Viel 27.4.24: Maailmapeili

Minulla oli mitä epämiellyttävin päivä viime keskiviikkona. Kyse oli mielialastani, vaikka syytin siitä turhauttavaa shoppailukokemusta, tukkoisia katuja ja sitä yllätystä, kun vilkaisin pylväspeiliä Macy’sillä ja näin … näytän vanhalta. Minulla oli paljon ahdistavia ajatuksia ja kokemus tyytymättömyydestä, joka oli yhtä syvä ja inhottava, kuin tervakuoppa La Breassa.

Päivän päästä oivalsin, etten ollut oikeasti ärsyyntynyt vähäisistä ja piittaamattomista myyjistä tavaratalossa, joka oli ennen tyylikäs. Tai muista autoilijoista (miten he uskaltavat olla tiellä ja aiheuttaa ruuhkan minulle?) Ei. Jos elämä on peili, se heijasti informaatiota itsestäni.

Ennen kuin minulla oli aikaa penkoa niitä synkkiä kuvia, joita maailmapeili näytti minulle, heräsin perjantaina paremmalla tuulella. Syvä yksinäisyys ja sekavuudentunne keskiviikosta oli mysteeri. En ymmärtänyt, mistä se tuli, mitä se tarkoitti, tai pitäisikö minun tehdä sillä jotain.

Niinpä syytin kuuta.

*****

Olen kiitollinen, että tuo yhteydettömyys ja yksinäisyys, joka tuntui hyvin syvältä keskiviikkona, oli ilmeisesti vain yksi ohikiitävä mieliala. Tuona päivänä ajattelin: kaikki mitä olen kuvitellut haluavani tehdä, sitten kun olen vapaa tietyistä vastuista, tuntuu nyt elottomalta ja epäoleelliselta. Mietiskelin sitä vähän ja ihmettelin, kumpuisiko tuo epäoleellisuus irrallisuudesta: periaatteessa minulla ei ole yhtään ystävää Santa Barbarassa, oltuani melkein 50 vuotta täällä. Olisi paljon hauskempaa olla jonkun kaverin kanssa näillä kaupunkiseikkailuilla, kuin kulkea yksin, ilman ketään jonka kanssa nauraa, ilman ketään jonka kanssa jakaa jokin kokemuksen.

Mietin, millainen fyysinen maailmamme on sen jälkeen, kun muutokset ovat nakertaneet vallitsevaa tilaa ja asioita pyörittävien eliittien rautainen ote on pysyvästi löystynyt. Tai saammeko 5D:ssä luoda maailmojamme fyysisesti niin, että näemme ja koemme juuri sen, mitä haluamme? Vähän kuin Matthew Wardin kuvaus Nirvanasta kirjassa Matthew, Tell Me About Heaven (= Matthew, kerro minulle taivaasta).

Anti jonka olen pitänyt keskiviikon muuten yhdentekevästä tutustumisestani ”mistä kaikessa on kyse” -maahan, on, etten voi oikeasti suunnitella mitään tulevaksi reaalielämän kokemukseksi. Koska en voi mitenkään tietää, millainen fyysinen maailma on, sitten kun olemme saapuneet perille, ja jatkamme saapumista korkeammilla kokemustasoillamme.

Luojan kiitos, voin aina valita olla läsnäolevassa hetkessä. Olen kuullut, että se on melko hyvä paikka olla.

Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)

27.4.2024

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine