Tinder 10 23: Tämä se on

Minulla on epämääräinen tunne, että jokin on pielessä. En saa siitä oikein selvää, mutta se on, kuin olisi unohtanut jotain, tai jokin muistio olisi mennyt ohi, tai olisin pudonnut tuosta maankuulusta kelkasta. En ollut kirjoittanut päiväkirjaani kuukausiin. Se on paikka, johon ”menen” selvittämään ongelmia ja aspektihässäköitä, mutta viimeisestä merkinnästä on jo monta kuukautta. Vitut ämpärini on seissyt tyhjänä ja käyttämättömänä viikkotolkulla. Onko minulta mennyt jokin ohi? Olenko nukahtamassa uudestaan? Onko tietoisuuteni lakannut laajentumasta? Olenko tulossa vain laiskaksi? Mikä minussa on vikana?

Lisäkyselyjen jälkeen käy ilmi, että nämä kysymykset ja epäilykset tulevat siltä ikivanhalta ja hellittämättömän sinnikkäältä versioltani, joka oli päättänyt saada minut … tähän. Hän on pitänyt minut liikkeessä uskollisesti, raahannut minut takaisin biologiaan mitä kurjimpien elämien jälkeen ja töninyt minua palaamaan polulle mitä miellyttävimpien hairahdusten jälkeen. Nyt hän yrittää tehdä sen taas, etsien seuraavaa toimeksiantoaan, mutta sitä ei vain tule – tai minä en kuuntele – ja hän on levoton.

Toisaalta Minulla – Minulla joka on vastuussa kaikista noista Itseni muista osista ja äänistä – menee hyvin. Minua ei häiritse, ettei ole tuota vanhaa, tuttua draivia jatkuvasti tehdä parannuksia, kaivaa läpi sisäisiä ongelmia, jahdata takaa aspektejani, ymmärtää todellisuutta ja korjata maailmaa ja kaikkia siinä. Nuo asiat ovat kiehtoneet minua hyvin pitkään, mutta nyt menetän kiinnostukseni. Ei siksi, että ne ovat menettäneet arvonsa, vaan koska ne ovat – uskallan sanoa – tehty.

Tämä ei merkitse, että päiväni ovat haasteettomia, tai että minuun ei koskaan satu tai en koskaan epäile tai itke. Se ei merkitse, että nukun täydellisesti joka yö, tai ettei autoani tarvitse koskaan korjata, tai että ihmiset ympärilläni ovat aina viisaita ja miellyttäviä. Mutta minulla on erilainen perspektiivi ja siksi erilainen kokemus kaikesta siitä. Ollakseni rehellinen, useimmiten en välitä, mitä tapahtuu. Ei siksi, että olen välinpitämätön, vaan koska tiedän, että kaikki järjestyy ja siksi sillä ei ole oikeasti merkitystä.

Millä on merkitystä? No, elämä on rikasta, täyttä, hauskaa ja hyvin aistillista. Kiellettyäni itseltäni ihmiselämän syvälliset nautinnot aivan liian pitkään, nyt heittäydyn päivittäin ihmiselon yksinkertaisiin kokemuksiin. Kahdenkymmenen minuutin aamukahvittelu tekee kannattavaksi nousta aamulla ylös mukavasta sängystäni. Sisäänvirtaava aamuvalo jakaa kauneuttaan ja korostaa pölyjä, jotka minun tarvitsee siivota. Illan leikkitreffit ystävien kanssa saavat minut vähän humalaan ja tekevät aivan liian väsyneeksi. Runsas määrä ajan haaskausta tänä viikonloppuna, vaikka töiden aikarajat painavat. Tuo koskaan valmistumaton tehtävälista ei tunnu yhtä raskaalta kuin ennen. Tunnen sen kaiken, mutta en enää korjattavina tai muutettavina asioina, pelkästään aistillisena kokemuksena – mikä tekee tuon jääräpäisesti hyveellisen osani levottomaksi. Tarkoitan, että jopa sanakirja tarjoaa ”epähenkistä” synonyymiksi ”aistilliselle”. (Ihan oikeasti!!)

Pointtina on, että nautin elämästä sellaisena, kuin se on. Olen virrassa, mutta se on vähän erilainen, kuin odotin sen olevan. Varmasti se on usein tasainen ja rauhallinen, mutta opin nauttimaan myös tuosta epäjärjestyksestä. Jos tuo virta on kuin joki, joskus siinä on pieniä pyörteitä, joissa yhtäkkiä kiepun tai menen jopa taaksepäin. Tai on vain myllerrystä ja esteitä niin pitkälle, kuin voin nähdä. Mutta tiedän nyt, hyvin syvällä, että tämä oman energiani joki jatkaa aina virtaamistaan. Minun ei tarvitse taistella noita pyörteitä tai koskia tai putouksia vastaan, sillä mikään siitä ei ole väärin. Se kaikki on pelkästään virtaamista.

Varmasti meillä on edelleen rankkoja päiviä, viikkoja, kuukausia – pahus, kaksi viime artikkeliani oli asioiden menemisestä pieleen – joten mietin, onko edes sopivaa kirjoittaa siitä, miten helppoa elämä on nykyään. Onko jaaritteluni ärsyttävää eikä kohottavaa? Mutta uskon, että tämä virta on, millaista elämän oli aina tarkoitus olla, ja tuo kuohuva vesi tekee siitä hauskaa ja mielenkiintoista! Tätä olemme jahdanneet aioneita – niin syvää helppoutta oman energiamme kanssa, ettei meidän tarvitse taistella enää sitä vastaan.

Se mitä sitten tapahtuu, on hyvin hienovaraista taikuutta. Ei noita epärealistisia loistotemppuja, jolloin ilmentää linnan kukkuloille tai loton voittonumerot. Ei, se on herkkää alkemiaa, jossa kaikki on liikkeessä ja asettuu jatkuvasti riviin palvelemaan minua. Silloinkin kun elämä on kaoottista, sotkuista tai tuskallista, se on edelleen siitä loputonta prosessia, jossa kaikki ratkeaa hyvin. Esimerkiksi, verotuskausi on aina kiireistä aikaa Crimson Circlessä, joten tavallisesti pyydän lisäaikaa lykätäkseni tuota vääjäämätöntä ja aivot turruttavaa numeronmurskausta. Se tuli lopulta tehtyä, ja muutama päivä sitten kirjanpitäjäni lähetti minulle pienen kysymyksen jostain asiasta. Tämä antoi sysäyksen löytää virheen, joka olisi maksanut minulle 1000 dollaria, koska unohdin kirjoittaa ”minä” lomakkeelle. En olisi koskaan löytänyt tuota virhettäni, jos hän ei olisi kysynyt jotain muuta, mutta nykyään kaikki vaatii ratketa täsmälleen oikein, silloinkin kun aivoni hoitavat jonkin täysin väärin.

Oikeasti haluan sanoa sitä, että tämä juttu mitä teemme, on totta. Se toimii. Kaikki mitä vaaditaan, on olla koskaan antamatta periksi – itsensä rakastamisessa, itsensä hyväksymisessä, itseensä luottamisessa, kaikesta huolimatta – ja pitää kiinni siitä, erityisesti aspektimyrskyn keskellä. Siinä ON palkkio, ja voit muistuttaa noita levottomia, tuomitsevia, epäileviä ja pelkääviä osiasi väistymään. He ovat tehneet työnsä, ja nyt olette selviytyneet. Ei ole enää tarvetta olla huolissaan, että tajuaa jotain väärin.

Tuo auttavaisen epäluuloinen osani on vain aspekti hyväksyttäväksi, mutta hän ei saa enää pyörittää elämääni. Voin toivottaa tervetulleeksi hänen panoksensa ja huolensa, mutta olla uskomatta hänen väitteeseensä siintävästä epäonnistumisestani. Se on tilaisuus vakuuttaa hänelle – ja itselleni – että kaikki järjestyy upeasti. Ja eikö se ole kaiken tämän pointti? Eikö koko syy maan päällä olemiseen ole saada asiat taas virtaamaan? Lakata kamppailemasta energian kanssa, mikä on oikeasti vain taistelemista itseni kanssa? Lopultakin hoksaan, että mikään ei ole itse asiassa väärin, ketään ei tarvitse korjata, eikä ole ollut virheitä. Kaikki nuo näkemykset ovat vain oman virtaukseni vastustamista. Tosiasiassa se kaikki on vain kokemus tässä hurjassa elämänvirrassa. Ei ole tarvetta kontrolloida virtausta tai kesyttää jokea – olen täällä nauttiakseni tuosta menosta.

Niinpä vedän henkeä ja nautin siitä, mitä ikinä elämä tarjoaa tässä hetkessä, on se sitten kipua, nautintoa, ongelmia tai lohtua. Vanha sananlasku sanoo: ”Kukaan ei koskaan astu samaan jokeen kahdesti”, enkä minä koskaan elä tätä hetkeä uudestaan. Sen sijaan, että yritän korjata sitä, aion kokea sen perinpohjaisesti.

Tämä se on, mihin olen pyrkinyt iankaiken, enkä halua jäädä paitsi mistään.

Kirjoittanut Jean Tinder (www.crimsoncircle.com)

Lokakuun 2023 Shaumbra-lehdestä

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine