Tinder 12 22: Vuodenajan aarteet

Kun päivät lyhenevät ja pimeys lisääntyy, toivotan tervetulleeksi tämän pohdiskeluajan. On aika katsoa taaksepäin ja hämmästellä (tai kavahtaa) vuoden tapahtumia ja katsoa eteenpäin tulevaisuuden todennäköisyyksiä, mahdollisuuksia ja potentiaalia. Ennen kaikkea on aika katsoa sisäänpäin ja tuntea, missä kohtaa olemme sisäisellä matkalla.

Täällä USA:ssa olemme kahden, vuoden suurimman juhlapyhä välissä – kiitospäivä ja joulu. Kiitollisuuden aika elämän siunauksista, mitä seuraa antamisen ja ihmeen aika. Siinä välissä on myös päivänseisaus, tasapainohetki, kuin tauko sisäänhengityksen ja ilmaisemisen välillä. Tässä "väliajassa" tunnen myös pidemmän ajan merkittävän parin – eeppisen Dream of the Merlin -tapahtuman syyskuussa ja Taivaanristitapahtuman, joka tulee maaliskuussa. Kun laajennetaan lisää, tunnen matkamme alun Atlantiksella ja seikkailun huipentumisen tässä elämässä. On ollut hullua menoa, tämä maamatka. Täynnä yllätyksiä, epämukavuutta, löytöjä, iloa, surua, rakkautta ja paljon muuta. Oliko se kaiken tuon vaeltamisen, tuskan, pimeyden ja turhautumisen arvoista?

Lopultakin voin sanoa yksiselitteisesti "Kyllä!" Tunnen paljon kiitollisuutta niistä viisausaarteista, joita minulla nyt on, eikä luultavasti ollut mitään muuta tapaa löytää niitä, kuin valita ne polut, jotka valitsin, ja tuntea kaikki mitä tunsin. Aarteita on monia, mutta tässä on muutama lempijalokiveni.

KOKEMINEN ILMAN RISTIRIITAA

Silloin kun todella, oikeasti hyväksyn kaksinaisuuden loppumisen, se merkitsee olemista joka kokemuksessa, vastustamatta ja yrittämättä päästä pois siitä. Tietysti olen edelleen ihminen, ja on aikoja, jolloin neutraalius ei tunnu mahdolliselta, koska epäilemättä "tämä" kokemus on paljon parempi kuin "tuo" kokemus. Mutta pystyn enemmän ja enemmän vajoamaan syvälle siihen, mitä ikinä tapahtuukin, hengittämään sitä sisään ja tuntemaan välittömästi tuon viisauden.

Muutama päivä sitten sain huolestuttavia uutisia yhdestä lapsestani, jotain mitä kukaan vanhempi ei halua kuulla. Kun olin noiden tunteiden kanssa, hengitin syvään ja annoin sydämeni olla auki kyynelistä ja surusta huolimatta, näin tuon tilanteen vuosikymmeniä vanhan juuren, osuuteni sen luomiseen ja täsmälleen, mikä reaktioni voisi olla. Kun aiemmin samanlaisia asioita on tullut esiin, olen joko mennyt suoraan "korjaa se" -moodiin tai antanut itselleni jonkin latteuden, kuten "hänen sielunsa opastaa häntä, anna sen vain olla". Vaikkei kumpikaan reaktio ole väärä, ne kumpikin merkitsee, etten ole täysin läsnä sen kanssa, mitä on. Mutta silloin kun ei ole mitään korjattavaa ja on pelkkää kunnioitettavaa, se tekee tilaa ratkaisulle ja parantumiselle. Ja kun sallin itseni tuntea syvästi ja olla läsnä tuon tuskan, syyllisyyden ja toivon kanssa – yrittämättä muuttaa tai korjata mitään – se valaisee jotenkin erilaisen lopputuloksen mahdollisuuden.

VIRTAUS ILMAN VASTARINTAA

Liittyen läheisesti edelliseen aarteeseen, tämä aarre on erityisen konstikas mielelle.  Me ihmiset haluamme panna asioita tapahtumaan, ja olemme kokeilleet miljoonaa tapa tehdä sen. Rukoukset, taikajuomat, veriuhrit, oma-apukirjat, ruokavaliot, yliopistokurssit, nuijat, audiolingvaaliset menetelmät, lahjonta, työn tekeminen niska limassa – luettelo voisi jatkua ikuisesti. Mutta jokainen asia tuossa luettelossa liittyy työntämiseen, vetämiseen ja yritykseen "panna se tapahtumaan". Ongelmana on, että myös kaiken tuon ponnistelun kera, asiat menevät silti harvoin haluamallamme tavalla. Jossain kohtaa siitä kaikesta tulee niin uuvuttavaa, että annamme periksi. Sanoohan Adamus jatkuvasti: "Vain sallikaa!" joten lopulta kokeilemme sitä. Mutta passiivisuus ei kytkeydy yhtään paremmin tuohon virtaan, kuin työntäminen ja vetäminen. Siis mikä hemmetti oikeasti toimii? Siinä kohtaa virtaus tulee sisään.

Olen joutunut niin monta kertaa umpikujaan ja kiertotielle matkallani maagiseen elämään, että voisin kirjoittaa kirjan siitä, mitä EI pidä tehdä! Mutta virrassa oleminen kiteytyy periaatteessa itserakkauteen, haluun, luottamukseen ja hyväksymiseen. Ensin sinun täytyy rakastaa tarpeeksi itseäsi, jotta tunnet, että olet halujesi tyydyttymisen arvoinen. Sitten salliminen ja halujesi seuraaminen, virtaukseen luottaminen (myös silloin kun asiat eivät mene suunnitellusti) ja sen synkronismin hyväksyminen, joka avautuu jo suoraan eteesi, antaa reseptin maagiseen elämään! Minulle tämä on asian ydin: virtaus on olemista elämän kokemisessa, kommentoimatta/selittämättä sitä niin paljon.

IHMEITÄ ON RUNSAASTI

Liittyen läheisesti edellisiin aarteisiin, tässä on kyse elämän luontaisesta hyvyydestä. Silloin kun käytän termiä "ihme" tai "taikuus", se viittaa niihin suunnittelemattomiin, odottamattomiin ja kenties ei-ymmärrettyihin tapoihin, joilla energia palvelee minua aina – aina. Se tapahtuu luonnostaan, kun otan aironi vedestä ja sallin elämän – minun elämäni – virran tuoda minulle, mitä se tuo. Koska se on minun, se ei voi olla mitään, mikä ei tue matkaani ja iloani, joten se ei yksinkertaisesti voi mennä pieneen! Ellen sekaannu asiaan.

Joku kertoi minulle hiljattain, miten paljon hän nauti juhlapyhästä, juuri siksi että hän oli lakannut yrittämästä tehdä siitä mitään muuta, mitä se oli. Kun lakkaan yrittämästä tehdä MISTÄÄN mitään muuta, kuin se on, voin lopultakin nähdä taianomaisuutta joka käänteessä.

ANNA IHMISTEN SAADA DRAAMANSA

Kaikki ovat omassa elämänvirrassaan, riippumatta siitä onko se tasainen ja vakaa vai enemmänkin viitosluokan hurrikaani. Ongelmana on, että pyörretuulilla on taipumuksena tarttua asioihin ja heitellä niitä ympäriinsä. Se on vain heidän energiavirtansa luonne, ja se merkitsee, että pysyminen poissa muiden ihmisten draamasta vaatii joskus erittäin hienovaraista tiedostamista. Esimerkiksi, olen yleensä hyvin täsmällinen ihminen, ja minusta tuntuu mukavimmalta olla ajoissa tai etuajassa tapaamisissa. Kuitenkin aina silloin tällöin hidastelen tai pahempaa, tulee täydellinen aivopieru, joka saa minut olemaan myöhässä tai unohtamaan koko tapaamisen. Kummallista on, että ne harvat kerrat kun se on tapahtunut, se täytti jotenkin tuon toisen ihmisen odotuksen elämästä! Toisin sanoen, jos puhelu menee ohi, unohdan lähettää kutsun tai muuten "pallo putoaa", se vahvistaa melkein aina jonkun muun havainnon "ettei ole kuultu" tai "tuntee jätetyn ulkopuolelle" tai jokin muu murhe, joka "tapahtuu jatkuvasti" hänelle.

On tärkeää huomata, että tämä ei mitenkään vapauta minua henkilökohtaisesta vastuusta. Minun täytyy ottaa omistajuus omista valinnoistani, kömmähdyksistäni ja laiminlyönneistäni, mutta silloin kun tapahtuu jotain täysin epäluonteenomaista, on aika katsoa, onko jonkun muun myrsky piiskannut minua – ja sitten vetäytyä siitä sujuvasti.

Siunattu on se mestari, joka osaa olla jäämättä kiinni muiden pyörretuuliin.

HAVAINTO LUO TODELLISUUDEN

Tämä on yksi konstikas aarre, koska meillä on tapana uskoa havaintoihimme. Se miten näemme muut ihmiset, heidän motiivinsa ja kaiken muun, vaikuttaa täysin todelta. Kuitenkin, kuten vanhassa ajatelmassa siitä, miten pessimisti ja optimisti näkevät puolillaan olevan vesilasin, se on meidän havaintomme, ja se on totta, mikä luo sitten kokemuksemme. Omasta mielialasta riippuen, tie voi olla täynnä ihania ihmisiä ajelulla – tai idiootteja ja pölkkypäitä. Samat autot, sama liikenne, sama tie – vain erilainen havaitsija.

Onko olemassa objektiivista todellisuutta? En usko, että perimmiltään on. Puhu minulle mistä tahansa tilanteesta, myös kamalimmista asioista joita ihmiset tekevät toisilleen, ja voin antaa eri tavan havaita sen. Siis kysymykseksi tulee, mihin haluan OMAN havaintoni menevän. Millaisen maailman valitsen tänään nähdä? Sillä sitten on niin. Näin täydellisesti homma toimii, ja näin luomme henkilökohtaisen todellisuutemme.

Kun muutat tapaasi katsoa asioita, asiat joita katsot, muuttuvat.

JOKAINEN HETKI ON UUSI

Taas kerran, kuulostaa ällöttävältä kliseeltä, mutta VOIT oikeasti valita täysin uuden elämän milloin tahansa. Ihmiset ovat kuitenkin tapaolentoja ja kaavamaisia. Se tekee elämästä maan päällä vähän helpompaa jollain tapaa, mutta se saa myös muutoksen näyttämään vaikeammalta, kuin sen tarvitsee olla. Siis miten muutat jonkin kaavan työntämättä ja vetämättä ja tekemättä kovasti työtä sen eteen, tai näkemättä sitä "oikeana" tai "vääränä"?

Tässä on yksi tapa katsoa sitä. Kuvittele elämäsi energia lätäkkönä. Se on tyyni ja tasainen, ennen kuin halusi pudottaa pikkukiven veteen, ja tämä laittaa liikkeelle kuvion, joka vaikuttaa koko lätäkköön. Jos pidät tuosta kuviosta, jatka huomio-pikkukiviesi pudottelua tuohon kohtaan, ja se jatkuu. Mutta jos et enää halua tuota kuviota, älä yritä korjata tai muuttaa sitä – se vain häiritsee sitä lisää ja tekee kuviosta kaoottisemman. Sen sijaan mene pudottamaan uusi huomio-pikkukivesi jonnekin muualle ja tee uusi kuvio, josta pidät.

Toisin sanoen, unohda se, mitä et halunnut eilen tai mitä et halua nyt. Mikä on halusi TÄSSÄ hetkessä? Kuviot/kaavat jotka eivät saa huomiotasi, häviävät yksinkertaisesti pois.

KAIKKI ON OIKEASTI HYVIN

Voisin jatkaa hyvin monilla muilla tämän matkan aarteilla, mutta niin voit sinäkin! Tänä kiitosten, antamisen ja taikuuden aikana aion havaita asioita, joista todella pidän. Tässä tärkeässä tauossa eilisen ja huomisen välissä, ajassa joka on täynnä potentiaalia, kehotan sinua ottamaan hetken tunnistaaksesi ne aarteet, joita olet löytänyt. Se on kaunis tapa havaita – ja siksi luoda ­– se kaikkein paras lahja, jonka voisit antaa itsellesi ja kaikelle olevaiselle: täysin uusi maailma.

Jälkikirjoitus. Rentoutuessani teekupposen kera kirjoitettuani tämän artikkelin, oli pakko naureskella viestiä teepussissa: "Kiitollisuudessa ei ole kyse siitä, mitä on saatu (vastaanotettu) – on kyse siitä, miten vastaanotat sen, mitä on."

Kirjoittanut Jean Tinder (www.crimsoncircle.com)

Joulukuun 2022 Shaumbra-lehdestä

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine