Voodoo-yhteisössä naisten asema on korkea - naiset ovat voimakkaita voodoo papittaria
TILAAJILLEVoodoota harjoittavassa yhteisössä naiset saavat osakseen kunnioitusta, sillä naisilla uskotaan olevan yliluonnollisia voimia. Voodoo-yhteisöä voikin johtaa yhtä hyvin joko nainen tai mies. Puhutaan jopa voodookuningattarista, jotka ovat voimakkaita voodoo-papittaria. On stereotypia, että naisen asema afrikkalaisessa tai afroamerikkalaisessa yhteisössä olisi poikkeuksetta surkea. Voodoo on Afrikasta lähtöisin oleva luonnonuskonto ja näissä piireissä naiset ovat arvostettuja johtajahahmoja. Näin on ollut jo vuosisatojen ajan ennen kuin kukaan edes puhui naisten oikeuksista.
Aiheesta on tehty tieteellisiä tutkimuksiakin, ja tutkimustulokset puhuvat voodoon tasa-arvoisuuden puolesta. Tutkijat ovat havainneet, että erityisesti vanhemmilla naisilla on voodoota harjoittavissa yhteisöissä enemmän autonomiaa ja päätäntävaltaa sekä kotitöihin että itseensä liittyvissä asioissa kuin verrokkiryhmissä.
Naisilla uskotaan olevan yliluonnollisia voimia
Naisten asema ja naisiin kohdistuva kunnioitus voodoo-yhteisössä liittyy osaltaan siihen, että naisissa ajatellaan piilevän väkevää, alkukantaista voimaa. Uskomukset liittyvät naisten kykyyn tuoda elävien lasten sielut maailmaan. Toisaalta naisilla ajatellaan olevan myös kyky hävittä elämää siinä missä luodakin.
Ikääntymisen myötä naisihmisten voimat vain kasvavat. Menopaussi tekee naisesta erityisen voimakkaan ja antaa tälle yliluonnollisia kykyjä. Menopaussin jälkeen naisella on kyky puhutella esi-isiään.
Näitä voimia naiset käyttävät muun muassa yrttiparantamisessa ja ennustamisessa. Kumpaakin harrastetaan voodoo-yhteisöissä aktiivisesti.
Marie Laveau ja muut voodookuningattaret
Voodoo-yhteisön johtajanaisia kutsutaan toisinaan voodookuningattariksi. Tunnettuja voodookuningattaria ovat esimerkiksi Cécile Fatiman ja Mama Lola. Maailman kuuluisin voodookuningatar lienee kuitenkin Marie Laveau, joka eli New Orleansissa 1800-luvulla.
Marie on erityisen kiinnostava siksi, että hänen elinaikanaan tummaihoisten naisten oikeudet olivat Amerikassa hyvin rajatut. Voodoo oli rantautunut New Orleansiin orjakaupan myötä. Edes tummaihoisilla miehillä ei ollut tuolloin kummoista asemaa amerikkalaisessa yhteiskunnassa, ja toisaalta myös amerikkalaiset naiset kamppailivat tuohon aikaan omista oikeuksistaan.
Marie onnistui kuitenkin tekemään vaikutuksen sekä oman voodoo-yhteisönsä jäseniin että valkoihoiseen kansanosaan. Vuonna 1874 Marien uskonnollinen seremonia Pontchartrain-järven rannalla houkutteli peräti 12 000 katsojaa – sekä tumma- että vaaleaihoisia. Niin bisnesmiehet kuin poliitikotkin kävivät hänen luonaan neuvoja penäämässä ennen tärkeitä päätöksiä.
Louisianan voodoo-kulttuurissa Marie on keskeinen hahmo vielä tänäkin päivänä – vuosikymmeniä kuolemansa jälkeen.
Ulkopuolisen korviin kuulostaakin siltä, että meillä länsimaalaisilla olisi paljon opittavaa voodoo-kulttuurista. Millainen yhteiskuntamme olisikaan, jos keski-ikäistyneet naiset nähtäisiin “supernaisina” niin mediassa kuin työelämässäkin?
Lähteet: