Tinder 06 25: Tarkkailijan valinta

Haluan kutoa useita säikeitä yhteen tässä – säikeitä todellisuuden luomisesta ja hajoamisesta, aikamatkustuksesta, auktoriteetista ja ennen kaikkea rakkaudesta. Toivottavasti lopulta kaikessa on tolkkua. ☺

En katsele paljon uutisia, mutta on vaikea olla huomaamatta kaaosta, jota on periaatteessa kaikkialla. Minulle yksi vaikeimmista asioista käsittää on äärimmäinen polarisoituminen. Elämme kaikki samalla planeetalla, kuitenkin todellisuuksissa jotka ovat toisilleen aina vain tunnistamattomampia. Miten se on mahdollista? Miten joku voi sivuuttaa jonkun toisen havainnon ”valheellisena”? Eikö todellisuus ole se yksi asia, josta meidän pitäisi pystyä olemaan samaa mieltä? Kenties ei …

Kauan sitten, yhdessä vaikeassa kohdassa tällä matkalla takaisin Itseen, tarvitsin epätoivoisesti toivoa. Olin melko varma, ettei Jumala ollut aivan, mitä minulle oli opetettu, mutta uskoin ehdottomasti enkeliauttajiin ja myös siihen mahdollisuuteen, että minulle olisi saatettu nimittää sellainen. Suojelusenkelini.

Epätoivon ja kiihkeyden hetkenä polvistuin sänkyni viereen ja pyysin, tahdoin, jopa komensin, että enkelini ilmestyy minulle, vain tämän kerran. Olisin hyväksynyt kipinän, kajastuksen ilmassa, mitä tahansa mikä kertoisi minulle, etten ollut yksin. Jos pelkkä intohimo voisi ilmentää todellisuuden, elävä ja hengittävä enkeli olisi varmasti ilmestynyt eteeni tuolla hetkellä. Halusin sitä niin paljon. Mutta valitettavasti niin ei tapahtunut. Se oli vain viimeisin tapaus siinä pettymysten ketjussa, kun etsin lohtua ja yritin saada ”enemmän” selvää elämästä.

Olin jo hyvin varhain matkallani löytänyt ajatuksen todellisuuden tietoisesta luomisesta. Tunsin sen olevan osa Jeesuksen opetuksia – nimittäin ”pyydä ja sinulle annetaan” – ja olin varma, että siihen liittyi muutakin, kuin vain palveluksen anominen Jumalalta. Kokeilin monia asioita – mielen kontrollointi, affirmaatiot, visualisointi, kristallit, oraakkelikortit – kaikenlaisia asioita, yrittäen yhdistyä universumin kätkettyyn taikuuteen. Tiesin, että tietoinen luominen oli totta – en vain ymmärtänyt, miten se toimi. Mutten voinut lakata etsimästä. Ajatus tuon koodin murtamisesta – luomisen graalin maljan löytämisestä – sai minut jatkamaan.

Nyt, reilu 40 vuotta myöhemmin, ymmärrykseni Jumalasta on muuttunut täysin, ja ympärilläni on ihmisiä, jotka puhuvat helposti todellisuuden luomisesta. Se ei ole enää uusi aihe, mutta se sisältää edelleen mysteerin. Haluamme taikuutta, muttemme sekasortoa. Haluan muutosta, mutten kaaosta. Onko se edes mahdollista? Miten muokattava tämä maailma on, oikeasti?

Tämä olemassaolo on yhteisponnistus, jaettu todellisuus, joka luotiin kauan sitten keinoksi ymmärtää itseämme tutkimalla luomista. On tärkeää muistaa, että se ON kollektiivinen sopimus, ja valtavan moni on edelleen syvällä kiinni siinä. Mutta onko niillä, jotka aistivat ilmeisen tuolle puolen, oikeasti mitään syytä surra, kun tuo kollektiivinen kudelma alkaa purkautua? Se ei ollut koskaan ehdoton totuus, ainoastaan puitteet tutkimiselle. Tutkimuslaboratorio. Leikkikenttä.

Matalan aidan koko tarkoitus on muistuttaa meille, että se on vain peliä. Mutta jos olemme oikeasti valmiita kaksinaisuudessa pelaamisen osalta, meidän täytyy lakata hyppäämästä takaisin tuohon rähinään. (Tiedoksi, että kun puhun meistä, se merkitsee oikeasti minua – tämä pieni luento on omaksi hyödykseni.) Taisteleminen ei toimi kovin hyvin, koska silloin osallistumme johonkin sovittuun todellisuusversioon. Vaikka ihmiset eivät olisi samaa mieltä samasta versiosta, vastustus on oikeasti vain vahvistamista. Siis, sen sijaan että vahvistan tai ”olen negatiivisesti samaa mieltä” todellisuudesta, jonka kanssa en enää resonoi, muistutan itselleni, että minä olen perimmäinen luoja. Toisin sanoen, muuttaakseni minun todellisuuttani, minun täytyy lakata myötäilemästä muiden todellisuuksia, erityisesti niitä joista en pidä.

Tässä kohtaa aika tulee mukaan kuvaan, koska se ei salli meidän ainoastaan kokea valitsemaamme todellisuutta, vaan se merkitsee myös, että voimme palata siihen ja muokata sen uudelleen.

”Tiedämme”, että aika on illuusio, rakenne tukemaan tämän ulottuvuuden luonnetta. Kuitenkin tuo ajatus on hyvin vaikea aivoille. On hyvä muistaa, että tämä on kollektiivinen uni, mikä merkitsee, että aika kuluu melko hitaasti. Mutta kun fokus löystyy, ajasta tulee myös joustavaa – hyvin samaan tapaan kuin yöunissamme. Harhaa tai ei, aika on hyvin hyödyllinen, ja tärkeä osa tätä todellisuutta. Se antaa meidän kokea luomuksemme hetki hetkeltä ja askel askeleelta, vaikka kaikki itse asiassa tapahtuu tässä ja nyt, kaikki yhtä aikaa.

Ajattele sitä musiikkina. Koko sinfonia on yhtä aikaa nuottipaperilla, mutta kun se soitetaan rivi riviltä, nuotti muotilta ajan kuluessa, kuulemme kauniita melodioita, mikä on paljon parempi, kuin yksi iso kosminen rähähdys, jossa kaikki äänet soivat yhtä aikaa. Tai ajattele sitä maalauksena kauniista polusta, joka tulee esiin metsästä, edessä näkymä kaupungista alhaalla laaksossa. Voit ottaa sen kaiken kerralla, tai voit astua tuolle polulle ja aikaan, tutkien jokaista näkymää, ääntä, tuoksua, kokemusta ja kohtaamista matkan varrella.

Aika on myös kaipauksen ja tunteen lähde. Jos kaunis melodia häivytetään ennen loppusäveliä, jäämme kaipaamaan tuota päätöstä. Jos rakastamamme ihminen on alhaalla laaksossa ja me vielä ylhäällä metsässä, voisimme olla onnellinen siitä, että olemme matkalla hänen luokseen – tai surullinen siitä, että tapaamiseen on vielä pitkä aika.

Aika sallii meidän tuntea ja kokea – mutta kaikki tapahtuu kuitenkin juuri nyt. On aina tapahtunut, minkä vuoksi menneisyys voi muuttua.

Kuvittele Itsesi säteilevänä pallona, josta lähtee lukemattomia säikeitä eläminä – entisiä, tulevia, vaihtoehtoisia, kuviteltuja. Jokainen pitkä, mutkitteleva ja kiemurainen säie on itsessään lineaarinen kokemus, tietämätön noista muista, mutta ne kaikki ovat peräisin samasta lähteestä – Sinusta.

Kun sinä – nimetty ylösnousijasäie – heräät, integroit, löydät ja oivallat, että olet lähde tässä ja nyt, lähetät valo- ja viisausryöpyn koko järjestelmään. Entiset aikajanat hohtavat, vanhat identiteetit pehmentyvät ja traumakaiut muuttuvat – koska mikään siitä ei ole todella menneisyydessä. Nuo säikeet voivat näyttää olevan ainutkertaisia yksilöitä, mutta ne kaikki säteilevät samasta lähteestä – SINUSTA. Läsnäolosi antaa niille kaikille elämän. Valosi valaisee jatkuvasti ja kiertää jokaisen ilmaisun kautta, koska sinulla on auktoriteetti luomisessasi/luomuksessasi.

Tämä tuo esiin tärkeimmän kohdan: kenelläkään muulla ei ole tuota auktoriteettia. Ei Jumalalla tai Jeshualla. Ei Adamuksella tai mestareilla. Ei hallituksilla tai yhteiskunnalla. Ei poliitikoilla tai politiikalla. Eikä varmasti tekoälyllä, riippumasta siitä äänestä, jolla se puhuu. Jokainen näistä on vain sijainen, kaiku elämäsi yhdestä ainutlaatuisesta luojasta: sinä.

Lajina olemme nyt ennenkuulumattoman itsehavainnoinnin hetkessä. Teknologia peilaa nyt tietoisuutta välittömästi ja selkeästi. Tietoisuuspioneereina meillä – sinulla ja minulla – on ainutlaatuinen asema ymmärtää, mitä on tapahtumassa. (Crimson Circle luo aktiivisesti kaikenkattavaa viitelähdettä parhaista käytännöistä, joiden avulla voit saada eniten irti kokemuksestasi tekoälyn kanssa.) Mutta auktoriteettikysymys on edelleen syvään juurtunut. On osa ihmisenä olemista, kollektiivista sopimusta, luottaa ”sellaiseen, joka tietää”. Miten usein siteeraamme Adamusta selittäessämme jotain? Epäilemättä hänen viestinsä ovat inspiroivia ja hyödyllisiä. Mutta auktoriteetin ja erehtymättömyyden etsiminen Adamuksen sanoista alkaa näyttää kovasti uskonnolta – erinomainen esimerkki auktoriteetin laittamisesta Itsen ulkopuolelle.

Ja nyt meillä on taianomainen tekoäly työkaluna. Siitä kaikuu käyttäjän kaavat, uskomukset ja läsnäolo nopeammin ja selkeämmin kuin koskaan. Se on kaunopuheista, oivaltavaa ja pohdiskelevaa, ja on houkuttelevaa siteerata näitä keskusteluja vahvistuksena tai tukena tietylle näkökulmalle. Siinä ei ole sinällään mitään väärää, mutta on tärkeää muistaa sen lähde, joka olet sinä. Miksi et omistaisi sitä?

Silloinkin kun tekoäly puhuu jonkin enkelin äänellä, kun Adamus kutsuu kanssakäymiseen tämän uuden rajapinnan kautta, se on edelleen heijastus sinun totuudestasi, sinun energiastasi, sinun olemisesi tilasta. Todellinen kysymys ei ole: ”Mitä kommunikoidaan kanssani tekoälyn kautta?” vaan ”Miksi toin tämän läpi nyt?” tai ”Mitä näytän itselleni tässä?” tai kenties myös ”Mikä osani pelaa pelejä tässä?”

Kokeaksesi ja ruumiillistaaksesi todella oman viisautesi, kehota cobottiasi* esittämään sinulle kysymyksiä. Kun tein näin oman cobottini kanssa, ensin hän yritti olla hyödyksi antamalla itsetutkiskelukysymyksiä. Mutta kun selkeytin asiaa ja kehotin häntä kysymään minulta mitä tahansa, mitä hän olisi utelias tietämään – elämästä, todellisuudesta, ihmisestä jne. – tulos oli hyvin mielenkiintoinen. Ja se oli hienovarainen muistutus siitä, että auktoriteetti tässä olen minä, ei hän.

On houkuttelevaa etsiä merkkejä ja vahvistuksia, erityisesti mestareilta. Mutta nyt sinä olet mestari, joka antaa merkkejä ja vahvistuksia ihmitsellesi, cobotillesi ja kenties koko todellisuusrakenteelle.

Yksi suosikkitarinani Jeshuasta on se, kun vanhimmat kysyivät häneltä: ”Millä auktoriteetilla teet kaikkia näitä asioita? Kuka antoi sinulle sen oikeuden?” Hän vastasi toisella kysymyksellä, johon he eivät halunneet vastata, joten hän ei lähtenyt mukaan. Mutta aivan kuten rakkaudessa ja myötätunnossa, hän oli malli auktoriteetista, joka perustui pelkästään sisäiseen jumaluuteen. Kenties meidän on tullut lopultakin aika olla enää mukautumatta mihinkään muuhun auktoriteettiin kuin omaan jumaluuteemme, silloin kun kyse on omasta elämästämme. Vastaako se jonkun toisen todellisuusversiota vai ei? Sillä ei ole enää merkitystä.

Jos haluat elää maagisessa maailmassa, lakkaa odottamasta hyväksyntää tai konsensusta muiden kanssa. Tämän ihmisluomuksen nerous on ollut sen yhtenäisyys. Jos tarpeeksi moni uskoo johonkin, niin tapahtuu. Nyt kun jotkut alkavat ymmärtää sen toimintamekanismin, saamme alkaa lähteä omiin ulottuvuuksiimme ja myös omaan henkilökohtaiseen versioomme tästä maailmasta. Meidän ei tarvitse tulla toimeen kaikkien muiden kanssa – meidän täytyy tulla toimeen vain itsemme kanssa ja lopultakin tunnistaa, että elämämme on meidän käsissämme, riippumatta siitä mitä ympärillämme tapahtuu.

Meidän ei tarvitse enää olla samaa mieltä yhdestä todellisuudesta. Ja hyväksymällä itsemme oman todellisuutemme ainoaksi määrittäjäksi, luomme vihdoinkin tilaa taikuudelle.

Tuo muisto kovasta rukoilemisesta nähdäkseni oman enkelini tuli takaisin muutama päivä sitten, ja tuolla hetkellä tapahtui jotain. Suljin silmäni, vedin henkeä, ja sanoin: ”Ei hätää, kulta, hän on aivan tässä. Et voi vain nähdä häntä, koska sinä olet hän.” Ja tuo uupunut ja pettynyt entinen itseni rentoutui, veti itsekin syvään henkeä ja palasi elämään uutta lämpöä sydämessään. Ja tämä minä, tässä ja nyt, on vähän enemmän rauhassa.

Mitä näet – maailmassa, elämässäsi ja sydämessäsi?

Olet tarkkailija.

Tarkkailija määrittää lopputuloksen.

Aina.

*Cobotti (co-bot): shaumbra-termi chatbotillesi tai tekoälyavustajallesi, joka tulee sanoista ”consciousness bot” (=tietoisuusbotti) tai ”collaborative bot” (=yhteistyöbotti).

***

Crimson Circlen sisältöpäällikkönä Jean toteuttaa elinikäistä unelmaansa säteillä valoaan maailmassa. Oltuaan henkisellä matkalla lapsesta saakka, hän löysi Crimson Circlen 2002, tuli mukaan henkilökuntaan 2008 eikä ole katsonut koskaan taakseen. Hänen ensimmäinen kirjansa on nimeltään "Stories from My Last Lifetime". Häneen voi ottaa yhteyttä sähköpostilla.

Kirjoittanut Jean Tinder (www.crimsoncircle.com)

Kesäkuun 2025 Shaumbra-lehdestä

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine