Tuijotin kiiltävän valkoisia seiniä, kun ne hehkuivat kirkkaasta valosta, joka roikkui pääni yläpuolella. Kietoutuneena paperinohueen puuvillakaapuun, puristin tiukasti sen aukkoa rintani päällä – ihmetellen, ettei kukaan ollut vieläkään keksinyt mitään mukavampaa peitettä. Kun odotin ihotautilääkärin tapaamista vuosittaisessa ihokontrollissani, kyseenalaistin päätökseni jättää puhelimeni autoon. Minulle on tärkeää oppia pysymään läsnä, mutta tänään olisin valinnut mieluummin häiriötekijän.

Sota ja kaikki, mitä sotaan liittyy – trauma, tuho, Äiti Maan valtava saastuttaminen jne. – laukaisee syviä sielumuistipankkeja monilla vanhoilla sieluilla. Ei vain yksilöissä, vaan kollektiivissa. Emme ehkä edes tiedosta tätä. Kuitenkin kaiken tämän täytyy nousta pintaan – ja se nousee – jotta voimme lopultakin vapautua niistä tunnelatauksista, joita tämä laukaisee – sekä niistä elämistä, joissa olimme aktiivisesti mukana tavalla tai toisella.

Lapsena tunsin, etten tullut tänne sen todellisuuden vuoksi, jossa elin. Tulin taikuutta, unelmien toteutumista – ja rakkautta – varten. Ei elokuvaversiota, vaan kahden täysivaltaisen olennon tietoista rakkautta varten.

Hei kaunokainen. Tällä hetkellä tapahtuu paljon sellaista, mitä voi olla vaikea tiedostaa. Ja jos annamme huomiomme sille täysin, viritämme energiamme siihen. Sillä on merkitystä, mihin keskitymme – se luo energeettisen läsnäolomme. Ja tällaisina aikoina sillä minkä ruumiillistamme, on merkitystä.

Kun menemme maaliskuun päiväntasausta kohti, saatat alkaa tuntea asioiden nopeutuvan. Energia palaa, liike alkaa, ja uusia ideoita tai suuntia alkaa avautua.

Olen ajatellut viime aikoina äänirautaa. Yhtenäinen metallikappale (ykseys) jakautuu kahteen piikkiin (kaksinaisuus), jotta se voi värähdellä. Lyö sitä, ja sen sointi on niin kirkas, että lähellä olevat esineet reagoivat ja alkavat sykkiä. Jotkut resonoivat. Jotkut eivät. Jotkut vahvistavat. Jotkut särkyvät. Äänirauta ei yritä muuttaa mitään – se soi ainoastaan omaa ääntään.

Viime viikolla muutuimme taas – merkittävä muutos, joka oli hyvin jännittävä. Tämä vakiinnutti uuden Maan tiukasti ja varmasti vanhan keskelle ja teki siitä kotimme. Olemme menneet edestakaisin, pudoten takaisin vanhaan, mutta nyt olemme uudessa. Tähän liittyi joitain oireita (epäselvä näkö, päänsäryt, pahoinvointisuus, heikotus ja univaikeudet, muutamia mainitakseni), ja jotkut huomasivat olleensa hyvin väsyneitä edellisviikonloppuna, juuri ennen tämän tapahtumista.

Kryon puhuu Sodan sumusta ja siitä, mikä paikka sillä saattaisi olla maaplaneetan kosmologiassa. Tämä on epäpoliittinen viesti vanhoille sieluille ja valotyöntekijöille ympäri planeettaa tänä aikana. Tervehdys, rakkaat ystävät. Olen Kryon Magneettipalvelusta. Olen nimennyt tämän viestin Sodan sumuksi. Se annetaan aikana, jolloin tällä planeetalla on sota, ja hyvin monet esittävät kysymyksiä siitä – pääasiassa joidenkin kanavointien vuoksi, joita olen antanut aiemmin.

Rakkaat ystävät, kenties tunnette tarvetta muuttua nopeammin, tai yhtä nopeasti kuin muut. Tämä siirtymä ei ole kilpailu eikä ”parempi kuin” -skenaario. Siirryt omalle polullesi, kun se oikein henkisen, fyysisen ja tunnekehosi kannalta. Aivan kuten murrosiässä. Jotkut teistä jo valaisevat maailmaansa ja maailmaa ympärillään, kun taas toiset valittavat, että he eivät ole vielä aloittaneet tai eivät ole samalla tasolla.

Tänään oli pitkähkö keskustelu, joka kesti yli tunnin. Se tuli vastauksena asiaan, jota kysyin itseäni varten, ja muuttui sellaiseksi, minkä voimme kaikki hyödyntää. Minulla on useita fyysisiä ongelmia. Etsin apua päättääkseni, miten etenen. Etsin parannusneuvoa.

Tarinoita uutiskirjeestä. Rakkaat maajoukot, tässä on viimeisin Apollolta: ”Tervehdys, rakkaat ystävät. Toivotan teidät tervetulleeksi sydän avoimena, kuten aina. ”Maailmojen eriytymisestä” lähtien 17.2. olette nousseet enemmän esiin lähestyessänne maaliviivaa. Seuraamme tarkasti teitä ja Maata. Tiedämme, että elätte voimakkaiden energioiden keskellä. Teistä on tullut herkempiä. Kahden maailman välinen ero on selvä.

Plasmavaloheimon puhelun aikana tapahtui äskettäin jotain, mitä en voi lakata ajattelemasta. Se oli noita hetkiä, jolloin tilasta tuli hyvin hiljainen. Ei kiusallisen hiljainen – vaan sellainen mitä tapahtuu, kun jotain hyvin todellista ilmestyy tilan keskelle, ja kaikki tuntevat sen yhtä aikaa.

13. päivä: Kun maailma on tulessa. Olen varma, että useimmat teistä jotka lukivat tämän otsikon, kuvittelivat minun puhuvan Lähi-idästä. Mutta ei. Puhun kodistani täällä Kapkaupungissa.

Oletko huomannut, miten käsikirjoitettu todellisuus on viime aikoina ollut? Vapaa tahto on typistetty valintaan antautumisen ja vastustuksen välillä. Juuri riittävästi köyttä hirttää itsensä … tai antautua sille, mitä järjettömyyttä elämä tuo. Auts. Elämä (ja sielusi) tietää, mitä täytyy tapahtua seuraavaksi, ja virran mukana meneminen on paras vaihtoehto tänä vuonna.

Heräsin tänä aamuna ja vedin peiton pääni yli, voihkien siitä ajatuksesta, että pitää harjata hampaat, ruokkia kissat, siivota niiden hiekkalaatikko ja tehdä aamiaista. Silloin tiesin, että jotain oli tekeillä. Kun yksinkertaiset arjen rituaalit, joista normaalisti nautin, tuntuvat ylivoimaisilta tehtäviltä, tiedän, että on aika tarkistaa tilanne.

Rakkaat ystävät, kenties kyseenalaistatte itsenne. Tai päivänne eivät ole vielä täynnä rauhaa, puhumattakaan ilosta ja naurusta. Siirtyminen uuteen toimintaan tässä uudessa maailmassa on aloitettu hiljattain – jatkuva prosessi, joka ei ole lopullinen eikä kenties edes havaittavissa.

Tässä jatkuvassa siirtymässä uutuuteen on voimalisia päiviä ja ratkaisevia päivämääriä, ja energia tulee aina vain voimakkaammaksi, kun ylösnousemme ja laajenemme. Täysikuun pimennyksen aikana tapahtui energiakasvu, joka aiheutti jännitettä päähän, korviin, leukaan ja yläselkään erityisesti. Ihmiset joita tunnemme, kertoivat tuntevansa, että hermosto on jatkuvasti kireänä, ja ihmettelivät, mikä tämän aiheutti. Avaudumme toimimaan sydänkeskeisellä tavalla, jossa mieli siirtyy takapenkille ja sydänpohjainen tietäminen astuu johtoon.

Todelliset ihmeet tapahtuvat hiljaisesti, huomaamattomasti, ja kuitenkin ne ovat valtavan voimallisia. Et näe, että ne räjäytetään esiin valtavilla otsikoilla sosiaalisessa tai kansanvälisessä mediassa. Etkä näe, että niitä huutavat ne, joka heristävät nyrkkiään, osoittavat sormella ja näyttävät olevan kontrollissa.

Ilmentäminen uudella älykkyydellä. ADMUS: Minä olen mitä olen, hyvin täysivaltaisen alueen Adamus. Tervetuloa, rakkaat shaumbrat. Kun musiikkivideo esitettiin, aistin kaikkia energioita. Minun ei tarvinnut kerätä niitä – keräännytte itse – mutta aistin sitä kenttää, jonka luomme tässä. Teillä on tietysti oma kenttänne, oma energianne.

Rakkain terveisin tämän aseman kaikilta sieluilta, tämä on Matthew. Kiitos monista ”tervetuloa takaisin” -toivotuksista, joita lähetitte äidilleni. Useimmat sähköpostit sisälsivät myös kysymyksiä ja kommentteja, ja aloitamme selkeimmällä kysymyksellä aiheesta, johon lukijat ilmaisivat eniten kiinnostusta.