Alkemia - tiede valaistumisesta

Alkemia on ikivanha oppi, jonka tavoitteena on muuttaa epäaitoja metalleja kullaksi. Keskiajalla alkemiaa kutsuttiin hermeettiseksi taidoksi ja sitä pidettiin oppina, joka yhdistää kaiken tiedon, sillä se edellyttää laajaa luonnon salaisuuksien tuntemista ja sisälsi aineksia lääketieteestä, kemiasta, fysiikasta, metallurgiasta, taiteesta, astrologiasta, mystiikasta ja henkisyydestä

Alkemian juuret voidaan ulottaa Kreikkaan 100 vuotta ajan laskun jälkeen, mutta jo tätä ennen Kiinassa ja Intiassa sitä harjoitettiin hieman eri tavoin. Eurooppaan alkemia rantautui 1100-luvulla Espanjan arabien avustuksella, ja nousi suureen suosioon 500 vuotta myöhemmin.

Alkemian ytimessä on ajatus alkumateriasta, materia primasta, joka on synnyttänyt neljä elementtiä, maan, veden, ilman ja tulen, joista kaikki muu materia on kehittynyt. Alkemistit tekivät laboratorioissaan kemiallisia kokeita, joiden tavoitteena oli luoda viisasten kivi, lapis philosophorum, jonka avulla pystyttäisiin muuttamaan epäjalot metallit kullaksi. Alkemistit olivat aikansa tiedemiehiä, joiden ansiosta kehittyi kemia. He valmistivat uusia aineita, kuten rikkihappoa ja tislattua alkoholia, sekä välineitä, jotka kemiassa ovat välttämättömiä.

Suurin osa alkemisteista kuitenkin painotti ja painottaa edelleen ensisijaisesti oman itsen henkistä kehitystä. Epäjalon muuttaminen kullaksi symboloi heille sielun jalostumista, valaistumista.

Kärsimys, kuolema ja ylösnousemus

Alkemiassa käytetyt metallit vastasivat seitsemää taivaankappaletta. Valmistaessaan kultaa alkemisti käytti punaista jauhetta, joka sulaessaan sekoittui toiseen aineeseen. Tätä ainetta työstettiin niin ankarasti (purificatio), että se muuttui melkein tomuksi, jolloin se oli ikään kuin kuollut. Näin siitä tuli prima materiaa. Metallin elämänkipinä oli vapautettu. Sitä seurasi metallin olemuksen muuttuminen ja sitä viimein alkion luominen, kun elämänkipinä yhdistyi taas viimein prima materiaan. Tästä kasvaisi viisasten kivi.

Esoteeriset alkemistit soveltavat tätä henkiselle polulle. Alkemisti työstää itseään kuin materiaa käyden läpi samat vaiheet kuin aineet laboratoriossa: kärsimyksen, kuoleman ja ylösnousemuksen. Kuolema tarkoittaa symbolista kuolemaa; tuskan kautta syntyy uusi ihminen. Alkemisti käy sisäisesti manalassa, puhdistuu ja kohoaa uuteen jumalalliseen elämään ja tietoisuuteen. Kaavaa kutsutaan nimellä Vitriol, joka on lyhenne lauseesta “Visita Interiora Terrae Rectificando Invenies Occultum Lapidem“, toisin sanoen “Kun olet käynyt maan sisällä, löydät puhdistuessasi salaisen kiven.”

Alkemiaa on sanottu intialaisen tantran länsimaiseksi vastineeksi juuri kyseisen ylösnousemusopin vuoksi. Kosminen tasapaino saavutetaan, kun kaikki siinä olevat vastakohtaisuudet sovitetaan yhteen uudeksi, jumalalliseksi kokonaisuudeksi.