Sähköyliherkkyys piinaa useita - tutkijat edelleen epätietoisia
Sähköyliherkkyyttä ei luokitella sairaudeksi, sillä tutkimukset eivät ole pystyneet kiistatta osoittamaan tilan johtuvan sähkön fyysisistä vaikutuksista ihmiskehoon. Tutkijoiden mukaan kyse on psyykkisestä vaivasta. Mutta mitä sähköyliherkkyys on ja millaisia oireita se voi aiheuttaa ja miksi se ei vielä ole virallisesti tunnustettu sairaus.
Mikä ihmeen sähköyliherkkyys?
Sähköyliherkkyys,toiselta nimitykseltään sähköallergia, on tila, jossa yksilö kokee saavansa erilaisia yliherkkyysoireita radiotaajuisesta sähkömagneettisesta säteilystä. Oireita aiheuttavat esimerkiksi matkapuhelimet, tietokoneet ja muut sähköiset laitteet. Pahimmillaan yksilö ei siedä edes valaistusta.
Sähköyliherkkyyteen yhdistetyt oireet ovat usein epämääräisiä ja vaihtelevia. Moni sähköyliherkkä kertoo kärsivänsä esimerkiksi unettomuudesta ja uupumuksesta, mutta tila voi aiheuttaa myös fyysisiä oireita, kuten hengenahdistusta, päänsärkyä, pahoinvointia, ihon pistelyä sekä lihas- ja nivelkipuja.
Yksilöiden kokemuksista huolimatta tutkijat eivät ole vielä toistaiseksi pystyneet todistamaan täysin uskottavasti, että oireet liittysivät nimenomaan sähkömagneettisten kenttien liikehdintään. Siksi sairaudella on tällä hetkellä varsin kyseenalainen status: sähköyliherkkyys kuitataan herkästi humpuukiksi.
Ovatko tutkijat väärässä?
Eri maissa tehtyjen kyselytutkimusten perusteella noin 3-5 prosenttia väestöstä kokee saavansa sähkömagneettisesta säteilystä jonkinasteisia oireita. Prosenttiosuus on sinänsä pieni, mutta sairastavien määrä suuri. Moni heistä ei yhdy tutkijoiden mielipiteeseen siitä, että sähköyliherkkyyden oireita ei aiheuttaisi sähkö.
Väitteen perusteeksi on esitetty, että sähköyliherkän olo helpottuu huomattavasti sähkömagneettisen säteilyn määrää vähennettäessä. Oireet saattavat poistua kokonaan tai osittain esimerkiksi metsässä tai muussa tilassa, jossa sähkömagneettista säteilyä ei ole juuri ollenkaan. Oireita voi lievittää myös pukeutuminen säteilyä heijastaviin vaatteisiin.
Suomessa toimii sähköyliherkkien yhdistys, Sähköherkät Ry. Yhdistys tekee aktiivisesti töitä sen eteen, että sähköyliherkkyys hyväksyttäisiin Suomessa sairaudeksi ja sähköyliherkät saisivat tilastaan virallisen diagnoosin.
Jos oireet eivät johdu sähköstä, niin mistä sitten?
Vaikka useat lääketieteellisesti luotettavat tutkimukset ovat tyrmänneet sähköyliherkkyyden oireiden johtuvan sähköstä, ovat itse oireet todistetusti olemassa. Niiden aiheuttajaksi on kuitenkin epäilty niin sanottua nosebo-vaikutusta.
Nosebo-vaikutus on monelle tutun plasebon eli lumevaikutuksen vastakohta – negatiivinen plasebo. Siitä kärsiessään henkilö uskoo syystä tai toisesta, ehkä kuulemensa tai lukemansa perusteella, että jokin asia aiheuttaa hänelle oireita. Uskomus on niin vahva, että oireita alkaa lopulta myös ilmaantua.
Onkin perusteltua kysyä, onko sähköyliherkkien määrän lisääntymisen taustalla todellakin sähkömagneettisen säteilyn kasvu vai parempi tietoisuus sähköyliherkkyydestä? Aihe ponnahtaa tämän tästä esiin niin televisiossa kuin digitaalisessa mediassakin, ja varmasti jokainen meistä kokee aina silloin tällöin sähköyliherkkyyteen liitettyjä oireita. Esimerkiksi näyttöpäätetyötä kahdeksasta viiteen tekevä yhdistää uupumuksen tai päänsäryn helposti juuri työhönsä, jolloin sähköyliherkkyyden “kehittymiselle” on olemassa hyvät lähtökohdat.
Toisaalta tietynlaisen säteilyn tiedetään jo aiheuttavan esimerkiksi syöpää. Vaikka radiotaajuisella säteilyllä ei ole todistettu olevan vastaavaa vaikutusta, miksei se voisi vaikuttaa meihin muilla tavoin?
Vakava vaiva, virallisesta luokituksesta viis
Oli oireiden taustalla mikä hyvänsä, ei sähköyliherkkyyden vaikutusta yksilön elämään sovi vähätellä. Sairastuneet syrjäytyvät helposti ja kokevat usein hyljeksintää monilla elämän tärkeillä osa-alueilla. Pahimmillaan sähköyliherkkä erakoituu täydellisesti, sillä hän ei yksinkertaisesti näe muuta keinoa parantaa elämänlaatuaan kuin sulkea pois koko muu yhteiskunta.
Moni onkin sitä mieltä, että sähköyliherkkyys on invalidisoiva sairaus. Jos oireita tuntuu aiheuttavan jo pelkkä valaistus, muuttuu normaaliksi mieltämämme elämä lähes mahdottomaksi. Pitkälle kehittynyt sähköyliherkkyys aiheuttaakin selkeitä rajoitteita esimerkiksi ammattinvalinnan ja asumisen suhteen.
Koska sähköä on tänä päivänä lähes mahdotonta vältellä muiden allergeenien tavoin, ei sähköyliherkän elämää voi verrata esimerkiksi pähkinäallergikon tai laktoosi-intolerantikon elämään. Toistaiseksi emme näe kaupunkien rajoilla vielä sähkömagneettisesta säteilystä varoittavia kylttejä, eikä tarjolla ole juurikaan sähköyliherkille suunnattuja ravintoloita, teattereita tai muita julkisia tiloja.
Tietoisuuden lisääntyessä sähköyliherkkien asemaan on kuitenkin tulossa pikku hiljaa helpotusta. Sähköttömien tilojen määrä lisääntyy, ja sähköyliherkkyyden vaikutukset työkykyyn tunnistetaan aiempaa paremmin. Toivoa siis on, että sähköyliherkillä on tulevaisuudessa mahdollisuus tasa-arvoiseen elämään myös modernissa yhteiskunnassa.
Lähteet:
- https://www.terve.fi/artikkelit/onko-sahkoallergia-totta
- https://www.sahkoherkat.fi/tietoa/tutkimustietoa/tietoa-sahkoherkkyydesta
- https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/oikeat-ja-vaikeasti-invalidisoivat-oireet-voivat-saada-alkunsa-luuloista-nosebo-selittaa-sahkoallergian/6630070#gs.43lo6d
- https://www.stuk.fi/aiheet/mita-sateily-on/sateilyn-terveysvaikutukset