Viel 24.8.24: Koteloasteen sielu
Pidän tarinasta, jossa cowboy elää, koska luoti osui viskitaskumattiin, hänen ohutseinäisen sydämensä sijasta …Olen oppinut arvostamaan onnellista loppua, vaikka miten tökeröä tai ansaitsematonta. – Kirsten Tracy, Happy Endings
Aika ajoin pyöritän tätä ajatuskulkua … Haluat elää rauhallisesti yksin ja nauttia vain elämästä. Mutta eikö se ylitä hivenen itsehoidon ja mene itsekkyyden puolelle? Haluat vain istuttaa kukkia ja tehdä kotiin Feng Shuita, etkä edes pitää Reiki- tai kirjoitustyöpajoja siistityssä erakkokodissasi. Miten eristäytyminen palvelee ketään?
Nämä ajatukset ovat tuttuja, mutta kokemus rikkoi tavanomaisen kaavan. Se ei kestänyt päiviä. Minua ei imetty siihen suohon, että yritän oikeuttaa mieltymykseni tai viedä itseni pois siitä, mitä tiedän haluavani, voidakseni palvella muiden kuvitteellista hyvää.
Yksi tapani lievittää epävarmuutta on kuvitella tyytyväinen ja tyydyttävä tuleva elämä. Eilen, lähdettyäni tuollaiselle päiväunelmointipolulle, tuo vääjäämätön ”et voi pitää vain hauskaa, tekemättä mitään hyödyllistä elämälläsi” -sättiminen putkahti esiin – ovela maalitaulu naurutalon ampumaradalla Painajaistivolissa. Jotenkin tuo ajatuskulku ei saanut tavanomaista otettaan. Tarkkailin sitä, mutta en hypännyt sen kyytiin.
*****
Jossain matkan varrella tunnelihas on vahvistunut – lihas joka veti minut tiukasti pois itseä vastaan kääntyvästä sisäisestä piikittelystä. Seuraava paikka johon tuo tunnelihas saattaisi viedä minut, on: ”Jätä koko tämä keskustelu ja hyppää suoraan ”miltä haluamani elämä näyttää?” -ajatukseen, kiertämättä "on oikeasti ok haluta, mitä haluan” -ajatuksen kautta.”
Jos alitajuinen, sinnikäs ohjelmointi ei ole purkautunut planeetan kohoavien värähtelyjen tai vuosien tunnepuolen kaivamisen myötä, voin tulla tietoiseksi siitä ja pyytää sitä tapahtumaan. Pyytää päästää irti sen jäänteistä, mikä ikinä minussa vaatii, etten voi saada, mitä haluan. Tai pahempaa, ettei minun pitäisi haluta sitä.
*****
Mentaaliset vaellusmatkani tässä aiheessa eivät ole koskaan saavuttaneet tuota pistettä. Pääsen tavallisesti niin pitkälle, että on ok haluta, mitä haluan, ennen luopumista yrityksestä muuttaa oman mieleni. Mieleeni ei ole juolahtanut hylätä tuo koko ajatuksenjuoksu ja pyytää itseäni pääsemään irti tuollaisesta ikivanhasta sisäisestä ja ulkoisesta koulutuksesta. Hypätä suoraan siihen, miten haluan olevan, välittämättä siitä, miten en halua olevan – lainatakseni sivun Ilmentämisen aakkoset -käsikirjasta.
Minussa on oman arvoni ja oman ihmiseni ansaitsevuuden tietäminen. Minun ei tarvitse ansaita oikeutta onnellisuuteen – minulla on se jo. Minun tehtäväni on antaa tuolle olennolle koteloasteessa pieni tönäisy, tökätä pari reikää tuohon seittimäiseen koteloon, ja kiivetä ulos vanhasta elämänvaiheesta.
Tuon vanhan mukanani uuteen, mutta tavalla, että se on niin transformoitu, että on vain muutama pirstale siitä, mitä oli ennen, siinä mitä on nyt. Kotelon sielu riemuitsee uudessa kantajassaan. Ja vaikken ole vielä perillä, voin nähdä itseni vapaana, siivellisenä olentona, joka paistattelee valossa, rakastaen tuota entistä koteloastetta, kun lähden siitä.
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
24.8.2024
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
