Islanti - matka luonnonvoimien keskelle

Islanti huokuttelee luonnonystävää matkailemaan saarivaltion vuorilla, jäätiköillä ja karuilla laavakentillä. Kun päätös matkata tuonne ihmeiden maahan syntyi, oli jo mielessä pyrkiä matkaamaan turistirysien ulkopuolella. Islannissa se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä hienoimmat luonnonnähtävyydet ovat turistien kansoittamia ja monin paikoin jokaisen vastaan tulevan auton tietää olevan turistien vuokra-auto.

Ympäristöystävällisesti matkaavalle Islanti on haasteellinen maa. Vaihtoehto lentämiselle on lauttamatka Norjasta ja Tanskasta Färsaarien kautta Itä-Islantiin. Pelkästään lauttamatka kestää kolme päivää. Vuokra-autosta kieltäytyvälle vaihtoehdot kulkea Islannissa paikasta toiseen ovat harvakseen, yleensä kerran päivässä kulkevat julkiset bussit, liftaaminen tai pyöräily. Yksityisautoilua karsastavinakin valitsimme vuokra-auton, koska matka-aikamme oli kovin rajallinen ja halusimme nähdä muutakin kuin suurimmat turistirysät, joille pääsee niin pakettimatkoilla kuin julkisilla busseilla. Liftaaminen ja pyöräily vaativat joustavan aikataulun, mutta myös hyvän vaatetuksen useimpina päivinä vähintään hetkittäisten sade- ja tuulipuuskien vuoksi.

Pakollisia turistirysiä

Matkamme alkoi Reykjavikista, josta halusimme kuitenkin päästä mahdollisimman pois kohti luonnonihmeitä. Islannin suosituimmat nähtävyyden muodostavat ns. kultaisen kolmion, jonka sanotaan olevan välttämättömyys jokaiselle Islannin matkaajalle. Mekin päätimme tutkia nuo nähtävyydet omaa tahtiamme. Þingvellirin kansallispuistosta ajoimme vain pikaisesti ohi, karkuun suurimpia turistilaumoja.

Pysähdyimme kuitenkin hetkeksi ihailemaan mannerlaattojen eroamiskohdan jälkiä ja ihmettelemään karua kasvillisuutta, josta kuitenkin löytyi tuttuja lajeja, kuten kurjenpolvia ja valvatteja. Matkan jatkuessa totesimme ohikiitävien turistibussien ja nähtävyyksiä suorittavien yksityisautoilijoiden seassa, että oma auto oli kuitenkin siitä kätevä, että saatoimme milloin tahansa poiketa päätieltä ihailemaan vuorenrinteen luolia tai muuta silmiinpistävää.

Laugarvatnissa kävimme pulahtamassa kuuman lähteen lämmittämissä uima-altaissa, joskin turhauduimme pian matalissa altaissa istuskeluun. Mielenkiintoisempi kokemus oli pulahtaa kylpylästä viereisen järven kylmään veteen, josta takaisin tullessa varpaat melkein paloivat vesirajan hiekassa, sillä kuuma lähde pulppusi juuri rannan tuntumassa. Seuraavat kaksi kohdetta olivat Geysir, jossa pulppusi useita kuumia lähteitä, ja suuri turistijoukko seurasi kahdeksan minuutin välein purkautuvaa lähdettä, sekä Gulfoss, yksi maan näyttävimmistä vesiputouksista.

Omia teitä, pieniä seikkailuja ja hiljaisuutta

Halusimme yöpyä matkan aikana kaupunkien sijaan mahdollisimman usein maaseudun rauhassa. Yhden yön vietimme hevostilalla lähellä Heklaa. Saimme oleskella itseksemme viihtyisässä, nurmikattoisessa vierastalossa ja käyskennellä ulkona ihailemassa tilan hevosia, lampaita ja vuohia. Maatilamajoitus oli hieno tapa päästä puhumaan hieman enemmän paikallisten kanssa. Yhden yön puolestaan vietimme vuoren juurella teltassa, ja yllättäen kohdalle osui aurinkoinen sää ja tuuleton keli juuri silloin, kun seuraavana yönä taas satoi rankasti. Kun matkaat Islantiin, mukaan kannattaa varata teltta tai varaa majoitukset jo kuukausia etukäteen, muuten voi paikan päälle tuhrautua tuntikausia majapaikkojen etsimiseen, sillä monet paikat on varattu täyteen kuukausia etukäteen.

Rajallisen matka-aikamme vuoksi hylkäsimme ajatuksen koko maan kiertämisestä ja keskityimme etelärannikkoon. Maisemaa hallitsivat vuoroin valtavat lupiini- ja laavakentät. Jo Reykjavikin ympäristössä huomasi, etteivät lupiinit jättäneet juuri muille kasveille tilaa. Tämä karujen paikkojen typensitoja viihtyy vanhoilla laava- ja tuhkakentillä. Kun maisema vaihtui, se oli kuin piirretty viiva ja lupiini vaihtui vanhoihin laavakenttiin, joilla kasvoi ainoastaan sammalta. Vuonna 1783 purkautuneen Lakin laavamassat muodostavat maailman suurimman laavakentän, joka jatkuu kymmeniä kilometrejä joka suuntaan ja saa ihmismielen hiljaiseksi luonnonvoimien äärellä.

Laavakenttien loppuessa näkyviin nousivat vuorenrinteet ja niiden välistä valuvat jäätiköt. Maan suurin jäätikkö, Vatnajökull peittää kahdeksan prosenttia koko Islannista. Valuvien jäävirtojen päässä jää lohkeilee laguuneihin, sulaa ja virtaa mutkittelevia, ajoittain tulvivia jokisuistoja pitkin Atlanttiin. Jäätikkövirtoja ja laguuneja saa ihailla monessa paikassa rauhassa, kun hakeutuu suurimpien turistikohteiden ulkopuolelle. Näkymät ovat vähintään yhtä hyvät, mutta ympärillä ei pyöri yhdysvaltalaisia, ranskalaisia ja muita hössöttämässä paikasta toiseen. Laguunin rannalla istuessa saa nauttia raikkaasta ilmasta, hiljaisuudesta ja kylmästä tuulahduksesta. Sekä puhtaan sinisten että likaisten jäälohkareiden katselu muistuttaa ihmisen ja luonnon välisestä suhteesta ja pienuudestamme huolimatta aikaansaamastamme saastemäärästä.

Matkatessamme takaisinpäin Reykjavikiin pääsimme nauttimaan vielä lämpimässä lähteessä uimisesta. Tällä kertaa saimme olla yksin vuorenrinteillä, turisteille vielä tuntemattomassa ilmaisessa uima-altaassa, joka on rakennettu ennen maailmansotia. Tällaisten aarteiden löytämiseen upeasta maasta tarvitsee paikallisten tuntemusta ja saa yhdistettyä maan eri puolet. Mikäpä olisi rentouttavampaa kuin lämmin kylpy omassa rauhassa vuorenrinteillä vesiputousta katsellen.

Haasteena metsät ja valaanpyynti

Islanti on tulivuorien ja jäätiköiden maa, jossa on vain muutama metsä, sillä suuret metsät hakattiin vuosisatoja sitten ja lampaat ovat estäneet metsän takaisinkasvun. Ulkopuolisen silmin yritykset palauttaa metsät näyttävät epätoivoisilta ja kunnianhimottomilta, sillä niin kauan kuin lampaat kulkevat vapaana, ei metsä pääse kasvamaan. Monin muin tavoinkin islantilaisten tapa kohdella luontoa hämmästyttää ulkomaalaista luonnon ihmeiden ihailijaa. Vaikka maaseudulla asutaan omakotitaloissa, ei matkan varrella näkynyt puutarhoja, pihaviljelyksiä tai kukkaistutuksia. Lisäksi Islanti on yksityisautoilijoiden maa, ja ihmisten käytöksestä heijastuu talouden nousukiito ja kuluttamisen vimma. Hyvä esimerkki tästä on Reykjavikin ulkopuolella ennen olleet yli 80 vanhaa tulivuorenkraateria, jotka on kaikki tuhottu, kun niistä on otettu soraa rakennuksille ja tiepohjiin.

Paikoin ajatuksia herätti myös hevosten pito. Joka puolella maata tienvarsia reunustaa lammaslaitumien lisäksi hevoslaumat. Mieleen hiipi väkisinkin ajatus, onko hevosten pito pelkkää bisnestä ja miten hyvin hevosista pidetään huolta. Toisaalta vapaana suurilla laitumilla ne tuskin voivat kovin huonosti, joskin altistuvat ilman suojaa koville sateille ja tuulille.

Yksi maan suurista ongelmakohdista on valaanpyynti. Viimeisenä päivänä tutustuimme Reykjavikin ympäristön maaseutuun ja jäimme hämmentyneenä seuraamaan touhuja eräässä lahdenpoukamassa. Laiturin vieressä aitojen takana lekat ja sahat heiluivat miesjoukon käsissä. Kesti vain muutaman sekunnin ymmärtää, että olimme osuneet valaanpyyntisatamaan. Pysähdyimme ja nousimme mäenlaelle tarkkailemaan tilannetta. Miehet sahasivat kappaleiksi noin 10 metrin pituista valasta, jonka nahka ja evät oli jo poistettu. Meidät huomattuaan monet miehistä alkoivat potkia valasta päähän osoittaakseen epäkunnioitusta ja voitonriemuaan. Näkymästä jäi niin paha mieli, että koko matka tällaiseen maahan alkoi kaduttaa ja suuri viha sai vallan. Reykjavikissa kohtasimme kadulla valaanpyyntiä vastustavia aktivisteja, jotka osasivat kertoa tuon olevan maan viimeinen valaanpyyntitehdas, jossa pyydetään vuosittain noin 1000 valasta aivan rannikon tuntumasta. Kaksi päivää aiemmin valastajat olivat pyytäneet uhanalaisen sillivalaan, joka on sinivalaan jälkeen suurin valaslaji.

Yksi tärkeimmistä vinkeistä Islantiin matkaaville onkin välttää ravintoloita, joissa tarjotaan valaanlihaa. Kannattaa tarkistaa majapaikkoja valitessaan myös niiden yhteydessä mahdollisesti olevien ravintoloiden ruokalistat, jottei tule välillisesti tukeneeksi valaanpyyntiä. Myös mielipiteensä esille tuominen sekä paikallisille ihmisille että päättäjille on tärkeää.

Matkaile rauhassa omia reittejä

Kuten monissa muissakin maissa, Islannista saa parhaat palat irti tutustumalla siihen mahdollisimman hyvin omaa tahtia, vältellen turisteja ja tutustumalla paikallisiin. Vaikka maassa on valtavasti nähtävää, on parempi nauttia hitaasti joistain osista kuin kiiruhtaa suorittaen kohteita läpi. Siksi kannattaa etukäteen selvittää, mitä aarteita maahan kätkeytyy.

Kuvat ja teksti: Terhi Niinimäki