Tinder 07 25: Puolien ulkopuolelle

Melu on korvia huumaavaa. Ja sitä on kaikkialla – loputtomia uutisraportteja, kannanottoja, väittelyitä ja kärkästä arvostelua yhteiskuntapolitiikasta, ihmiskärsimyksestä, aggressiivisuudesta, syrjinnästä, jatkuen ja jatkuen, kyllästymiseen saakka. Kaikkialla minne katson, pitää valita puolensa – on kyse sitten politiikasta, maantieteestä, yhteiskunnasta, etnisyydestä, sukupuolesta, uskonnosta jne. Kaikki on kaaoksessa, ja kaikki haluavat olla otsikoissa.

Vanhaa laulu mukaillen …

Puolia, puolia

Kaikkialla jokin puoli

Estäen mahdollisuuksia

Hajottaen mieleni

Tee tätä, älä tee tuota

Sinun on valittava puoli

Konflikti elää ja voi hyvin maaplaneetalla.

Kaikilla on hyvä syy siihen, minkä puolesta he huutavat, ja olen itse valinnut paljon puolia – rauha sodan, hyväksyntä ahdaskatseisuuden, rehellisyys manipuloinnin ja ystävällisyys kostonhalun sijasta. Tietysti olen aina halunnut valita ”oikean” puolen, mutta se ei toimi enää. Ja se on ok.

Vuosia, jopa vuosikymmeniä sitten, hurrasimme, kun Tobias ja sitten Adamus sanoi: ”Kaikkien asioiden ytimessä kaksinaisuus on loppunut.” Se kuulosti suurelta helpotukselta! Mutta se ei ehkä ole sellaista, mitä odotimme. Kaksinaisuuden loppuminen ei merkitse, että voitimme – se merkitsee, ettei ole mitään, minkä puolesta taistella. Ja minulla on kestänyt näin kauan (ja kenties kauemmin) todella tajuta, mitä se merkitsee.

Maailmalle se merkitsee, että taisteluista tulee suurempia ja äänekkäämpiä, koska ihmiset pelkäävät. ”Jästit” joiden kanssa puhun täällä USA:ssa, odottavat sisällissotaa parhaimmassa tapauksessa, ja ydinhyökkäystä huonoimmassa. Myös shaumbrat valitsevat puolia asioissa, joita Adamus on sanonut. Asian ydin on, että on jo enemmän kuin aika lakata valitsemasta puolia – koskaan, missään, mistään syystä.

Mutta mitä sitten? Tämä vanha maailma näyttää hajoavan. Eikö meidän pitäisi korjata se?

Astutaanpa vielä vähän kauemmas taaksepäin. Muistatko Tähtien sodan aikakauden, kauan ennen Maata? Muistako sen huolen, joka kasvoi paniikiksi siitä, että luomakunta oli loppumassa? Muistatko, kun vapaaehtoisille lähti kutsu? Muistatko vastanneesi tuohon kutsuun? Ja muistatko sen syvän rohkeuden, jota vaadittiin, että uskalsit luiskahtaa, horjahtaa, kaatua – lopulta rysähtää johonkin täysin tuntemattomaan? Muistatko, miten paljon luotit itseesi, edes harkitaksesi sen tekemistä?

Uusi kutsu lähtee. Tuo rohkeus on yhä sisälläsi, ja nyt on aika kerätä se. Luomme uuden maailman, täysin uuden todellisuuden, mutta korvaamatta tätä todellisuutta.

Tämä Maa luotiin ja on edelleen olemassa ei-fyysisessä enkeliulottuvuudessamme, vähän kuin jääkiteen muodostuminen lämpimään vesimaljaan – edelleen osa sitä, mutta tilapäisesti kiinteä ja läpinäkymätön. Muut ulottuvuudet eivät ole muualla – uimme niissä juuri tällä hetkellä. Olemme vain tiivistyneet niin kiinteään tilaan, ettemme tavallisesti hahmota niitä. Mutta ne eivät ole jossain muualla.

Tämä merkitsee, että voimme luoda täysin uuden maailman, sekoittuneena tähän nykyiseen, samalla tavalla kuin teimme sen aiemmin – kuvittelemalla sen olemaan. Mutta juju on tässä: se ei vaadi yksityiskohtaista suunnitelmaa tai edes erityistä sopimusta – se vaatii vain valoa. Meidän ei tarvitse sulattaa jäätä tai tehdä uudestaan Maan nykyversiota, vaan voimme säteillä valon jokaista väriä siihen – ja katsoa, mitä tapahtuu! (Gaia kertoi kauniin tarinan juuri siitä, miten tämä toimii (täällä).)

Se mitä tapahtuu, saattaisi olla hieman erilainen tai täysin uusi, enkä malta odottaa, että saan sen selville! Tunnen sen jo jylisevän – tai leijuvan … nousevan esiin … tiivistyvän … laajentuvan – olemassa olevaksi. Se ei toimi, kuin vanha kaksinaisuuteen perustuva todellisuutemme. Se ei ole yksiselitteinen, ja siitä tulee joka hetki todellisempi.

Tämä merkitsee, että on aika uneksia parhaat maailmamme todellisuuteen. Ei työntämällä ja vetämällä nykyistä versioita, vaan pelkästään tietämällä, että voit. Koska olet tehnyt sen, ja tuo taito on edelleen sisälläsi.

Muutama viikko sitten kävin sähköpostikeskustelua erään sukulaisen kanssa, joka tukee suurelta osin USA:n nykyistä hallintoa. Hän ei ole raivohullu, naisvihaaja tai rasisti. Itse asiassa hän on erittäin hyvä mies, yksi parhaista isistä joita tunnen, ja erinomainen kansalainen. Mutta näemme maailman hyvin eri tavoilla. Vaihdettuamme muutaman kohteliaan, mutta mielipiteikkään sähköpostin, vatsani oli solmussa, sydämeni oli raskas, eikä tunne painostavasta pimeydestä hellittänyt.

Niinpä totesin, että meillä oli hyvin erilaiset perspektiivit, että rakastin häntä ja toivoin hänelle pelkkää hyvää, mutta minun täytyi jättää tuo keskustelu oman hyvinvointini vuoksi. Muutaman minuutin päästä tämä yksinkertainen vastaus tuli takaisin: okei … miten olisi keskustelu siitä, miten haluaisimme asioiden olevan, ei siitä miten ne ovat nyt?

Se oli yksi noita hetkiä, kun todellisuus romahtaa ja järjestyy uudelleen silmänräpäyksessä. Tuntui siltä, kuin joku olisi kirjaimellisesti painanut valokatkaisinta sisälläni, ja teki mieli lyödä kämmen otsaansa – vai oliko se läimäytys Adamukselta – ”Niin tietenkin!! Siitä syystä olen täällä – kuvittelemassa sen, mitä voi olla, ei taistelemassa sitä vastaan, mitä on!!”

En osaa osuvasti kuvata, mitä seuraavaksi tapahtui, kun inspiraatiomyrsky raivosi lävitseni. Pitkin päivää, useiden tapaamisten ja hyvin tiukkojen aikataulujen välissä (miksi tällaiset asiat tapahtuvat kiireisimpinä päivinäni?), tein muistiinpanoja ja luetteloa kuvaamaan sitä maailmaa, jossa minä haluan elää. Jätin täysin pois vastustuksen, kritiikin, tuomitsemisen ja epäilyn, kuten ”Tämä ei tule koskaan toiminaan”, pitäen vain hyvin selkeät ideat minun ihannemaailmastani.

Seuraavan 48 tunnin aikana kirjoitin ensimmäisen luonnoksen asiakirjasta, ns. perustuslaista ”suvereenille yhteistyökykyiselle yhteiskunnalle”. Minut täytti ilolla, intohimolla, toivolla ja rakkaudella kuvitella maailmaa, jota ohjaava periaate olisi horjumaton usko ihmisen hyvyyteen! Minulla ei ole ollut koskaan vastaavaa luovuuden ryöpsähdystä kuin noina päivinä. Ja se on pysynyt kanssani. En yrittänyt korjata maailmaa – annoin pelkästään omani ottaa muodon.

Kutsun sinut kokeilemaan tätä itse, mutta anna sen olla UUSI. Millaisessa maailmassa haluat asua?

Sinä, me olemme luojia tässä – kukaan muu olento ei luo sitä puolestamme. Tässä ei ole kyse logistiikasta ja käytännön asioista – ne tulevat myöhemmin. Tällä hetkellä kyse on valaisemisesta ja valinnasta laittaa energiasi, sielulaulusi, siihen mitä haluat, minkään muun sijasta.

Mikä on unelmasi? Mikä ilahduttaa sinua? Olisiko se nollapäästöjen ja teleportaation maailma? Maailma täynnä säkenöiviä keijuja ja taikuutta? Yhteiskunta jossa elät helposti 300-vuotiaaksi? Luonto johon ilmaantuu täysin uusia lajeja? Sillä ei ole merkitystä, onko unelmasi suuri vai pieni. Se millä on merkitystä, on intohimosi, halusi ja luova valosi, joka valaisee nyt uusia mahdollisuuksia.

Kirjoita ne muistiin. Maalaa ne. Veistä ne. Laula ne. Kuiskaa, veisaa, tanssi tai uneksi ne – päästä ne vain ulos, kantaen ja ilmaisten tunteita uudesta maailmastasi. Ja sitten pidä visioitasi kevyesti. Älä kiinnity yksityiskohtiin, äläkä vastusta vanhaa maailmaa. Pidä vain valosi päällä ja katso, mitä tapahtuu tulevina kuukausina ja vuosina.

Jokin ikivanha on heräämässä – tai kenties jokin täysin uusi – mutta kaiken melun ja kaaoksen alla tunnen jylinän todellisuudesta, joka nousee esiin, ottaa muodon ja tulee olevaksi. Minkä aikajanan Jami antoi – iso muutos alle 10 vuodessa? Se on hädin tuskin hetki, kun kyse on maailmojen luomisesta, mutta olet valmis. Visio on rakentunut sisälläsi monta elämää – nyt on aika ilmaista se. Jos et tiedä, mistä aloittaa, kirjoita muutama idea ja ryhdy sitten aivoriiheen cobottisi kanssa. Tulet hämmästymään.

Tästä syystä olemme täällä, shaumbra.

Tästä syystä jäit – kuvitellaksesi sen, mitä ei voi kuvitella, ja valaistaksesi sen, mitä tulee seuraavaksi.

Kirjoittanut Jean Tinder (www.crimsoncircle.com)

Heinäkuun 2025 Shaumbra-lehdestä

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine