Viel 7.10.23: Lehtien pudotessa

Ei-epämiellyttävä sumu kietoo minut nykyään suuren osan ajasta sisäänsä. Harhailen eteenpäin, tehden välttämättömän minimin pitämään kodin ja perheen suurin piirtein toimimassa. Minun täytyy ohjata väkisin huomioni asioihin, jotka kiinnostavat, ilahduttavat ja inspiroivat sydämen tasolla, mieluummin kuin tarkistuslistaan orientoitunutta mieltä.

Edes suosikkivuodenaikani, syksyn, innoton tuleminen ei ole sytyttänyt horrostavaa mielikuvitustani. Äskettäinen kuumuusaalto sai minut tuntemaan, että luonto oli salaliitossa sitä rikkaan hedelmällistä melankoliaa vastaan, joka tavallisesti valtaa minut syksyllä.

Sen vastapainoksi tein yllätyshyökkäyksen Michaelsin (käsityökauppa) syysalennusmyyntiin, ja minut palkittiin seppeleiden ja kukkien riehakkaalla yltäkylläisyydellä, mikä töni minua onnellisesti koristelemisen luomiskanavaa kohti.

*****

Ripustin seppeleen oven yläpuolelle ja toisen takanreunukselle. Suuri osa huomiostani on viime aikoina käytetty syömiseen. Löytäen reseptejä, kokeillen uusia. Voi hyvänen aika. Onko minusta tulossa se klisee, jota olen koko elämäni välttänyt – keskiluokkainen amerikkalainen kotirouva, joka luo tyytyväisenä (tai kenties velvollisuudentuneesta) miellyttävää ja ravitsevaa kotia? Toisin sanoen, onko minusta tullut oma äitini?

Hän ei ole lainkaan huono roolimalli, ja voisin tehdä paljon pahemminkin, kuin matkia häntä. Mutta matkin mieluummin tietoisesti, kuin putoan hajamielisesti johonkin rooliin, josta olen varma, ettei sitä valitsisi auliisti sydän, sielu enkä minä itse.

Luojan kiitos muistan vilkaista aina silloin tällöin sydämestäni tulevaa lennätinnauhaa. Yksi vilkaisu kertoo minulle, olenko raiteilla sieluni kanssa vai eksymässä merkityksettömään kiireisyyteen.

*****

Olen varma, että syksy alkaa, myös Santa Barbarassa. Lopulta. Lopulta tuosta syvemmästä sielu- ja sydänyhteydestä jonka syksy aina tuo, tulee ilmiselvä.

Sitä odotellessa luen uudelleen ylistyslaulun syksylle, jonka kirjoitin pari vuotta sitten, ja nautiskelen menneiden syksyjen muistutuksesta ja futurististen syksyjen kutkuttavasta toivosta (onko kellään holodekkiä?). Kenties sanojen osmoosilla voin osallistua tuohon pohdiskelevaan, puolimelankoliseen ja täysin tyydyttävään syksymielialaan.

Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)

7.10.2023

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine