Tinder 04 24: Lumisadepallo paratiisissa

Minulla oli hiljattain kunnia osallistua Villa Ahmyossa Havaijilla työpajaan nimeltään Exploring the New Light (= uuden valon tutkiminen). Adamus haluaa määritellä näiden pienien ryhmien yleisen energiadynamiikan, ja meille se tuntui valtavalta sitoutumiselta ja päättäväisyydeltä johonkin läpimurtoon. Jokaisella henkilöllä oli omia erityishalujaan, mutta tämä oli yhteinen teema. Minun haluamani läpimurto? No, haluan leijua. Ilmassa. ?

Käsitän, että se kuulostaa jokseenkin yhtä hölmöltä, kuin teiniunelmani tulla astronautiksi todennäköisesti kuulosti aikuisista ympärilläni, mutta tuo halu on aivan yhtä todellinen, intohimoinen ja (ilmeisen) mahdoton. Joku sanoi kerran, että minusta tosiaan tuli astronautti – tutkin vain sisäisiä maailmoja ulkoavaruuden sijasta. Vaikkei se olisi koskaan tyydyttänyt teini-itseäni, voin nähdä pilkahduksen totuutta siinä. Mutta entä leijuminen? Olen kuullut tiibetiläismunkeista ja afrikkalaisista shamaaneista, jotka osaavat levitoida, ja tämä todellisuus on joka tapauksessa illuusio, joten miksei se voisi olla mahdollista? Mutta mainittuani sen kaikkien työpajan ”aikuisten” edessä, minusta tosiaan tuntui tavallaan hölmöltä.

Sitten parin päivän päästä, erityisen syvän merabhin aikana, jonka Adamus johti, sain hyvin henkilökohtaisen kokemuksen siitä, mitä hän kutsuu ”Uudeksi valoksi”. En mene kaikkiin yksityiskohtiin, koska sitä on mahdotonta kuvata ja se on myös hyvin henkilökohtaista. Mutta yhdessä kohtaa aloin tuntea uuden ”valo-olemuksen” tulevan tietoisuuteeni. Sen sijaan, että olisi ollut kovaa ja kirkasta kuin auringonvalo, se tuntui pehmeältä ja tahmealta, kuin valaistulta hunajalta tai öljyltä. Ja se näytti säihkyvän. Tämä ”nestemäinen valo” levisi kaikkeen sisäisessä ja ulkoisessa todellisuudessani, myös kehossani, ja saatoin melkein käsin kosketeltavasti tuntea, miten se vaikutti ja muutti kaiken.

Hetken se sai minut ajattelemaan todellisuuttani kuivuneena lumisadepallona, joka täyttyy hitaasti ja siihen leviää kimaltavaa nestemäistä valoa. Mutta tämä ”lumisadepalloni” on valtava. Kaikki mitä saatoin havaita, oli sen sisällä, ja kun tämä valo kosketti, se oli vuorovaikutuksessa kanssani suurimmassa ja syvimmässä kuviteltavissa olevassa rakkaudessa.

Se oli syvällinen kokemus, joka on edelleen syvällä minussa. Vaaditaan vain hengenveto, ja voin jälleen koskettaa sitä.

Muutama päivä työpajan jälkeen joku kertoi minulle kysymyksestä, jonka hän oli kerran kuullut joltain henkiseltä opettajalta: ”Missä ovat olemuksesi rajat? Ja missä on sinun keskuksesi?” Siinä hetkessä se tuntui tärkeältä kysymykseltä. Itse asiassa kehotan sinua tuntemaan sitä hetken itse.

–––

Sulje silmäsi ja hengitä syvään. Etsi nyt Itsesi reunat. Missä olemuksesi loppuu? Voitko löytää rajasi?

Vedä nyt uudestaan henkeä. Missä on keskuksesi? Oletko enemmän siellä kuin jossain muualla? Miten tiedät, ja kuka tietää tämän?

–––

Istuin näiden kysymysten kanssa itse, kurkottaen ulospäin, ulospäin, ulospäin, ja sitten tuntien sisäänpäin, sisäänpäin, sisäänpäin. Ja oivalsin – ei, vaan koin – etten lopu missään! Olen kaikkialla. Kaikki mitä havaitsen, on minä ja on sisälläni. Miten pitkälle tahansa menen ulospäin tai sisäänpäin, olen edelleen siellä. Itselläni ei ole rajoja.

On selvää, että elämme hyvin fokusoituneessa todellisuudessa. Mutta aivan kuten kameran kautta katsoessa, tuon tiukan fokuksen voi myös hyvin vaihtaa (vaikka olisimme unohtaneet, missä säädin on). Tässä loputtomuusmielessä, ”näin” valtavan Itseni samanlaisena, kuin sellainen kirkas lasipallo, jonka sisään on kaiverrettu kuva. (Suom. huom. tarkoitettaneen tällaisia) Se on niin kirkas, että kaikki on ei-mitään, ennen kuin fokusoitu energia tuo jotain olemaan. Näissä kristallisissa mikrokosmoksissa fokus tulee lasersäteen avulla, joka luo ”mikrosäröjä” heijastamaan valoa, jotta voimme havaita kuvan. Rajattomassa, kristallinkirkkaassa makrokosmokseni fokus tulee huomioni kautta, joka luo ”kiinteitä” paikkoja havaintotilaani ja saa aikaan todellisuuden, jota koen.

On Itseni sitten lumisadepallo, joka on täynnä nestemäistä valoa, tai lasipallo jonka sisään tietoisuus on kaivertanut, tässä on paljon mahdollisuuksia pohdittavaksi! Mutta miten mikään tästä liittyy haluuni leijua? No, ensinnäkin, on erittäin helppoa kuvitella ja myös tuntea leijuvansa tässä nestemäisessä ”hunajavalo”todellisuudessa. Mutta tämä kiinteältä näyttävä luomus myös muistuttaa minulle, että yrittämällä ”nujertaa” jonkin, mikä on jo kaiverrettu kokemukseeni, vahvistan sitä huomiollani ja fokuksellani. Se merkitsee, että uskoni gravitaatioon on ”seisontajarru”, joka pitää minut maassa (tai puutteessa tai huonossa terveydentilassa tai missä tahansa muussa, mistä en pidä).

Kuitenkin silloin kun laajennun, ei-fokusoidun ja tulen tietoiseksi kirkkaasta kaikkeudestani, voin fokusoitua uudelleen täysin uudella tavalla. Ei, en ole leijunut vielä, ainakaan tässä todellisuudessa, jossa jaan kanssasi, mutta alan ymmärtää sitä fysiikkaa, joka saa minut uskomaan sen tekemisen vaikeaksi.

Kenties tällaista on kaikessa: yritämme muuttaa todellisuutta, johon uskomme, sen sijaan että rentoudumme ja ”säädämme taaksepäin” fokusta, joka luo sen. Kenties fokuksen salliminen tulla epäselväksi tekee tietystä tilanteesta todellisen. Itse asiassa, kun kirjoitin viime kuussa sisäisen seisontajarrun vapauttamisesta, hoksasin ilmeisen johtopäätöksen vasta muutama viikko myöhemmin: jarrun vapauttaminen on sallimista! Siksi yritys ”sallia jotain”, kuten yltäkylläisyys tai terveys tai mikä tahansa, perustuu nykytodellisuuteen uskomiseen, mikä ei vapauta jarrua lainkaan!

Olemme aina olleet oman rajattoman pallomme fokusoija ja kaivertaja. Mutta kuten lumisadepallo joka on täynnä ilmaa, vaatii paljon ponnistelua saada mitään tapatumaan, puhumattakaan sen muuttamisesta, mitä olemme luoneet. Kun tämä pehmeä, uusi, nestemäinen valo, joka on täynnä viisautta ja rakkautta, alkaa täyttää palloa, fokus voi rentoutua, sallimisesta tulee helppoa ja havainto oikeasti luo kokemuksen.

Käy ilmi, etten löytänyt lumisadepalloa* paratiisista – löysin paratiisin pallostani*. Tuntuu enemmän siltä kuin koskaan, että kirjaimellisesti mikä tahansa on mahdollista …

*Suom. huom. käytetty sana ”pallo” merkitsee myös maapalloa.

Kirjoittanut Jean Tinder (www.crimsoncircle.com)

Huhtikuun 2024 Shaumbra-lehdestä

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine