Sarja: Jumalattaret lähikuvissa - valkyriat

Historiankirjamme pullistelevat kuvankauniista kuningattarista, tarunhohtoisista jumalattarista ja vahvoista sankarinaisista. Sellaisia ovat esimerkiksi Nefertiti, Afrodite ja valkyriat. Mutta keitä nämä palvotut naissukupuolen edustajat oikein olivat ja miksi historioitsijat ja perimätieteen tutkijat ympäri maailman ovat heistä niin kiinnostuneita? Norjalaiset ovat kautta aikain kertoneet tarinoita ylijumala Odinia palvelevista taistelun hengettäristä. Nämä hurjat naishahmot tunnetaan skandinaavisessa mytologiassa nimellä valkyria eli “surmattujen valitsija”. Valkyriat olivat taistelukentillä sekä odotettu että pelätty näky.

Valkyriat taistelukentillä

Tyypillisesti valkyriat kuvataan norjalaisessa mytologiassa taistelun tiimellyksessä hevosten selässä ratsastavina, ylväinä, kypäröin ja kilvin varustautuneina soturinaisina. Toisinaan valkyriat kuvataan myös lentävinä olentoina.

Muinaisella taistelukentällä valkyrian ilmaantuminen saattoi olla joko onni tai epäonni. Osa valkyrioiden toimenkuvaa ajateltiin olevan muun muassa kerätä kaikkein urheimpien taistelussa kuolleiden sotilaiden sielut ja vielä ne mukanaan Valhallaan.

Valhalla on muinaisnorjalaisessa mytologiassa sankarivainajien asuinsija. Siellä kuolleet urhot pitivät pitoja ja valmistautuivat suureen Ragnarökin taisteluun, jossa heidän oli tuleva taisteleman itsensä Odinin rinnalla. Oli suuri kunnia päästä Valhallaan ja siksi valkyrian näkeminen taistelun tuoksinnassa olikin odotettua, vaikka se kenties merkitsikin maanpäällisen elämän loppua.

Toisinaan valkyrioihin liitetään jopa kyky suojella suosikkisotureitaan. Valkyrioiden jaloja luonteenpiirteitä on kuitenkin mahdollisesti liioiteltu aikojen saatossa.

Pakanallisempina aikoina valkyrioiden roolin nimittäin kerrotaan olleen paljon raaempi. Tällöin he nimensä mukaisesti valitsivat ketkä sotilaista saivat elää ja toisaalta myös ketkä kuolivat, varmistaen erilaisin taikakeinoin tahtonsa toteutuvan. Niinpä näihin taistelun hengettäriin ei voikaan suhtautua varauksettoman iloisesti, vaan pikemminkin ihastuksen, pelon ja kunnioituksensekaisin tuntein.

Elämää sotatantereen ulkopuolellakin

Vaikka valkyriat usein kuvataankin taistelukentille, kerrotaan heistä paljon tarinoita myös sotatantereiden ulkopuolelta. Esimerkiksi Valhallassa valkyrioilla on oma roolinsa. Siellä he toimivat kuolleiden urhojen palvelijoina, tarjoillen näille hunajaviiniä eli suomalaisittain simaa.

Valkyrioilla kerrotaan olevan myös herkkä puolensa. Toisinaan valkyriat kuvataan sankareiden ja muiden kuolevaisten rakastajattarina. Tätä herkempää puolta käsitellään erityisesti uudemmissa lähteissä, kun taas vanhemmat tekstit keskittyvät nimenomaan valkyrioiden synkempiin luonteenpiirteisiin.

Liekkö valkyrioiden hempeyttä ja jaloutta sitten liioiteltu aikojen saatossa vai tuliko heidän roolinsa alunperin kuvattua turhan armottomaksi – sitä emme varmaankaan saa koskaan tietää. Yhtä kaikki, valkyrioilla on eittämättä oma paikkansa paitsi skandinavisessa mytologiassa, myös varmasti monen viikinkisoturin sydämessä.