Tänään kun tein energiaparannussessiota mieheni kanssa, kuulin lauseen: ”Vanha iho on arvokkaampi.” Sitten kuvittelin ahavoituneen, nahkaa muistuttavan ihon, jota koristivat kultahiput. Session jälkeen kerroin tämän viestin Stevelle, ja kun puhuin, merkitys alkoi selkeytyä. Vaikeat vuodet ja haasteet joita kohtaamme, transformoivat meitä.

Muutama kuukasi sitten lähdin vuorille yksin patikoimaan ja valitsin syrjäisen polun viettääkseni aikaa yksin, poissa maailman hälinästä ja häiriötekijöistä.

Hei kaunis shaumbra-perhe, haluaisin jakaa oman parantumis-, oivaltamis- ja ruumiillistumistarinani. Jo monta vuotta ennen mitään heräämistä tiesin jo ehdottoman rakkauden kaikkia kohtaan. Saatoin tuntea sen syvästi ja jakaa vapaasti muiden kanssa. Mutta oli yksi paikka, jossa en sallinut koskaan tuon rakkauden levätä – itsessäni.

Rakkaat ystävät, monilla teistä on epämukavaa nykyisten tunteidensa kanssa. Vaikka jotkut teistä ovat melko onnellisia, puhumme niille, joista elämä on vaikeaa, jopa pelottavaa. Paljon epämukavuudestanne liittyy kokemuksiinne maan päällä joko tässä elämässä tai muissa. Se on häpeää tai jotain samanlaista, minkä säilytätte kaikista niistä merkeistä huolimatta, ettei teidän enää tarvitse pitää kiinni siitä.

Hei kaikille. Tervetuloa heinäkuuhun! Tämä on kuukausi, josta monet astrologit ovat puhuneet, joten pysy kyydissä. Tässä jaettu keskustelu oli mielenkiintoinen. Yleisvaikutelma on, että ”parhaat” osamme säteilevät läpi kaikessa tässä valossa. Siistiä.

Kuluneella viikolla oli aikoja, jolloin energia tutui uskomattoman kevyeltä ja onnelliselta. Tähän olemme menossa. Näin ns. tulisateenkaaren yhtenä tällaisena aikana. Tulisateenkaaria pidetään taivaallisina siltoina, ja ne edustavat syvää, henkilökohtaista transformaatiota. Elämämme tuntuu hyvin erilaiselta, sitten kun olemme kaikki näissä energioissa.

Mietin, miten moni meistä suree elämää, joka ei koskaan toteutunut. Yksi asia jonka olen huomannut, kun tämä aikajanojen yhtyminen jatkuu, on, että emme katsele vain vanhojen todellisuuksien purkautuvan. Kohtaamme myös ne odotukset, joita meillä oli noista todellisuuksista. Odotukset siitä, miltä elämämme näyttäisi, miten heräämisemme tapahtuisi, mitkä ihmissuhteet jatkuisivat, miten yltäkylläisyyttä tulisi, tai jopa mitä uskoimme kollektiivin kokevan.

Rakkain terveisin tämän aseman kaikilta sieluilta, tämä on Matthew. Aloitetaanpa viime viestimme toteamuksesta sen kappaleen perässä, joka koski kehitysaskelia kaaoshuipun saavuttamisen jälkeen: ”Pimeyden sinnikkäät sätkynuket eivät anna noiden kehityskulkujen tapahtua ilman vastarintaa …”

Rakkaat, kauniit sielut, siniset säteet, tähtisiemenet, valotyöntekijät, empaatit, enkelit ja enkelimäiset. Oletko huomannut energiasi muuttuvan? Jos sinusta on tuntunut erilaiselta viime aikoina, etkä ehkä kykene sanoittamaan, mitä käyt läpi tai tunnet, et ole yksin.

Siunausta rakkaat. ”Minä olen” -läsnäolon ja Lähdeälykkyyden avoimet kanavat valmistautuvat yhtenäiseen kokemukseen sisäisen auringon aktivoitumisesta, transsendenssista ja siirtymisestä ensisijaiselle aikajanalle/todellisuustasolle.

Olemme kokeneet päivänseisauksesta asti aikajanojen massiivista yhtymistä. Useat aikajanat ovat alkaneet kietoutua takaisin toisiinsa. Jotkut sulautuvat yhteen, kun taas toiset liukenevat kokonaan pois. Ne eivät kuitenkaan häviä kaikessa hiljaisuudessa – ne tuovat tunnejäämää mukanaan.

LINDA: Tervetuloa takaisin, ja olemme tässä nyt tätä erityistä shoudia varten. Tämä on shoud 10, ja Geoffrey Hoppe virittäytyy selvästi Adamukseen (vähän naurua). Siis annetaanpa hänelle muutama kunnon syvä hengitys tukemaan noita energioita, ja tunnetaan Adamusta ja sitä, mitä tämä voisi merkitä sinulle.

Rakkaat ystävät, luultavasti haluatte vakuutuksen, että se mitä me universumeista olevat ennustamme, on todellisuus, eikä kuvittelua. Käsittelemme, välitämme eteenpäin ja jopa edistämme asioita, jotka kuulostavat teistä liian hyviltä ollakseen totta. 3D-todellisuutenne on, että sellaiset unelmat eivät materialisoidu koskaan täysin tai usein edes osittain. Niinpä epäröitte uskoa, että elämänne voi koskaan olla rauhaa ja iloa, että koskaan päästätte irti peloistanne siihen liittyen, mitä tulee tapahtumaan, tai että voitte luottaa ihmisten antavan teille, mitä he lupaavat.

Hämmästelen usein sitä, miten henkilökohtaiset kokemukset ja transformaatiot peilaavat paljon laajempia tietoisuusmuutoksia. ”Niin ylhäällä, kuin alhaalla” ei ole vain vanha sanonta – joskus se on ällistyttävän kirjaimellinen. Juuri nyt vanhat ja tutut roolit ja kaavat ovat putoamassa pois sekä henkilökohtaisesti että globaalisti – joskus hurjaa vauhtia.

Koko elämämme ajan olemme kuulleet taiasta ja taianomaisista olennoista – keijuista, yksisarvisista, lohikäärmeistä, maan ulkopuolisista olennoista ja monista muista. Jotkut meistä ovat nähneet niitä, ja monet odottavat tuota kokemusta. Kaikkien joka ovat valmiita, on nyt aika siirtyä tuohon taikuuteen ja auttaa luomaan sitä taajuudellaan. On aika tehdä tilaa sille, antamatta kenenkään estää meitä, erityisesti niiden, jotka ovat edelleen 3D-pelkojensa ja -uskomustensa rajoittamia.

Rakkaat ystävät, kenties viivyttelette ja toivotte, että kaikki on huomenna hyvin jatkuvista pelokkaista ajatuksistanne ja teoistanne huolimatta. Ei voi olla hyvin huomenna, jos ette ala tehdä sitä yksinkertaista harjoitustanne, jossa tunnistatte, mikä elämässänne sädehtii, on hauskaa tai antaa teille rauhaa.

Uuden Maan raportti tässä kuussa merkitsee uuden ihmisen evoluutiomatkan virallista alkua … jolloin vuosikymmenten valmistautuminen huipentuu täysin uuden olemassaolon ruumiillistuneessa todellisuudessa.

Heinäkuu on tilaisuuksien aikaa. Sillä ei ole merkitystä, onko maailmankolkassasi keskikesä vai syvin talvi. Kolme uutta ovea avautuu kaikille valotyöntekijöille. Valotyöntekijänä saatat tuntea, että olet oikealla polulla, muttet koe sitä syvää iloa ja laajentumisen ja rakkauden tunnetta, mikä on palkkio olemisesta todellisella polullasi.

Hiljattain ollessani Mauilla huomasin katsovani erästä miestä meressä, ja hän kiinnitti välittömästi huomioni. Hänen molemmat kyynärvartensa olivat kävelykeppien varassa, ja hän teki kaikkensa kestääkseen aaltojen voiman. Jokainen liike vaati uskomatonta ponnistelua. Hän sai itsensä puoliksi pystyyn, ja sitten uusi aalto vain paiskasi hänet takaisin alas. Hän aloitti uudestaan, ja uudestaan. Se oli julmaa.

Muutamana viime kuukautena olen huomannut jotain melko kiinnostavaa. Se alkoi kourallisesta sähköposteja shaumbroilta, jotka kuvasivat epätavallisia kokemuksia, mutta sitten aloin kuulla samoja kommentteja työpajoissa, rennoissa keskusteluissa, ja jopa omalta henkilökunnaltamme.