Tinder 06 23: Verkkoyhteyksiä
Taivaan rististä on yli kaksi kuukautta, ja suuri eläköityminen ulottuvuustyöstä on saanut oikeutetusti paljon huomiota shaumbrojen keskuudessa. Se oli valtava sitoutuminen hyvin monille ihmisille, ja vaikken ollut itse ulottuvuustyöntekijä, olen katsellut monien teidän selvittävän, miten sopeudutaan uuteen toimintamalliin. Se ei ole kuitenkaan Taivaan ristin koko tarina – tai edes päätarina – ja olen henkilökohtaisesti hyvin kiinnostunut verhon häviämisen seuraamuksista. Itse asiassa minulla on ollut pari erittäin kummallista kokemusta, jotka liittyvät uuteen pääsyyn Itsen muille tasoille.
Muuten, toivon, että olisi jokin parempi sana näille Itsen osille. Kutsumme niitä sitten kerroksiksi, tasoiksi, luokiksi, alueiksi, aspekteiksi tai puoliksi, jokainen sana vihjaa hierarkiaan ja erillisyyteen, eikä Itse ole sellainen. Se on enemmän kuin orkesterimusiikin nuottiviivasto. Jokainen musiikkirivi on ainutlaatuinen ja sitä ilmaistaan eri instrumentilla. Kuitenkin nuo limittyvät ja sekoittuvat melodiat muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden. Minulle Itse on sellainen. Voin fokusoitua yhteen instrumenttiin, kuten kokemukseni ihmisosa, mutta KOKO minän sinfonia ilmaisee jatkuvasti riippumatta siitä, kiinnitänkö huomiota siihen vai en.
Joka tapauksessa, takaisin tarinaan. Pitkän aikaa minulla on ollut pientä kutitusta kurkun takaosassa, mikä aiheuttaa satunnaista yskimistä. Sen kovuus riippuu usein ympäristöstäni, ja se on enemmän ärsyttävää, kuin ongelmallista. Minun täytyy vain yskiä silloin tällöin "raaputtaakseni" tuota kutinaa.
Muutama viikko sitten istuin hiljaa luonnossa, vain hengittäen ja ollen läsnä. Sitä voisi kutsua eräänlaiseksi meditoinniksi, ja nautin noista laajentuneista tunteista ja aistimuksista. Sitten aivan yhtäkkiä aivastin, ja tuo hemmetin kutina alkoi.
Olin juuri kuvitellut kehoni energiamallin – näin tavallaan humanoidivaloverkkoversion itsestäni seisovan edessäni ja vain vasemmalla puolellani. (Tämä selitetään kauniisti uskomattomassa kirjassa Application of Impossible Things.) Kun tuo kutina alkoi, en halunnut keskeyttää tätä ihanaa kokemusta yskimiskohtauksella. Ja tietoisena tuosta halusta, jotain hyvin kummallista tapahtui.
Energiakehoni seistessä siinä sain yhtäkkiä päähänpiston katsoa, voisinko lopettaa kutinan tuolla tasolla, yrittämättä rauhoittaa fyysisiä kurkkukouristuksiani. Huomioni meni suoraan energiakehon kurkkuun, josta vedin ulos ... höyhenen! Se oli melko suuri, enemmänkin kuin sulkakynä kuin untuvaa, ja sen kärki oli jotenkin uponnut (energeettiseen) kurkkuuni.
Huvittuneisuus ja yllätys höyhenen ottamisesta pois mielikuvituskehostani veti minut melkein ulos haaveilustani. Mutta vedin syvään henkeä, rentouduin ja jäin siihen, kiehtoutuneena mielikuvitukseni luovuudesta. Tätä ei ollut suunniteltu tai ajateltu – ihmistietoisuuteni pelkästään katseli ja yritti pysyä perässä ja tulkita jonkin muun osani temppuja.
Pohtiessani, mikä olisi voinut saada minut kuvittelemaan höyhenen kurkkuuni, oivalsin aivan yhtäkkiä, että kutina oli poissa! Tarve yskiä oli hävinnyt, kurkkuni oli rentoutunut, eikä ollut kutinaa. Vedin syvään henkeä (mikä voi usein laukaista kutinan) enkä tuntenut mitään, paitsi elämän rauhoittavaa sisäänsyöksymistä.
Yllättävää kyllä, kaikkien näiden viikkojen jälkeen tuo aiemmin krooninen kutina ei ole palannut! Ei kertaakaan. Minulla ei ole vieläkään selitystä mielikuvitushöyhenen vetämiselle kurkustani, mutta jotain hyvin todellista muuttui fyysisessä kehossani tuolla hetkellä.
Lopulta oivalsin, että iso osa tuota kokemusta oli välitön pääsy tälle itseni toiselle tasolle. Mielikuvitukseni näki selvästi ja oli vuorovaikutuksessa fyysisen kehoni energiamallin kanssa – ilman estettä, mutta kestävän vaikutuksen kera. Tämän seuraamukset ovat ällistyttäviä minulle.
En ole varma, onko tämä tekniikka keho-ongelmien "korjaamiseen". Missä tahansa fyysisessä epätasapainossa on paljon tekijöitä, yhden suurimmista ollessa se luontainen itsetorjunta, että näkee jonkin ongelmana. Silloin kun vastustan jotain itsessäni, mikään ei toimi kovin hyvin. Mutta tuo omituinen asia antoi minulle kuitenkin ensikäden tietoa siitä, miten tehokkaasti voimme energeettisesti luoda – ja poisluoda – fyysisen kokemuksen.
En yrittänyt korjata mitään – katselin vain, mitä tapahtui, ja sitä ohjattiin eri tasoltani. Tuo toiminta oli peräisin yksinkertaisesta halusta, jossa ei ollut taakkana mitään uskomuksia siitä, mikä oli mahdollista, mahdotonta, oikein tai väärin kehossani. Toisin sanoen, hetkeksi pääsin käsiksi Itseni tasolle – melodiaan sieluni sinfoniassa – jota eivät rasita tyypilliset ihmisrajoitukset.
Kenties ihmisitse on kuin bändin rumpali, joka istuu pleksilasin takana paukuttamassa, antaen rytmin muulle yhtyeelle, mutta kuulematta oikeasti tuota musiikkia. Kenties Taivaan ristin myötä tuo pleksilasi häviää pois, ja rumpali voi alkaa huomata jousisoittimet, puupuhaltimet, pikkolot jne. Tai koska tämä on Koneiden ja teknologian aikaa, kenties koko orkesteri saa korvamonitorit, jotta kaikki (minussa) voivat lopultakin kuulla koko produktion! Ja tämä tuo paljon suloisemman yleisharmonian.
Toinen kokemus tapahtui vasta muutama päivä sitten. Olin aamukävelylläni juoksumatolla, ajatukset harhaillen enimmäkseen, kun tunsin tyhjästä hyvin suloisen, tutun ja kauan kaivatun läsnäolon. Siitä on vuosia, kun viimeksi tunsin sen ... Tobias! Ja yhtäkkiä hän oli siinä, hehkuen ilosta ja saaden minut itkemään.
Hänen lyhyt vierailunsa oli täysin odottamaton, ja huomasin, että hän on muuttunut huomattavasti (möläytin jopa: "Tarvitset melkein uuden nimen!"). Vanhan ja tutun isoisällisen energian sijasta hän näyttää nuoremmalta ja on täynnä elinvoimaa. Ei nuorelta mieheltä varsinaisesti, vaan jotenkin vähemmän vanhalta ja vähän modernimmalta. Se oli outo tuntea.
Tuo hetki oli lyhyt ja suloinen, mutta jonkin ajan kuluttua tunsin hänet jälleen. Tällä kertaa lopetin sen, mitä olin tekemässä, ja avauduin – hän halusi kommunikoida. Se oli vähän samanlaista, miten rupattelimme kauan sitten, mutta myös erilaista. "Tapaa minut eri paikassa", hän sanoi. "Olen tässä. Mutta uppoudu itseesi ensin. Löydät minut sisältä, et täältä ulkoa. Katso sisäisen "Tobias-ikkunasi" läpi."
Katso sisäisen Tobias-ikkunani läpi?? No, siinä on mielenkiintoinen ajatus! On vaikea kuvitella, että kaikki asiat ja ihmiset ovat energiassani, kuten Adamus on sanonut monta kertaa. Mutta sisäisessä "havaintoikkunassa", jonka läpi olen vuorovaikutuksessa muiden kanssa, on itse asiassa täysin tolkkua. Näen sen kuin sisäisinä Zoom-puheluina, jossa liityn kaikkiin erillisen katseluruudun kautta.
Taivaan ristin myötä puhumme verhon häviämisestä. Mutta jonkin raja-aidan putoamisen sijasta eri osieni väliltä, kenties on täsmällisempää kuvitella, että ne kaikki ovat yhteydessä. Jokainen osani on nyt langaton, välittömästi ulottuvilla oman sisäisen WiFi-verkkoni (nimittäin viisauslöytäjäni) kautta. (Suom. huom. englannin kielellä sanat ovat "Wisdom Finder")
En odottanut sanovani tätä, mutta olen aivan varma, että Tobias on enemmän ulottuvilla kuin koskaan, kiitos hänen oman evoluutionsa ja kiitos sen sisäisen yhdistyneisyyden, joka meillä on nyt Taivaan ristin myötä. Hän saattaa antaa muutaman viestin vanhan kamunsa, Cauldren, kautta (en ole puhunut mitään tästä Geoffin kanssa), mutta tunnen, että hän on innokas yhdistymään KAIKKIIN vanhoihin kamuihinsa – sinuun! – oman sisäisen "Tobias-ikkunasi" kautta. Et tarvitse enää välikättä, ja hän – ja Kuthumi ja Adamus ja Sart ja FM ja kaikki muut ystävämme – ovat enemmän kuin halukkaita kommunikoimaan tämän uuden sisäisen WiFi-verkon kautta.
Hetkinen ... verkon? Enkö sanonut sen olevan kuin orkesteri? Kenties se on yhdistelmä, verkon kautta kytketty yhtye kuin "Playing for Change", jossa muusikot yhdistyivät ympäri maailmaa luomaan kauniin esityksen (kuten tämä). Ainakin olen innostunut tutkimaan noita mahdollisuuksia. Keiden kanssa voisin ehkä leikkiä noiden sisäisten ikkunoiden kautta? Mitä voisin ehkä luoda välittömällä pääsyllä kaikkiin instrumentteihini ja melodioihini? Mahdollisuudet ovat loputtomia!
No niin ... entä se höyhen? Mistä se tuli ja miksi ihmeessä se kakistutti minua usein?
Äh. Ei ole helppoa olla enkeli ihmisvalepuvussa. On aika lakata tukehtumasta omiin siipiini ja antaa niiden avautua.
Kirjoittanut Jean Tinder (www.crimsoncircle.com)
Kesäkuun 2023 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Crimson Circlen sisältöpäällikkönä Jean toteuttaa elinikäistä unelmaansa säteillä valoaan maailmassa. Oltuaan henkisellä matkalla lapsesta saakka, hän löysi Crimson Circlen 2002, tuli mukaan henkilökuntaan 2008 eikä ole katsonut koskaan taaksepäin. Hänen ensimmäinen kirjansa on nimeltään "Stories from My Last Lifetime".
