Varpu vie selvännäön tielle - löytää myös vesisuonet

Varpu tunnetaan monissa maissa ja sen käytöllä on satojen vuosien perinteet. Varpu on ikivanha väline, jota on perinteisesti käytetty vesisuonten, maasäteilyn ja kaivonpaikan katsomiseen sekä metallien etsimiseen maaperästä. Euroopassa varvun materiaalina on suosittu pähkinäpuuta ja Yhdysvalloissa myös pajua tai persikkapuuta, kun taas Suomessa oivia varvuksi sopivia puita ovat mitkä tahansa lajit, erityisesti paju, pihlaja ja koivu sekä kovaa käyttöä kestävä kataja. Myös herkät metallit toimivat hyvin varpuina taitojen kehittyessä. Esimerkiksi paksu kuparilanka on varvuksi mainio.

Varvun historia todennäköisesti ulottuu 1500-luvun Saksaan, jossa sitä käytettiin metallien etsimiseen. Tämä Virgula Divina, suomeksi onnen oksa, oli muun muassa 1700-luvun Ranskassa käytössä myös rikollisten ja vääräuskoisten löytämiseksi, kunnes inkvisitio kielsi sen väärinkäytösten vuoksi 1701. Vietnamin sodassa 1960-luvulla Yhdysvaltojen merijalkaväki käytti varpua aseiden ja tunnelien etsintään. Varpu siis tunnetaan laajalti ympäri maailman ja tietyissä piireissä sitä käytetään ahkerasti vieläkin. Suomessa mystikko, metsänhoitaja ja luonnontutkija Esko Jalkanen on tuonut varvun ihmisten tietoisuuteen välineenä, jolla konkreettisten kohteiden lisäksi pystytään tutkimaan henkisiä ulottuvuuksia ja näin auttamaan luomakuntaa kohti terveempää ja tasapainoisempaa elämää. Työ jatkuu edelleen Esko Jalkanen - Luonnonvoimat Yhdistyksessä.

Konkreettisesta hengen tasoille

Varvun avulla etsitään monia erilaisia henkisiä rasitteita ihmisten ja eläinten ympäristöstä, kuten kirouksia, välitilaan jääneitä maanläheisiä vainajia, kummituksia sekä negatiivisista ajatuksista syntyneitä ajatuskeskittymiä, joihin lukeutuvat muun muassa pahat silmät ja muut haitalliset ajatusolennot. Sillä voi myös mitata ihmisten ja eläinten bioenergiakenttiä, jotka kertovat sen hetkisestä terveydentilasta sekä etsiä sairauksia eetterikehosta, jolloin ne voidaan hoitaa jo ennen niiden ilmestymistä fyysisessä kehossa. Myös erilaisten valmisteiden ja ruokien sopivuutta autettavalle voidaan tutkia ja sukeltaa myös menneisiin elämiin.

Varvun mahdollisuudet tutkia maailmaa yliaistillisesti ovat siis rajattomat. Sen käytölle on kuitenkin yksi sääntö: sitä ei pidä käyttää esitystarkoituksiin tai uteliaisuuttaan. Varvulla on yhteys korkeampaan tietoisuuteen ja vaikka se kykenisikin ennustamaan, varpu on auttamista, ei egon pönkittämistä varten.

Varputaidon voi oppia kuka tahansa. Yliaistilliselle herkkä ihminen saa kontaktin varpuun joskus hyvinkin nopeasti, toisinaan jopa ensimmäisellä käyttökerralla. Toisilta se taas vaatii pitkällistä harjoittelua, johon vuosikaan ei riitä. Se, taipuuko varpu ja ovatko sen antamat vastaukset oikeita, ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Varputaipaleen alussa vastaukset tulevat pääasiassa astraaliselta tasolta, kuten esimerkiksi luonnonhengiltä tai välitilaan jääneiltä maanläheisiltä vainajilta, eivätkä näiden astraalisten olentojen vastaukset ole luotettavia. Aktiivisella harjoittelulla vie noin kolmesta viiteen vuoteen ennen kuin varpu antaa 95 prosenttisesti oikeat vastaukset, jotka tulevat suoraan jumalallisesta lähteestä, toisin sanoen luonnonmuistista.

Varputaidon saavuttamisessa harjoittelu on avainasemassa. Jo muutama treenikerta viikossa avaa kanavia ja puhdistaa varvun käyttäjää vastaanottamaan jumalallista tietoa. Varpu on aina vain väline. Se herkistää aistimaan ja kehittää selvänäkökykyä niin, että varpu muuttuu lopulta tarpeettomaksi ja pyydetty tieto tulee suoraan tajuntaan.