Yksi 10.6.25: Singulariteetti

Hei siellä, ja tervetuloa tämän päivän keskustelun pariin. Toivottavasti teillä kaikilla menee hyvin. Minulle kerrottiin tämä tarina pyydettynäni jotain vakuuttelua ja lohtua nykyisessä väkivaltaisessa ja jakautuneessa tilanteessa ympäri maailmaa.

Tämä oli hyvin erilainen kuin viime viikon keskustelu, joka oli hyvin kehollinen. Tämä kuultiin ainoastaan, ilman lisäkuvia. Toivottavasti se puhuttelee teitä, ja siinä on tolkkua.

Sinnitelkää mukana, kaikki, ja jatkakaa säteilyä!

Rakkauden, valon ja arvostuksen kera,

Sophia

***

Tässä on Yksi.

Kiitos.

Kerron teille tarinan. Tämä palvelee vertauskuvana Maastanne ja sen vapautumisesta ja siirtymästä. Se ei ole sananmukainen totuus. Kuitenkin se ehdottaa teille tilannetta, joka peilaa omaanne.

Tässä tarinassa lajitellaan olennot, kunkin käyttäessä erilaista strategiaa osallistuessaan yhteiseen tavoitteeseen.

Tuo tavoite on kehitys, joka saavutetaan tutkimalla.

Tuo tutkiminen tapahtuu, kun ollaan fyysisyydessä. Tavoite päätetään ennen fyysisyyden alkamista. Tämä tavoite ei koskaan muutu fyysisyyden alettua, vaikka valinnanvapaus ja henkilökohtaiset taipumukset ohjaavat saavutetun kehityksen vauhtia ja syvyyttä.

Tässä tarinassa on yksinkertaisuuden vuoksi kaksi erilaista sankarityyppiä. Toinen ”puoli” menee läpi lempeydellä. Toinen ”puoli” menee läpi pakolla. Kumpikin ”puoli” saa aikaan muutosta ja kasvua. Tämä ei ole aina ilmeistä (kun ollaan fyysisyydessä).

Muistakaa, että kumpikin ”puoli” työskentelee samaa lopputulosta kohti. Tämä tavoite on laajentuminen, ja se voidaan onnistuneesti saavuttaa muutosagenttien avulla. Kumpikin "puoli” on muutosagentti tarinassamme.

Tarina alkaa valtakunnasta, jota pidetään kasassa ensisijaisesti pakolla/voimalla. On ikivanhoja käytäntöjä, joilla hallitsijat laiteaan valta-asemiinsa ja pidetään niissä, pääasiassa pelon avulla – ”vahvemman oikeus”.

Nykyinen auktoriteetti pitää valtansa tällä tavalla ja uskoo sen olevan ainoa tapa. Se on etupäässä hyväntahtoista. Silti siihen liittyy hämäräperäisiä käytäntöjä ja tarkoituksia. Tämä auktoriteetti pitää syynsä ja salaisuutensa visusti sääntöjen ja julkean aggressiivisuuden muurin takana.

Valtakunnan ne jäsenet jotka tukevat tätä järjestelmää, uskovat, että pakottaminen on ainoa tapa saada aikaan kasvua. Näillä jäsenillä ei (yleensä) ole pahoja aikeita muita kohtaan. He uskovat järjestykseen ja kontrolliin lohtuna ja luottavat siihen, että auktoriteetti pitää ensisijaisena asianaan parhaita intressejä (koko väestön kannalta). He odottavat, että tehdään uhrauksia ”kokonaisuuden hyväksi”, ja ovat tyytyväisiä asteittaiseen edistymiseen.*

Muut valtakunnan jäsenet ovat vähemmän sitoutuneita lain sääntöihin. He kulkevat oman rumpunsa tahdissa ja tuntevat, että kaikilla on oikeus tehdä niin. He näkevät maan lakien tuolle puolen, maan kansaan, ja he tukevat lempeästi eri uskomusjärjestelmien ilmeisiä eroavuuksia. He eivät näe pakkoa välttämättömänä muutokselle, vaan inhottavana kaikissa tapauksissa. He väittävät, että pasifismi ja tasavertaisuus ovat tärkeimpiä asioita sivistyneessä yhteiskunnassa, ja he kokoontuvat yhteen ja korottavat äänensä ja lukumääränsä ilmoittaakseen uskomuksensa.

Tämä valtakunta on sysätty systeemisen muutoksen keskelle. Tämä muutos muuttaa ilmapiiriä, taajuutta ja maata, jolla se seisoo. Tämä muutos hylkää ajatuksen yhdestä diktatuurista, joka sanelee lait, joiden mukaan pitää elää. Se menee kohti yhteistoimintaa, yhteistyötä. yhteistä etua ja universaalia kasvua. Kumpikin ”puoli” on yhtä mieltä julistetuista muutoksista.

Pakottava ryhmä näkee, että nämä muutokset toteutetaan tietyllä tavalla – hyväntahtoisen johtajuuden kautta ja noudattamalla tiettyä, kuitenkin ”positiivista” säännöstöä elämiseen.

Pasifistiryhmä näkee, että nämä muutokset toteutetaan vapaudella ja turvallisuudella kaikille yksilöille tässä valtakunnassa. Tämä ryhmä noudattaa itsemäärättyä säännöstöä elämisessä ja uskoo, että pohjimmiltaan kaikki suotuisa muutos sisältää sen.

Nämä kaksi ”puolta” törmää nyt yhteen. Kummastakaan leiristä ei tule selvää ”voittajaa”. Valtakunnan yhteiskunta kokonaisuutena ”voittaa” kummankin (”puolen”) panoksista.

Se mitä ”opitaan” valtakunnassa, kun törmäyksiä ja häiriöitä tapahtuu, opitaan fyysisessä, lineaarisessa reaaliajassa.

Se mitä tästä oppimisesta nousee esiin, sisältää kummankin elementtejä, kun nämä ovat ihmiskunnan ydinpiirteitä. Tätä esiintulemista ei voi ennustaa tai kontrolloida. Se pilkistää nyt esiin ja saa vähitellen otetta. Se on puhdasta luomista, kaikkien elementtien mestariteos.

Valtakunta ei näytä mestariteokselta tällä hetkellä. Se näyttää vähän sekasorrolta. Sen täytyy. Kaikki palaset täytyy levittää näkyviin, jotta kaikki vaihtoehdot voidaan nähdä ja ovat otettavissa käyttöön.

Jotkut palaset saatetaan ottaa käyttöön pakolla. Toisia saattaa tulla esiin hiljaa ja sitten jäädä, koska ne palvelevat tarkoitusta. Vain se mikä hyödyttää kokonaisuutta, jää valtakuntaan.

Oppiläksy kummallekin ”puolelle” on hyväksyntä, salliminen, arvostus ja kunnioitus. Sillä loppuanalyysissä nähdään, että kaikki tavat ovat tarpeen täydellistä valtakuntaa varten.

Tämä on syvä ja syvällinen viesti, jossa on monia kerroksia ja osia.

Lopulta ykseys säteilee tästä valtakunnasta. Sen esiinmarssi on singulaarisuus.

Tässä on kaikki.

Kiitos.

*Kun tätä kirjoitettiin puhtaaksi, lisäyksiä tuli läpi. Niin tapahtuu joskus. Tämän lauseen jälkeen tuli läpi ”ja ovat valmiita mukautumaan”. Tuntuu tärkeältä huomata ero siinä, mitä näissä ”puolissa” tunnetaan. Lähimmäksi osuva sana on ”mukautua”. Sanaan liittyy virta tunteita, mutta jätetään se tähän tällä erää.

Yhtä kanavoinut Sophia Love (patreon.com/Sophia Love)

10.6.2025

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine