Neljä jaloa totuutta on buddhalaisuuden perusta

Siddharta Gautama eli Buddha oli koko buddhalaisuuden ja uskonnon alkuisä. Buddha onnistui siinä, mihin monet yksityiset ja yhteisöt näinä päivinä pyrkivät; valaistumiseen ja irtaantumiseen kärsimyksestä ja mielestä. Buddhalaisuus on syntynyt perustajansa Siddharta Gautaman elämäntarinan ympärille. Hänen syntymästään ei ole tarkkaa tietoa, mutta vuosia 563 ja 543 ennen ajanlaskun alkua on esitetty.

Siddharta Gautama syntyi yhden legendan mukaan Sakyan kuninkaan poikana Etelä-Nepalissa ja eli ylellistä elämää prinssinä. Hän meni 16-vuotiaana naimisiin serkkunsa Yasodhavin kanssa ja sai hänen kanssaan pojan, Rahulan. Päästyään päiväksi ulos palatsista, hän näki sairautta, vanhuutta ja kuolemaa, jolloin kyllästyi omiin nautintohin, hylkäsi palatsin 29-vuotiaana ja lähti vaeltamaan etsiäkseen vapautusta. Pitkän ponniskelun ja mietiskelyn jälkeen hän sai varmuuden siitä, että hän on saavuttanut lopullisen totuuden, valaistumisen, eikä hänen tarvitse enää syntyä uudelleen. Lopun elämänsä Gautama opetti löytämäänsä totuutta ja kuoli 80-vuotiaana Kusinagarissa, Intiassa.

Tämä tarina on lyhyesti buddhalaisuuden perusta, uskonnon, jota kannattaa yli 300 miljoonaa ihmistä ympäri maailman. Vankinta kannatus on Kaakkois- ja Itä-Aasiassa (Kambodza, Mongolia ja Thaimaa) ja se voidaan jakaa kolmeen eri koulukuntaan, joita on theravada-, makayana-, ja vajrayanabuddhalaisuus.

Buddhalaisuuden runkona on neljä jaloa totuutta

Totuus kärsimyksestä (syntymä, kuolema, epämieluiset asiat, mieluisista asioista erossa oleminen ja se ettei saa haluamaansa).
Kärsimys (dukkha) on laajempi käsite mitä kärsimyksellä yleisesti ymmärretään sisältäen kielteiset tunteet yleisestä tyhjyydestä fyysiseen ja henkiseen tuskaan.

Totuus kärsimyksen alkuperästä (aistillisuuden halu, joksikin tulemisen halu ja lakkaamisen halu).
Ihminen ei ole koskaan tyytyväinen. Perimmäinen syy tähän on tietämättömyys.

Totuus kärsimyksestä irtaantumiseen (haluamisen lakkaaminen, sen hylkääminen, siitä luopuminen ja siitä vapautuminen).
Kärsimyksestä voi irtaantua vain, kun halu ja tietämättömyys voitetaan.

Totuus kärsimyksestä irtaantumiseen johtavasta tiestä (jalo 8-osainen tie)
Kärsimyksestä irtaantumiseen johtava tie on 8-osainen polku, joka jaetaan kolmeen vaiheeseen harjoitusjärjestyksessä: etiikka, meditaatio ja viisaus. Lähtökohdan, eli etiikan täytyy olla kunnossa, josta päästään meditaation kautta lopulliseen viisauteen.

Etiikka: oikea puhe = rehellinen ja hyväntahtoinen, oikea toiminta = väkivallattomuus, ei varkautta, kohtuus aistinautinnoissa, ei päihteitä, oikea elinkeino = ei tuota vahinkoa muille

Meditaatio: oikea ponnistus = edistä oikeita mielentiloja, vältä vääriä, oikea tarkkaavaisuus = tietoisuus itsestä, omista teoista ja mielentiloista, oikea keskittyminen = syvempien mielentilojen saavuttaminen meditaation kautta

Viisaus: oikea näkemys = 4:n jalon totuuden ymmärtäminen, oikea aikomus = luopuminen, hyväntahtoisuus, väkivallattomuus.

Karman laki

Buddhalaisuuden yksi perusteista on syyn ja seurauksen eli karman ymmärtäminen. Jokaisen elävän olennon nykyinen olotila on seurausta menneisyydessä tehdyistä teoista. Samalla tapaa nykyiset teot vaikuttavat tulevaisuuteen, myös tuleviin jälleensyntymisiin eli olemme itse vastuussa tulevaisuudestamme. Pahat teot johtavat jälleensyntymään huonommissa oloissa, jopa eläimenä. Jälleensyntyä voi jumalaksi, puolijumalaksi, ihmiseksi, eläimeksi, nälkäiseksi aaveeksi tai helvetinolennoksi. Lopullisena tavoitteena on valaistuminen, mutta jos ihminen ei saavuta sitä elinaikanaan, hän syntyy uudelleen ja jatkaa elämän kiertokulkua, samsaraa.

Buddhalainen elämän kiertokulku jälleensyntymisineen ei ole sama asia kuin hindulainen sielunvaellus. Buddhan mukaan ihmisellä ei ollut mitään vaeltavaa minäsielua (atman), vaan yksilö koostui aineellisesta muodosta, tuntemuksista, tahtomuksista, mielteistä ja tietoisuudesta. Ne ovat kaikki minättömyyden lisäksi katoavaisia ja kärsimyksen alaisia. 

Kolme jalokiveä

Buddhalaisuudessa puhutaan myös kolmesta jalokivestä: dharmasta, sanghasta ja Buddhasta. Dharma tarkoittaa totuutta eli Buddhan opetuksia, sangha buddhalaista kanssaharjoittajayhteisöä, ystäviä ja auttajia valaistumisen polulla ja Buddha, joka on tämän harrastuksen lopullinen tavoite eli valaistuminen. Tätävalaistumisen oivallusta kutsutaan ns. rationaaliseksi vapautumisen malliksi. Sen lisäksi buddhalaisuudessa esiintyy myös ns. mystinen vapautumisen malli, jossa oivalluksen ohella tapahtuu mystinen kokemus, jossa mielteet ja tuntemukset lakkaavat.

Buddhalaisuuden pyhillä kirjoituksilla on ohjaava tehtävä mystisen kokemuksen (nirvana) saavuttamiseksi. Ne sisältävät neljä pääohjetta:

Turvatkaa dharmaan, älkää henkilöön
Turvatkaa merkitykseen, älkää kirjaimeen
Turvatkaa viisauteen, älkää erittelevään tietoisuuteen
Turvatkaa explisiittisiin teksteihin, älkää implisiittisiin

Aimo Tuoriniemi
Lähteitä: wikipedia.org, Ilkka Pyysiäinen: Buddhalaisuus, s.329-347 kirjassa Uskonnot maailmassa, toim. Katja Hyry, Juha Pentikäinen, WSOY, 4.painos, 1999.