Tinder 02 24: Rakkauden lyhyt historia

Rakkaus. Se on mutkikasta. Erityisesti rakkaus, jonka olemme tunteneet ja jota voitaisiin kutsua Rakkaudeksi 1.0. Adamus puhuu nyt Rakkaudesta 2.0, joka on samanlaista, mutta itse asiassa hyvin erilaista. Esimerkiksi, kun etsin näiden termien eroa tietokonesoftassa, 2.0 indikoi täydellistä muutosta ja lähtemistä edellisestä versiosta, kun taas vähäinen parannus olisi pelkästään 1.1, 1.2 jne. Itse asiassa, minusta tätä lainausta softasta voi hyvin soveltaa aiheeseen: ”Jos jatkat kehittämistä versiolle 1.0, version 2.0 pitäisi olla haarautuma. Muutosten tekeminen versioon 1.0 tuon haaratuman jälkeen pirstoo/hajottaa sinut …” Toisin sanoen, se ei ole ainoastaan parannus, vaan täydellistä uudelleensuunnittelua.

Tietysti meillä kaikilla on ollut kokemuksia vanhasta rakkausversiosta, joten jotkut tarinoistani saattaisivat tuntua tutuilta.

Nuorena minulla oli rikas ja elävä mielikuvitus, ja tein pitkiä ja yksityiskohtaisia seikkailuja, kun tiskasin astioita, ajeltiin perheen autolla, olin kävelyllä, tai tein melkein mitä tahansa muuta. Luulen, että se oli tapani paeta todellisuutta, tai kenties se oli vain ajanvietettä. Näissä sisäisissä seikkailuissa oli lähes aina kyse rakkaudesta ja kaksi hyvin yleistä teemaa: ainoa todellinen rakkauteni ”löysi” minut ja sitten ”testasin” rakkauttamme kaikenlaisilla tavoilla. Vein itseni niin monien mutkikkaiden haasteiden ja myös sydänsurujen läpi, että kyyneleet olivat hyvin todellisia, kun surin tai juhlin viimeisintä sisäistä hölmöilyä.

En kasvanut satujen parissa (ellei raamattua lasketa), koska fiktiota ei sallittu kodissamme. Siis ajatus unelmieni prinssin kohtaamisesta ja elämisestä onnellisena elämänsä loppuun asti – tietysti hänen uskollisuutensa todistamisen jälkeen – oli jo sisälläni. Luulen, että monien uuvuttavien kamppailuelämien jälkeen ei voi muuta, kuin etsiä tuota konstikasta ja kirkasta kohtaa, joka on rakkaus sellaisena, kuin olemme tunteneet sen. Puhumattakaan sen viehätyksestä, että ”pelastetaan” ankeasta elämästä ja temmataan haavemaahan. Ainoat tarinat rakkaudesta joille muistan altistuneeni, olivat raamatusta, ja useimmat niistä olivat kamalan epäterveitä, ainakin tämän päivän tunnekypsyysstandardien mukaan. Mutta en olisi malttanut odottaa rakkauden kokemista, ja jopa rukoilin, että Jeesus viivyttäisi lähestyvää toista tulemistaan, jotten jäisi siitä paitsi!

Muistan kysyneeni isältä, miten löytäisin tuon oikean ihmisen, ja hän sanoi: ”Jumala tuo hänet sinulle. Mutta varmista, että ymmärrät sen oikein, koska voit antaa sydämesi vain kerran.” Niinpä ensimmäinen tyyppi, jonka ”Jumala toi minulle”, oli aviomieheni seuraavat 10 vuotta, vaikka sovimme hyvin huonosti toisillemme. Olin hädin tuskin 18 ja hormonit jylläsivät (minkä tulkitsin rakkaudeksi), ja no, sellaista elämä on.

Aikuisena olen kokenut monta rakkauskierrosta. Tietenkin tuo viaton biologinen halu lisääntyä toimi hyvin eri tavalla reaalielämässä, kuin aiemmissa rakkausfantasioissani. Ollen täynnä tiedostamattomia odotuksia ja näennäisen loputtomasti yhteensopivia haavoja, se oli rakkautta, joka perustui keskinäiseen tarpeeseen, läheisriippuvuuteen ja tiedostamisen puutteeseen. Ja kuitenkin tuo varhainen suhde aloitti pitkän parantumismatkani, joka lopulta johtaisi minut todelliseen ja ikuiseen Rakkauteen 2.0.

Mutta ennen sitä … ensimmäisen avioliittoni loputtua, pakkomielteinen lumoutuminen ystävään, josta tuli rakastaja, salli minun kokea karman pakottavuuden. Se oli henkisen tutkimisen alkuaikoja, ja sain entisen elämän tulkinnan paikalliselta näkijältä. Hän kertoi minulle tarinan yhteisestä elämästä tämän henkilön kanssa, mikä loppui rakkaustragediaan. Se oli lyhyt ja vaivihkainen suhde tässä elämässä, mutta opin paljon siitä, miten energiat liikkuvat ja ratkeavat ihmisten välillä.

Vuosien saatossa minulla on ollut muita pitkäaikaisia suhteita, jotka ovat olleet vaihtelevassa määrin terveitä ja tasapainoisia. Jos sielunkumppanit olisivat totta, yksi näistä täyttäisi nuo vaatimukset – yhteytemme oli hyvin intensiivinen. Olimme selvästi yhdistyneet jälleen selvittääksemme asiat toisiamme tukien (ja tällä kertaa tappamatta toisiamme prosessin aikana). Oli paljon intohimoa ja draamaa (taas kerran noita yhteensopivia haavoja), mutta oli myös enemmän kasvun ja kypsymisen aikaa. Kumppani oli selvästi vanha ystävä, mutta lempeä yhteys joka meillä oli, läikkyi joskus apatiaksi ja mielipahaksi. Ja kun kehittyi tasapainottomia dynamiikkoja ja tyydyttymättömiä tarpeita, suhde ei enää toiminut.

Sitten oli näkymätön yhteys, ollen yhteydessä ja vuorovaikutuksessa sellaisen kanssa, jonka sieluni oli tuntenut ikuisuuksia, mutta joka oli harvoin fyysisesti lähellä. Sen ei ollut tarkoitus olla maallinen suhde, mutta nämä voimakkaat sisäiset kokemukset olivat aivan yhtä todellisia, kuin nuoruuteni kokemukset … ja nyt ne myös jaettiin joskus.

Selvästikin Rakkaus 1.0 on ilmentynyt ihmisille lukemattomina toistoina. Ja varhaisesta haaveestani huolimatta löytää se oikea ja elää onnellisena elämänsä loppuun asti, sielullani oli muita ajatuksia, kuka se voisi olla.

Viime vuosina näytti siltä, että suhteet olivat omalta osaltani tulleet tiensä päähän. Ollessani taas sinkku, kokeilin nettiä ihmisten tapaamiseen, mutta se oli kuin timantin etsimistä rautakaivoksesta. Lopulta annoin periksi ja suljin deittailutilini, tietoisena siitä, että lopultakin olin hyvin tyytyväinen vain Itseni kanssa. Totta, olisi mukava käpertyä lämpimän kehon viereen kylminä talvi-iltoina, tai olla joku jonka kanssa lähteä patikoimaan ja nauraa yhdessä, mutta minulla oli paljon ystäviä useimpiin noista asioista. Ainakin olin rauhassa yksin.

(Vaikka oli päivä, jolloin sääliessäni itseä tässä yksinäisessä tilassa, kysyin näkymättömiltä ystäviltäni, kokisinko enää koskaan rakkautta. Tavallisesti heillä on tapana antaa hyödyllisiä vastauksia, mutta tällä kertaa kuulin vain naurua. No, ainakin joku piti tilannettani hauskana.)

Ajan kuluessa tuli selväksi, etten halunnut uutta suhdetta! ”AIVAN liikaa vaivaa”, kerroin itselleni. ”Se on nähty ja saatu siitä tarpeeksi.” Mutta syvempi syy oli, etten halunnut häirittävän sitä rakkautta, joka oli kehittymässä sisälläni. Monta kertaa pysähdyin haukkomaan henkeä, sen lämpimän rakkauden valtaamana joka huuhtoutui sydämeni ja kehoni läpi. Miten saatoin tuntea olevani niin rakastunut, kun ketään ulkopuolista rakastajaa ei ollut todellisuudessani?

Kun tätä pakahduttavaa, kaikenkattavaa sielutason rakkautta oli enemmän ja enemmän läsnä, se toi minulle sellaista iloa, josta en ollut koskaan ennen tiennyt. Elämästä tuli helppoa, maagista, tyydyttävää ja hauskaa. Nukkumaanmenosta tuli suosikkiaikani päivästä – ei siksi, että olin väsynyt, vaan koska koko huomioni voisi olla taas tässä sydämeni uskomattomassa hehkussa, rakkaudentunteessa jota virtasi minun ja MINUN välillä. Minulta ei puuttunut mitään eikä ketään. Sitten yhtenä päivänä huomasin pilkahduksen tästä uskomattomasta sisäisestä todellisuudesta heijastuvan ulkopuolelle. Henkilö jonka olin tuntenut useita vuosia, alkoi näyttäytyä minulle uudessa valossa. Meistä oli tullut luontevia ystäviä, mutta aloin huomata tuon lempeän ystävällisyyden, vakauden ohikulkevissa myrskyissä, mestarin valepuvussa ja Itsen rakkautta kaiken sen alla. Niin kiehtovaa kuin se olikin, olin harkitusti piittaamatta kiinnostuksestani tähän ihmiseen, haluamatta vähäisintäkään mahdollisuutta ystävyyssuhteemme vahingoittumiseen. Mutta elämä vaatii joskus luottamushyppyä tai ainakin varpaan laittamista kuilun reunan yli, ja muutamassa haparoivassa keskustelussa jotain uutta ja ihmeellistä avautui välillemme.

Suoraan edessäni oli Rakkauden 2.0 ruumiillistuma. Ei, se ei ollut tämä toinen ihminen – hän oli pelkästään heijastusta siitä rakkaudesta, joka jo kukoisti sisälläni. Nimittäin myös hänen ensisijainen sisäinen ohjeensa oli itserakkaus. Hänkään ei halunnut minkään tai kenenkään vähentävän sitä eikä odottanut löytävänsä enää koskaan rakkautta. Mutta tällä kertaa, sen sijaan että yhteen olisi vedetty yhteensopivilla haavoilla, keskeneräisellä karmalla tai tyydyttämättömillä tarpeilla, löysimme mestarin yhteensopivat prioriteetit: minä olen oma prioriteettini; jaan eheyteni kanssasi, koska se on niin hauskaa!

Tämä uskomaton kokemus on täydellinen ilon, naurun, tuen ja hurmion jakamisessa, ja siitä puuttuu tarpeet, tarttuminen, odotukset tai velvollisuudet. Sen sijaan, että etsisimme tapoja pitää kiinni tästä rakkaudesta, päästämme sen jatkuvasti vapaaksi ja palaamme omaan itseemme, varmana siinä eheydessä, joka on jo sisällä. Jokainen hetki on tämän sisäisen ”Rakkauden 2.0” juhlaa, joka nyt heijastuu uskomattomasti toisessa olennossa.

Mitä haluan sinun tietävän kaikesta tästä? Pelkästään sen, että maallinen Rakkaus 2.0 alkaa Itsestä ja loppuu Itseen – ainoa paikka, jossa niin syvä kaipaus voi tyydyttyä. Ja kun se tapahtuu, syntyy tilaisuus sen heijastumiseen takaisin uusilla tavoilla. Pian julkaistavassa pilvikurssissa Adamus toteaa: ”Rakkaudessa 2.0 kaikki ilmenee sinulle rakkautena.” Olen tässä pelkästään vakuuttamassa sinulle, että se on totta. Mitä tahansa esteitä tai vaikeuksia ehkä tunnet itsesi täydellisessä hyväksymisessä, tiedä, että niiden läpi pääseminen on suurin lahja, jonka voisit mitenkään antaa Itsellesi – ja saada Itseltäsi.

”Seuraavaksi elämässäsi tulee oleminen tuossa todellisessa rakkaustietoisuudessa koko ajan, antaen kaiken heijastaa sinulle takaisin itse rakkautta.”

– Adamus

Adamuksen uusi pilvikurssi Love 2.0 on saatavana Crimson Circlen Storesta 28.2.2024.

Kirjoittanut Jean Tinder (www.crimsoncircle.com)

Helmikuun 2024 Shaumbra-lehdestä

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine