Viel 9.9.23: Kissaunia
Luojalle kiitos väsymyksestä ja tylsyydestä, jotka näkevät pakoreittejä riidoista, juhlista, tapahtumista joista "kaikki" pitävät, pakotetuista ystävyyksistä ...– Hans Ostrom, Wisdom in Disguise. On luultavasti jokin kirjoittamaton sääntö, että ihmisten joiden elämä kulkee tasaisesti, ei pitäisi ilmaista tylsyyttä. Huonoa käytöstä, vanha veikko. Sinulla ei ole mitään valittamista.
Silti olen ... niiiiiin ... kyllästynyt. Itseeni, kirjoittamiseeni, elämään. Älä ymmärrä minua väärin, Universumi. Minä en – toistan vielä EN – pyydä mitään stressaavaa tilannetta piristämään asioita. Ei, ei, ei.
Mutta järkyttäisikö jotain jumalaista suunnitelmaa (tai hämärtäisi jonkin alakohdan elämänsopimuksessani) kivan yllätyksen ujuttaminen mukaan? Medipeti (med bed) kenties? Tai velkojen anteeksiantaminen tai Paljastus? Entä jos valtavirtamedia ja sosiaalinen media kääntäisivät vivusta ja yhdessä yössä alkaisivat suoltaa nonstoppina totuutta? Vähän jotain sellaista.
Vaikka minun pitäisi tietää paremmin, toivon jatkuvasti helpotusta jostain muutoksesta olosuhteissa.
*****
Voisin brändätä tämän kiinnostumattomuuden ja välinpitämättömyyden irrallisuudeksi. Eikö se ole henkinen hyve? Se kuulostaisi tosiaankin paremmalta kuin kärttyinen "olen kyllästynyt".
En ole ainoastaan kyllästynyt. En näytä edes ärsyyntyvän asioista, joista tunsin intohimoisesti vain vähän aika sitten. Tunnen vain hetken hämmennystä ja sitten sivuutan sen, kun näen ihmisten käyttävän jälleen maskeja. Käytin loppuun kaiken närkästykseni ja huoleni maskeista vuosia sitten, eikä minulla ole paukkuja muiden ihmisten valintoihin siitä.
Näyttää epätodennäköiseltä, että maski- tai rokotusmääräykset palaisivat. Ja vaikka palaisivatkin, niiden vaikutus minuun olisi sama kuin aiemmin: käytän maskia (vedettynä nenän alle) astuessani useimpiin rakennuksiin ja sivuutan kaikki rokotusmääräykset. En aiheuta itselleni kieltoa mennä ruokakauppaan purjehtimalla sisään, uhmakkaan maskittomana, ottaakseni kantaa. Jotkut taistelut eivät vain ole sen arvoisia.
*****
Minulla on helppo elämä useimmilla asioilla mitattuna, ja omasta osastani mariseminen osoittaisi epäilemättä kiitollisuudenpuutetta kaikista siunauksista. Jos näin on, lisään kiittämättömyyden luonnevikojeni luetteloon ja laitan sen sivuun Hengen ratkaistavaksi, kun muistan pyytää sitä.
Teenkö kömmähdyksen ja annan voimani pois? Laskien sen varaan, että jokin tuleva tapahtuma (medipeti, Paljastus) motivoi energisempää osallistumista elämään? Tai – todennäköisemmin – tämä voisi olla ohikiitävä mieliala, joka haihtuu pian pois muiden tunneilojeni rinnalla.
Silitän tyytyväisenä kehräävän kissani erittäin pehmeää valkoista turkkia, ja päätän, että se on erinomainen roolimalli. Suljen silmäni, sivuutan sekä hedelmättömän huolen että pettymyksen itseen ja kuvittelen näkeväni kissanpennun värikkäitä seikkailu-unia.
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
9.9.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
