Viel 3.6.23: Syleile taivasta
Häivy mahtaviin paikkoihin! Tänään on sinun päiväsi! Vuoresi odottaa, Joten ... lähde matkaan! –Dr. Seuss "Oh, the Places You'll Go!" Aiheet jotka ovat repineet huomioni useina viime vuosina – pandemia, maskit, pakolliset rokotukset – ovat laantuneet tajunnassani. Näin vain kaksi maskia, kun menin tänään ulos – varma merkki, että myös pelokkaat keskuudessamme ovat rentoutumassa lopultakin.
Jatkuva tyytymättömyys ja kärsimättömyys muutoksen suhteen, mikä on ollut tunnusomaista tilalleni suuren osan kolmea viime vuotta, oli ymmärrettävää, kun Covid-teatteria esitettiin. Mikä on tekosyyni nyt?
Gilda Radnerin haamu "tsot-tsottaa" korvaani, hänen pisteliään "on aina jotain" -hokemansa tullessa päiväni motoksi. On tosiaankin aina jotain aiheuttamaan tyytymättömyyttä. Varmasti sydänkeskeinen lähestymistapa olisi mennä ulos ja syleillä taivasta ja ilmaista nöyrä kiitollisuuteni kaikista siunauksistani. Vaikka istunkin vankilassa maan päällä, eihän se ole kaikki, mitä olen. Tämän minä-tietoisuuden monia osia seikkailee todennäköisesti ihmeellisissä ja jännittävissä ulottuvuuksissa, jotka ylittävät ihmismielikuvitukseni.
Valitettavasti, nuo muut inkarnoituneet osat eivät näytä kiinnostuneelta auttamaan niiden toistuvien ja ankeiden tehtävien suorittamisessa, joita vaaditaan ylläpitämään ihmisen toimivuuden perustaso maaplaneetalla.
Elämä 3D:ssä – mahdollisesti suunnaton määrä sellaisia elämiä – on iskostanut minut uskomaan, että valkoinen on musta ja musta on valkoinen. En voi saada todellista ja puhdasta sydämeni toivetta (vaikka se sattuisi olemaan jäätelöannos kuumalla kinuskilla) juuri sillä hetkellä, kun tuo halu syntyy.
Mietin, kielletäänkö minulta halun ja ilmentymisen samanaikaisuus, koska "joku" on tuominnut, ettei minulle voi uskoa tuota kykyä? Mietin, olenko minä tuo joku.
Avasin verhon ja vilkaisin ulos. Kolme sinisarjaliljan kukintoa on tulossa, vielä muutaman kymmenen senttiä ikkunan alapuolella, mutta näkyviä, kun tulen kurkistamaan ikkunalaudan yli.
Lyön vetoa, että myös kaikki haluamani asiat ovat tuolla, vaikka tästä maasidonnaisesta paikasta en ihan erota niitä.
Muutama minuutti myöhemmin ravistelin pussista kolmesti pestyä baby-salaattia valkoiselle posliinilautaselle. Jokin tuli esiin pikkuruisen punertavavihreän sidesalaattilehden alta. Katselin kiehtoutuneena, kun leppäkerttu harhaili lautasen poikki.
Punertava salaatti ja leppäkerttu, Dr. Seussin runon arvoinen.
Vein punamustan leppäkertun ulos ja heitin sen lempeästi virmajuuriniitylle, laulaen pehmeästi: "Leppäkerttu, leppäkerttu, lennä pois kotiin."
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
3.6.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
