Sähköherkkyys, tulevaisuuden kasvava ympäristösairaus

Sähköherkkyydestä on kovaa vauhtia kehittymässä vakava kansansairaus. Suomen väestöstä tällä hetkellä jo 3-10 % tiedetään kärsivän eriasteisista oireista, jotka vaihtelevat pienestä kihelmöinnistä jopa syrjäytymiseen ja työkyvyn menettämiseen. Sähköherkät saavat oireita radiomastoista, langattomista verkoista, tukiasemista, etäluettavista sähkömittareista ja kaikenlaisista erilaisista sähköisistä tuotteista. Pakoon ei siis helpolla pääse. Sähköyliherkkyyttä ja sähkömagneettisten kenttien vaikutusta luontoon sekä ihmisen elintoimintoihin on tutkittu paljon ja tutkimustuloksia teknologian riskeistä julkaistaan viikoittain. Silti asiaan ei puututa. Lieneekö yksi vähättelemisen syy valtaisat rahavirrat, joita tietoliikenteessä pyörii?

WHO on luokitellut radiotaajuisen säteilyn mahdollisesti karsinogeeniseksi vuonna 2011. Monessa maassa onkin kiristetty turvastandardeja EU:n ja Euroopan neuvosto vetoomuksesta. Suomessa ei ole suosituksia noudatettu ja raja-arvot ylittyvät reippaasti muiden maiden suosituksiin verrattuna. Meillä on myös eniten langattomia verkkoja maailmassa väestömäärään suhteutettuna

Terveytemme suojaamiseksi ei ole siis tehty mitään. Virallinen lääketiede ei kyseistä sähköherkkyyttä tunnusta ja vain harva tutkija uskoo sen olemassa oloon. Näyttääkin siltä, että monet kymmenet tuhannet sairastuvat, ennen kuin havahdutaan.

Miten herkkyys ilmenee?

Säteily vaikuttaa bioenergiaamme, kuluttaa hivenaine- ja vitamiinivaroja ja heikentää siis vastustuskykyämme. Säteet kulkevat helposti niin tiiliseinän, kuin ihommekin läpi ja sotkevat luonnollisen kehon sähköjärjestelmän.

Iho voi oireilla ja punottaa mistä tahansa, päätä särkeä ja silmiä pistellä. Toiset saavat kilpirauhas- sekä sydänoireita (tiheälyöntisyyttä). Osa sähköherkistä taas kokee huimausta, verenpaineen heittelehtimistä ja levotonta oloa. Käsien ja sormien puutuminen on yleistä ja säteily saattaa aiheuttaa myös lähimuistin heikkenemistä.

Kännykän käyttö aiheuttaa useille korvien soimista sekä kurkun ja kaulan ongelmia tai jopa hengitysvaikeuksia. Sähköjohdon/pistorasian tai muuntajan edessä oleskelu, tai istuminen, kun joku laite on toiminnassa saattaa aiheuttaa luissa ja lihaksissa asti kolotuksia. Ja mikäli päiväsaikaan on altistanut itseään paljon, on uniaikakin usein hyvin levotonta.

Sähköherkkyys ilmenee siis monessa eri muodossa ja niinpä sen tunnistaminen on välillä vaikeaa. Suomessa lääkärit eivät kyseistä sairautta tunnusta ja potilas saattaakin saada lähetteen psykiatrin puheille. Ruotsissa sähköherkkyys sitä vastoin on virallisesti tunnustettu ja siitä kärsii arviolta jopa 250 000 ruotsalaista.

Oma kokemukseni sähköherkkyydestä

Sähkön ja säteilyn vaikutukset alkoivat lokakuussa 2011. Aluksi luulin kannettavan tietokoneeni hiiren olevan viallinen, kun aloin saada siitä pieniä sähköiskuja. Seuraavaksi alkoi kännykkä tuntua hyvin sähköiseltä ja ihoon tuli oireita, pieniä reikiä vaikka sentään käytin vanhaa 2G puhelinta. Oikeaan nimettömään tuli myös ihonmuutos, palaneen ihon syndrooma. Se oli se hiirisormi. Sormissa ja kämmenissä alkoi ilmetä ihonalaisia patteja, sekä kutiavaa ihottumaa, joka valtasi loppujen lopuksi molemmat käteni.

Kevään tullen jouduin luopumaan koruista, koska metallit, erityisesti kulta johtaa sähköä erinomaisesti ja se aiheutti korun ympärille ihottumaa. Hampaissa olevat amalgaamipaikat saivat raudan maistumaan suussani ja suun ympärille tuli rakkoja. Päänsärky ja silmien pistelyt ovat liittyneet tähän kuvioon, samoin pienimuotoinen hengenahdistus, äänen käheys ja köhä, joskus hiukan muistamaton olo. Selkeästi altistuminen vaikuttaa lähimuistiin. Ja pahimpina aikoina yöunet häiriintyivät niin, että heräilin tunnin tai kahden välein ja kasvot olivat tulessa.

Joulun aikaan 2011 imuroiminenkin tuntui ja pystyin tunnistamaan johdossa kulkevan sähkön. Kauppakeskuksen valomeri  kahvilassa yllätti, kun päätä alkoi kirvellä ja kutittaa. Yläpuolella korvensi  energiasäästölamppu. Herkimmilläni  tunsin autossa olevat sähköt. Penkinlämmittimestä tuli selkäoireita, päätä kolotteli ja hiukan huimasi. Puhelimen suljin kokonaan matkani ajaksi, koska säteily voimistuu peltikorin sisällä.

Kaikista pahimmat ja pelottavimmat oireet olen kokenut rakennuksissa, joissa on ollut etäluettava langaton sähkömittari. Sitä en kestä yhtään. Alle tunnin oleskelun jälkeen toipuminen kesti 3 tuntia. Tuskainen, ahdistava ja voimaton olo, todella puristava molemminpuolinen ohimosärky, sekä lisäksi hyvin nopea sydämenlyönti vaivasivat altistuksen jälkeen pitkään.

Asiaa selvitellessäni ilmeni että taloomme oli tullut langaton mittari 4.10.2011, jonka jälkeen sähköherkkyyteni puhkesi. Sähköyhtiö väittää laitteen olevan turvallinen ja säteilevän 1:30 osa kännykän säteilystä.

Nykyisin pitää tarkkaan miettiä, miten laitteita käyttää, missä liikkuu, kyläilee tai yöpyy. Jännitin Kreikan lentomatkaa keväällä 2013, mutta se meni hyvin, kun silloin oli hyvä vaihe muutenkin.

Mietin, kuinkahan moni ihminen juoksee lääkärissä sydänvaivojen tai muiden hankalien oireiden takia, kun esim. kesämökille on asennettu sisätiloihin langaton sähkömittari tai kotona on paljon langatonta teknologiaa?

Kehotankin kaikkia tutkimaan asiaa ja suojautumaan altistukselta mahdollisuuksien mukaan, sillä suojautuminen on omalla vastuullamme. Tilanne ei ole kuitenkaan täysin toivoton, jokapäiväisillä valinnoilla pystymme vaikuttamaan huomattavasti kotiemme säteilykuormitukseen.

Lähteenä artikkelin kirjoittamiseen olen käyttänyt Erja Tammisen vankkaa ammattitaitoa ja hänen työryhmänsä tietämystä.

Tarja Lehtovirta

Lähteet:
Langaton teknologia ja terveys, Erja Tamminen ja työryhmä
Sähköpostia 2013/3, Erja Tamminen
www.adressit.com/tukiasemat_julkiseen_tietoon