Gnostilaisen elämänkatsomuksen "sielun tie" vie Valon maailmaan

Gnostilaisuus on elämänkatsomus, joka on syntynyt kristinuskon pohjalle. Gnostilaiset uskovat sielun tulevan Valon maailmasta, ja inkarnoituvan maalliseen elämään niin pitkään kuin kehittymisen kannalta on tarpeen. Gnostilaisuudessa on kolmijakoinen sielu, joka kulkee nelivaiheista tietä pitkin henkisessä kasvussa. Kun sielu on kehittynyt riittävästi, se voi jatkaa kehitystään Valon maailmassa, ilman tarvetta inkarnaatioon.

Gnostilaisen ihmiskäsityksen mukaan olemme kolmijakoisia. Koostumme ensiksikin ruumiista eli kehosta, joka on vain kuori muille osillemme. Toiseksi ihmiset koostuvat hengestä, josta fyysinen kehomme saa elinvoimansa. Gnostilaiset uskovat ihmisen kolmannen osan muodostuvan sielusta, joka on ihmisen todellinen olemus. Sielua pidetään kuolemattomana, toisin kuin kehoa. Sielu jakautuu edelleen kolmeen osa-alueeseen.

Sielun kolmijakoisuus

Gnostilaisuudessa sielun luetaan koostuvan kolmesta eri osasta ja muodostavan niistä eheän kokonaisuuden. Sielun yksi osa kattaa ihmisyyteen liittyvän psykologisuuden. Psykologinen sielu taas koostuu kahdesta eri osasta: ylemmästä itsestä ja alemmasta itsestä. Ylempi itse tarkoittaa henkistä järkeä eli etiikkaa, joka heijastaa jumalallisuutta, alempi itse aineellista järkeä eli moraalia, joka taas heijastaa ihmisyyttä. Teologinen osa sielusta muodostaa ydinolemuksemme. Sielu tarkoittaa tietoista persoonallisuutta. Sillä on yksilöllinen identiteetti, toisin kuin ruumiilla ja hengellä.

Sielun elämänkaari

Sielun uskotaan kulkevan henkisessä kehityksessä tiettyä tietä pitkin. Tie on nelivaiheinen. Ensin sielu syntyy, josta muodostuu sielun tien alku henkisessä kehityksessämme. Sielu tulee syntyvään vauvaan kuolemattomasta valo-olennosta, joka elää Valon maailmassa. Sielulla on toinen puolikas, joka jää Valon maailmaan. Näin jokaisella sielulla on vastaparinsa taivallisessa Valon maailmassa. Valon maailmaan jäänyt sielun puolikas ohjaa sielun ihmisyyteen liittynyttä osaa henkisen kasvun matkallamme, kulkiessamme sielun tietä. Toisen osan sielun tiestä muodostaa kehittyminen ja kolmannen osan siirtyminen. Kuoleman kohdatessa sielumme irtaantuu ruumiistamme ja yhtyy takaisin alkuperäänsä, Jumalan tietoisuuden yhteyteen. Sielu sulautuu takaisin taivaalliseen vastapariinsa ja eheytyy kokonaiseksi päästyään takaisin Valon maailmaan. Gnostilaiset uskovat sielun jälleensyntymiseen. Jälleensyntymä on sielun tien neljäs osa, ja kuolema tarkoittaa uuden porttia uuteen elämään.

Sielun tie henkisessä kasvussa

Henkisessä kasvussamme on tärkeää, että säilytämme yhteyden sielumme Valon maailmassa elävään puolikkaaseen. Voimme kuulla omantuntomme äänen. Jos suljemme siltä korvamme, kuljemme harhaan. Korviemme sulkeminen sielun jumalalliselta puolikkaalta ilmenee esimerkiksi siten, että elämme kuin unessa. Emme tiedosta, millainen henkinen kipinä sisällämme on. Voimme harhautua keskittymään muihin osiimme, kehoon tai sen energianlähteeseen eli henkeen. Sielun tiellä kulkeminen edellyttää, että heräämme unestamme ja tiedostamme sielumme. Sielumme kypsyttyä riittävästi, sen ei tarvitse enää jälleensyntyä uudelleen materiaaliseen maailmaan. Se voi jaktaa kehittymistään Valon maailmassa. Ennen tätä sielumme täytyy jälleensyntyä maalliseen elämään toiseen ihmiskehoon, kunnes olemme oppineet henkisen kasvun tiellä tarvittavat asiat.

Lähteet ja lisälukemista: Suomen gnostilaisuuden seuran verkkosivut: https://www.gnosis.fi