Viel 13.1.23: Uskomuksen varjo

Uskomus on varjo, johon katsoa, ja katsoa, kunnes helpotus on poissa. –Peter Gizzi, "True Discourse in Power". Elämässäni on joitain asioita, joista en oikeasti pidä. Olosuhteita jota sitovat minut saamaan paljon vähemmän sitä, mitä haluan (ja saman verran sitä, mitä en halua). Vaaka on jatkuvasti kallellaan toiselle puolelle, ja jos se taianomaisesti tasoittuu, vaaditaan vain yksi epäsointuhöyhen painamaan tasapainon taas synkkyyttä kohti.

Kun löysin 2018 Matthewin kirjat ja viestit, minuun osui hänen kommenttinsa, jotka liittyivät sielusopimusten välittömään uudelleenneuvottelemiseen, jos henkilö kohtaisi välittömän kuoleman, jota ei ollut hänen sopimuksessaan. Näin oli erityisesti, silloin kun kuolema tapahtuisi pimeystiimin järjestämien tapahtumien vuoksi (lisätyt luonnonkatastrofit, tai lavastetut hyökkäykset, joiden ei ollut koskaan tarkoitus tapahtua).

Muistini mukaan hänen viestinsä ydin oli, että sellaiset yksilöt hyväksyisivät ilomielin sielusopimuksensa korjaamisen sisältämään tämän peruuttamattoman, ei-halutun ja suunnittelemattoman muutoksen. Oletettavasti tuo henkilö olisi ilahtunut, koska häneltä pyyhittäisiin pois roppakaupalla karmaa, ja hän näyttäisi pärjäävän paremmin, kuin jos hän olisi elänyt alkuperäisen elinkaarensa.

Nyt mietin, eivätkö tylsemmät, jatkuvat henkilökohtaiset katastrofit, jotka vaikuttavat moniin ihmisiin, ole yhtä järkyttäviä kuin jokin ei-sovittu kuolema. Vuosien väistämätön perhe- tai avioristiriita, taloudelliset vaikeudet, surullisesti standardin alittavat elinolosuhteet ja ratkaisemattomat terveysongelmat, näyttävät pohdittaessa sisällyksettömältä kumarrukselta "karmalle".

*****

On vaikea käsittää, miten ei-halutut olosuhteet, joiden "oppitunti opittiin" ensimmäisenä vuotena, mutta jotka venyivät vuosikymmeniksi, ovat henkilön sielusopimuksen kohottavaa täyttymistä. Olen törmännyt useampaan mainitaan siitä mahdollisuudesta, ettei ihmisiä ole harhaanjohdettu vain uskonnosta – meitä on kenties huiputettu vähän myös korkeisiin henkisiin käsityksiin liittyen.

Karma ei ehkä ole ihan, mitä luulemme sen olevan. Eikö ole mahdollista silloin, että osa siitä, mitä uskomme sielusopimuksista, on myös sävytettyä? Kenties se määritelmä sielusopimuksesta, joka meille on tuttu, on kuin huvipuiston vääristynyt peiliversio universaalista totuudesta. Komponentit ovat siinä, mutta mikään ei todellisessa muodossaan.

*****

Silloin kun kohtaan monimutkaisen Gordionin solmun, mitä jos ja missä on totuus, rajallinen ihmisaseistukseni on vain tylsä terä. Niinpä kurkotan sisäisen totuuden miekkaan. Minkä tiedän varmasti, sydämeni ytimessä?

Etten ole yksin ja että korkeampaa opastusta ja apua on aina käytettävissä, pyydettäessä.

Niinpä pyydän, vähän ärtyneenä ja kärsimättömänä, apua ylhäältä. Vilkaisen peiliin, josta karma ja sielusopimus heijastuvat takaisin minulle. Muuttuiko tuo nurkka tuolla? Onko tuon oven yläpuolella kirkkaampi valo?

Laitan sisäisen totuuteni miekan tuppeen, mutta pidän sen kylkeäni vasten tietäen, että tulee lisää ongelmakysymyksiä ja hämmennyksiä puhkaistavaksi, luultavasti jo ennen kuin päivä on ohi.

Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)

13.1.2023

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine