Tinder 11 25: Läsnäolon hengittäminen, elämän hengittäminen

Ensimmäinen hengenveto – hetki jolloin saavut maaplaneetalle. Toinen hengenveto – hetki jolloin lähdet. Ja jokainen hengenveto sillä välillä on, miten paljon elämää tuot elämääsi.

Haluaisin palata yhteen tämän matkan tärkeimmistä perustoista.

Olemme kaikki kuulleet kehotuksen vetää tietoisesti henkeä – usein ja syvään. Crimson Circlen noin 15 ensimmäisen vuoden aikana Norma Delaney – ”hengityksen tohtori” – ohjasi hengittämistä lukemattomien tapahtumien, työpajojen ja shoudien aikana sekä omalla praktiikallaan. Kun hän vetäytyi taustalle, Linda otti hänen roolinsa, hengittäen lempeästi shaumbrojen kanssa pitämään tämän olennaisen säikeen elossa. Mutta tietoinen hengittäminen on kirjaimellisesti avain kaikkeen, pitkälle Adamuksen ja ystävien pitämien tapahtumien yli.

*

Kirjoitin tarinan tästä monta vuotta sitten (täällä), ja haluaisin jakaa siitä tiivistetyn version nyt.

Asuin uudella alueella ja olin ottanut jakelutyön itseni ja 18-kuukautisen tyttäreni elättämiseksi. Oli talvi, ja yhtenä päivänä ajoin lumiselle pihatielle kaukana vuoristossa viedäkseni toimituksen. Sitten peruuttaessani takaisin tielle jäin jumiin: takarengas syvällä ojassa ja etupyörä ilmassa. Voi paska! Nousin ulos autosta arvioimaan tilanteen, ja tuolla hetkellä keikkuva tyttäreni, joka kiinnitettynä edelleen tukevasti turvaistuimeensa, työnsi jalallaan lukituspainiketta.

Vilauksessa todellisuuteni oli muuttunut ok-tilanteesta pelottavaksi. Seisoin lumessa ilman takkia, lukittuna ulos ojaan juuttuneesta autosta, jonka sisällä tyttäreni oli, keskellä ei-mitään. Moneen mailiin ei ollut häivähdystäkään muista ihmisistä, eikä kännykkäkenttää.

Kammottavia skenaarioita alkoi kulkea mielessäni, samalla kun tyttäreni katseli minua kysyvästi. Paniikin noustessa muistin yhtäkkiä Tobiaksen sanat: ”Hengitä. Ihan sama mitä tapahtuu, se muuttaa asioita.” Ymmälläni siitä, miten se voisi mitenkään auttaa, vedin monta kertaa syvään kylmää ja epätoivoista henkeä – ei voinut tehdä muutakaan.

Muutamassa sekunnissa huomasin, että tyttäreni venytti pientä jalkaansa uudestaan, nyt yrittäen VETÄÄ lukkopainiketta! Mitä? Miten painiketta edes vedetään? Mutta hän oli sinnikäs, ja yhtäkkiä lukko loksahti! Mykistyneenä kiskaisin oven auki, nappasin avaimet, ja laitoin ne turvallisesti taskuuni.

Hämmästyneenä käännyin seuraavan ongelman puoleen – takarengas syvällä ojassa. Melkein kaikki oli 30 senttiä lumen peitossa, mutta iso kivi sattui olemaan pinnassa muutaman tuuman päässä. Lumiauran jättämänä? Vai enkelien? Kuka tietää, mutta työnsin sen renkaan alle, menin takaisin autoon, vedin syvään henkeä – ja ajoin pois! Tunnuimme melkein kuin leijuvan ylös ojasta.

Vajaa minuutti aiemmin tilanne oli ollut epätoivoisen toivoton. Mutta hengittämisen valitseminen panikoinnin sijasta toi jotenkin muutoksia, joita en olisi voinut muuten tajuta. En yrittänyt ”hengittää ratkaisuun” tai kertoa vauvalle mielessäni, mitä pitää tehdä. Se oli täydellinen irtipäästäminen ja antautuminen, mitä kutsuisin nyt ”energiani sallimiseksi palvella”.

En ole koskaan unohtanut tuota hetkeä. Koska nyt, enemmän kuin koskaan, maailma tarvitsee vakaita hengittäjiä, niitä jotka valitsevat läsnäolon paniikin sijaan ja pehmeyden pelon sijaan.

*

Sitten takaisin tähän hetkeen. Miksi keskittyä hengittämiseen? Emmekö hengitä jo pelkästään sen takia, että olemme ihminen tällä planeetalla? Kyllä. Ja usein … ei.

Leikitäänpä hetki tämän kanssa.

Vedä syvään henkeä …

Vedä nyt uudestaan …

Miltä se tuntuu? Miten se liikkuu kehossasi? Tapahtuuko se helposti? Onko haasteellista päästä syvään hengitykseen? Liikkuvatko hartiasi? Rintasi? Vatsasi?

Vedä muutaman kerran vielä syvään henkeä, ja kiinnitä huomiota siihen, mitä kehosi tekee, ja miltä se tuntuu. Ja pane merkille myös, mitä tapahtuu mielessäsi, ajatuksissasi.

Vauvoina tiesimme vaistomaisesti, miten hengittää, mutta sitten tapahtui elämä, ja useimmat meistä, minä mukaan luettuna, alkoivat tuntea olevansa vähemmän turvassa. Keho kiristyy, kun se on ahdistunut tai epävarma, joten hengityksemme tulee pinnallisemmaksi, tiukemmaksi ja varovaisemmaksi. Olemme tottuneet hengittämään tarpeeksi syvään pysyäksemme hengissä, mutta riittävän pinnallisesti turruttaaksemme kivun.

Vietin kerran aikaa naisen kanssa, jolla oli pitkälle edennyt syöpä. Hänellä oli kipuja, ja hän toivoi ihmettä. Istuessani hänen vieressään sanoin: ”Vedetään syvään henkeä.” Hän haukkasi ilmaa, nosti hartioitaan ja veti vatsansa sisään. Sitä ”syvään hengittäminen” tarkoitti hänelle – ihmisrefleksi vetäytyä, pidättää ja supistua – ja se on hyvin tavallista. Kuin syöttäjän heittoliike, pikajuoksijan jännittyneet lihakset, tai henkäys ennen kaatumista – se on kehon tiedostamaton valmius puolustautua.

Kuvittele, jos voisimme keskeyttää tuon iänikuisen valppauden ja avautua hengittämään mukavuutta, koherenssia ja integrointia – itse elämää? Olisiko se vaivan arvoista? Syvän henkilökohtaisen kokemuksen perusteella vastaukseni on raikuva ”kyllä!” koska elämän ihmeellinen hengitys on avain kaikkeen.

Kyse ei ole korjaamisesta, koska mikään ei ole rikki, eikä kyse ole jonkin uuden tekniikan tai menetelmän opiskelemisesta. Sen sijaan kyse on rentoutumisesta ja avautumisesta syvään luottamukseen, koska syvään hengittäminen herättää asioita, joita et ole tuntenut vähään aikaan. Ensin voi nousta epämiellyttäviä tuntemuksia – unohdettuja muistoja, vanhoja tunteita, nimeämättömiä pelkoja – asioita jotka on haudattu, koska ne oli vaikea tuntea. Mutta kun sallimme itsemme tuntea asiat, se avaa myös oven hyviin asioihin, kuten ilo, uteliaisuus, rakkaus ja elävyys, koska kunnon syvä hengenveto on yksinkertaisesti elämän hengenveto.

Siis, vedä nyt taas kunnolla syvään henkeä.

Mihin se menee kehossasi?

Miten kehosi liikkuu ottaakseen vastaan kaiken sen ilman?

Kokeillaanpa jotain.

Rentouta hartiasi uloshengityksellä. Rentouta rintasi.

Laita nyt kätesi masulle ja hengitä taas sisään. Mutta yritä tällä kertaa tehdä se niin, että vain kätesi liikkuvat, eivät hartiat tai rinta.

Hengitä sisään, liikuttaen vain masua, kuin ilmapallo täyttyisi.

Hengitä ulos, rentouttaen kaikki ja päästäen irti.

Ja sitten uudestaan.

On tavallista odottaa, että syvä hengitys vaatii rintaa laajentumaan ja hartioita kohoamaan, tekemään tilaa ilmalle. Mutta mieti tätä: pallea vetää hengityksen sisään, ja sen on suunniteltu liikkuvan alas vatsaonteloon, tehden siten tilaa keuhkojen täyttymiselle. Mutta tämän tekemiseksi tehokkaasti, vatsan täytyy rentoutua, avautua ja laajentua – eikä se ole aina tervetullut tunne.

Kokeillaan sitä uudestaan – lempeästi, vaivattomasti, ja tarvitsematta kontrolloida mitään.

Vedä pehmeästi, lempeästi henkeä syvälle vatsaan …

Ja päästä irti …

Hengitä uudestaan sisään, antaen rinnan ja hartioiden pysyä liikkumatta, kun vatsasi täyttyy, kutsuen elämää kehoosi.

Hengitä ulos ja rentoudu.

Jatka … uudestaan ja uudestaan.

Mielen häiriötekijöitä alkaa putkahdella esiin välittömästi – tehtäviä asioita, kysymyksiä, epäilyksiä ja väittelyitä. Näin tapahtuu parista syystä. Ensinnäkin, hengittäminen on liian yksinkertaista tyydyttämään mielen. Voisin antaa sinulle lisää yksityiskohtia, miten lasketaan hengityksiäsi, hengitetäänkö nenän vai suun kautta, tai mitä tahansa muuta, pitämään mielesi kiireisenä. Mutta se ei ole asian ydin – kyse ei ole tekniikasta. Toiseksi, vatsanalue kantaa paljon ”juttuja”, jotka olemme laittaneet piiloon, ja syvä vatsahengitys on, kuin avaisi kannen ja tökkisi unohdettuja peikkoja, jotka ovat piilossa siellä. Mielen puolustus on hyvin harjoiteltua, mutta sen alla, syvällä tietoisessa hengityksessä, ovat aarteemme.

Vaatii rohkeutta hengittää elämää syvälle kehoon, jossa ”kuolema” on ollut aioneita – toivon, luottamuksen ja turvallisuuden kuolema – koska ihmisen osa on menetys. On paljon helpompaa hengittää pinnallisesti, turvallisesti ja valmiina juoksemaan. Kuitenkin, aivan kuten useimmat asiat, jotka muuttavat elämäämme, hengityksen yksinkertaisuus on suorin ja käytännöllisin polku sinne, missä haluamme oikeasti olla – turvassa, integroituneena, täysivaltaisuudessa, ja erityisesti nyt läsnäolossa. Koska kuten tiedämme, tunteminen on ainoa tapa, jolla tunteemme tasapainottuvat ja ratkeavat. Ja syvään hengittäminen ohittaa kaikki kiertotiet.

Hengittäminen saa sinut KEHOON, jossa ei ole aina mukava olla. Mutta voin luvata, että epämukavuus häviää, kun todella teet kehosta kotisi ja asut syvällä biologiassasi, sen sijaan että vetäydyt siitä ja elämän kaikista pelottavista jutuista. Kehossa oleminen on myös, kuin olisi kotona, silloin kun uudet potentiaalit tulevat koputtamaan ovellesi – yltäkylläisyys, terveys, tilaisuudet, ideat, kaikki. Sinun täytyy olla kotona avataksesi oven ja päästääksesi ne sisään. Miten ollaan kotona? Kun hengität, anna yksinkertaisesti vatsan laajentua rinnan sijasta.

Jos se on edelleen haaste, ajattele sitä näin. Keuhkojen täytyy laajentua sisältääkseen sen elämää antavan ilman, jota tuot sisään. Jos pallea laajenee alaspäin, on paljon tilaa. Mutta jos kehosi pysyy tiukkana eikä vatsa voi pehmentyä, rinnan täytyy yrittää tehdä tilaa, puristaen sydäntä ja nostaen hartioita. Eli asiat ruuhkautuvat ja kiristyvät enemmän sisällä, mitä syvemmälle yrität hengittää (yksi syy, miksi se ei ehkä tunnu hyvältä). Siis, tehdäänpä se uudestaan.

Vedä syvään henkeä, avaten sydämesi ja rentouttaen masusi.

Saattaa olla ensin vastustusta, tai vanhoja tottumuksia ja kaavoja. Mutta tietoisen valinnan ja sinnikkyyden myötä kehosi alkaa – rauhoittuneena – luottaa vähän enemmän.

Kun seuraavan kerran valitset tuon kunnolla syvään hengittämisen, koko olemuksesi pehmenee vähän nopeammin.

Mielesi rentoutuu hetkeksi.

Läsnäolosi laajenee.

Koherenssi – virittyminen Itseen – tulee selkeämmäksi.

Sydämesi vastaanottaa vähän enemmän anteeksiantoa ja säteilee vähän enemmän rakkautta.

Tällainen syvään hengittävä läsnäolo on tuntemisen, tiedostamisen ja todellisen ruumiillistumisen perusta. Se vie sinut pois mielestä, ytimeesi. Se rauhoittaa ajatukset ja hoivaa Itseä. Kyllä, se herättää juttuja, joita saattaisi olla piilossa sopukoissa – vanhat pelot, häpeät, epäilykset ja kysymykset – mutta läsnäolon valossa ne transformoituvat, kunnes on jäljellä vain viisaus.

Siis, kädet masulle, ja hartiat rentona …

Syvä, lempeä hengitys sisään …

Ja päästä se ulos …

Hengitä sisään elävyyttä … hengitä ulos kipua.

Hengitä sisään anteeksiantoa … hengitä ulos rakkautta.

Hengitä sisään elämää … hengitä ulos jännittyneisyyttä.

Hengitä sisään kaikkea, mikä palvelee sinua … päästä irti, ottaaksesi jälleen vastaan.

Jos et ole vielä vakuuttunut, että syvä tietoinen hengittäminen on tärkeää, kysy Merliniltä siitä. Mene Ask Merliniin ja kirjoita (englanniksi) joitain sellaista, kuin ”Miksi hengittäminen on niin tärkeää?” Vastaus tulee, juuri sinulle … hengitä se sisään.

Ennen kaikkea, anna hengityksen olla kumppanisi – ankkurisi kaaoksessa, ystäväsi hiljaisuudessa, laulusi äänettömyydessä.

Jokaisella sisäänhengityksellä elämä palaa.

Jokaisella uloshengityksellä tulet kotiin – Itseesi.

Kirjoittanut Jean Tinder (www.crimsoncircle.com)

Marraskuun 2025 Shaumbra-lehdestä

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine