumme tuulen viemäksi. Se on "se taianomainen" hetki, jolloin alitajuntamme ja korkein itsemme alkaa ohjata meitä. Silloin uskallamme antautua kohtalolle ja lopputulemalle luottaen parempaan huomiseen. Parempi huominen tulee, parempi huominen on tullut aina. Ei ole myrskyä ilman aurinkoa, ei ole ihmistä ilman vastoinkäymisiä ja onnenpotkuja. 

Jos elämämme olisi vain tasaista polkemista ilman mielenikkunassamme ja sielussamme vaihtuvaa maisemaa, meillä ei olisi jatkumoa nähdä ja kokea itseämme; tulla siksi, keitä pohjimmiltaan olemme. Vastoinkäymiset ovat meidän oppikoulumme tietoisuuden maailmankuvassa. Saamme harjoitella meille välttämättömiä asioita, kuten anteeksiantoa, itsemme arvostamista, rakastamista ja irti päästämistä monisävyisissä pyörteissä. Kaiken takana on Rakkauden oppiläksy. Ilman anteeksiantamista ja myötätuntoa olisimme henkisiä zombeja.

Henkisen kasvun taipaleella emme voi välttyä kivulta, surulta, katkeruudelta, vihalta ja muilta emootioilta. Meillä on viisas mieli, herkkä keho ja ääretön tietoisuuden tähtitaivas käytössämme. Jokaisella vastoinkäymisellä on sittenkin jokin tarkoitus. Meihin on sattunut, olemme satuttaneet ja silti hengitämme - olemme elossa, jatkamme matkaa. Meissä loistaa kaunis tietoisuus, jonka oivaltamiseen ja käyttöönottoon tarvitsemme jokaista ihmissuhdetta, maallista asiaa tai kohtalon sanelemia käänteitä. Mitä enemmän käännämme asenteemme vastoinkäymisiin myötätunnolla, sitä eheämmäksi tulemme ja loistamme kerros, kerrokselta. Armoa ja myötätuntoa ei ole meille itsellemme koskaan liikaa.

Kaikki voi joskus tuntua hukassa olemisena. Paikkaamme etsiessä maailmasta ja elämästä saatamme kadottaa kompassimme suunnan. Hiljenny hetkeksi ja tunne hengityksesi virtauksen kehossasi. Aisti jokainen hengenveto ja navigoi lämmön tunnetta ympärillesi. Anna pakkasauringon säteiden lämmittää poskiasi ja kolhujesi kaunistaa sieluasi siinä, missä mestarillista teosta viimeistellään. On tärkeää hyväksyä vallitseva olotila pakottamatta itseä liian ahtaisiin raameihin. Kaikki tunteet ja tilanteet vievät meidät eteenpäin; ei aina halutulla tavalla, mutta parhaaseen mahdolliseen suuntaan joka tapauksessa. Emme ole täydellisiä, ei meidän tarvitse koskaan olla.

Lähde: Caroline Myss, Hengen anatomia