Tinder 01 24: Sisäinen valo

Tämä vuodenaika tarjoaa hitaampaa elämäntahtia, sisäistä pohdiskelua ja tilaisuuden uudistua. Pohjoisella pallonpuoliskolla talvipäivänseisaus on merkki valon palaamisesta vähitellen, ja jouluna juhlitaan Maailmanvalon ruumiillistumista. Tänä vuonna nautin erityisesti joulun täysikuusta, ja ihailin niitä yksityiskohtaisia ja taiteellisia varjoja, joita se heitti hohtavalle lumihangelle yöaikaan. On tauon aika, ja silloinkin kun paljon tapahtuu ympärilläni, voin silti tuntea sisäisen hiljaisuuden nykäisevän, kun se kutsuu minua lempeästi vastaanottamaan arvokkaat lahjansa.

Tosiaankin, tämän vuodenajan – ja kenties koko elämän – taikuus löytyy aina ja vain sisältä. Se mitä havaitsemme ulkopuolella, on niin häiritsevää, että on helppoa unohtaa, mutta kaikki mitä tarvitsemme, on jo sisällä. Vastaukset joita etsit, seura jota kaipaat, energia jota tarvitset, kokemukset joita haluat, oivallukset joita toivot, palvelukset jotka siunaavat sinua – mikään tästä ei ala ulkopuolelta. Ja kun on maadoittuneena tuohon sisäiseen hiljaisuuteen, se mitä ilmaantuu ulkopuolelle, jotenkin ilmentyy harmoniassa ydinitsesi kanssa.

Muutama viime viikko on ollut tapahtumarikkaita minulle. Äskettäin vietin useita päiviä aikuisen jälkikasvuni ja hänen lastensa seurassa. Minulla on selvästi harjoituksen puutetta, sillä noiden taaperoiden loputon uteliaisuus ja hektinen rajojen testaaminen sai minut kaipaamaan yksinäisyyttä! Mutta ikimuistoiset tapahtumat alkoivat jo ennen sitä. Viikko ennen joulukuun shoudia ja joulujuhlaa, isännöimme CC-studiolla live-nettilähetystä, Sexual Energies Schoolia. Heräsin SES:n toisena päivänä huonovointisena, ja minua vaivasi vatsakipu (”vatsallinen nastoja” oli tapani kuvata sitä jollekin). Iltaan mennessä tilanne oli pahentunut, vaikka olin käyttänyt koko temppupussini, kuten hengittäminen, käveleminen, lämmin tee, kuumat kylvyt, lisää hengittämistä. Kykenemättä nukkumaan, kysyin jatkuvasti keholtani, mitä tapahtui, ja joka kerta tuli sama vastaus. Se sanoi: ”Jokin on pielessä. Tarvitsen apua.”

Lopulta, klo 2 aamuyöstä olin saanut tarpeekseni, ja pyysin kumppaniani ajamaan minut sairaalan ensiapuun. Ollessani terveystietoinen nainen ja itseriittoinen mestari, en ollut käynyt perinteisessä lääkärissä yli 20 vuoteen. Se ei ole ollut tarpeellista. Luotan, että kehoni kertoo, mitä se tarvitsee, ja luotan ehdottomasti sen kykyyn parantua. Ymmärrän kuitenkin myös, että joskus rakas keho tarvitsee enemmän apua, kuin voin antaa itse, ja kun se alkaa luottamuksen ja rakkauden paikasta, kaikki mitä valitsen, on palvelemassa minua.

Saatuani kipulääkkeitä ensiavussa, pystyin viimein hengittämään taas syvään ja aistimaan tilannetta. Tapahtuiko oikeasti jotain dramaattista? Voisiko tämä olla minulle poistumiskohta? Yrittäessäni ajatella jotain muuta edeltävinä tunteina, olin etsinyt oireitani netistä, ja tietysti pahimmat mahdollisuudet sinkoilivat edelleen päässäni. Silti sisäinen vastaus oli erittäin selkeä: ”Ei, tämä ei ole poistumiskohta. Meillä – keholla ja minulla – on vain jonkin vanha asia, joka pitää hoitaa.”

Minut laitettiin CT-kuvauslaitteeseen, ja pian tuli diagnoosi: akuutti umpilisäkkeen tulehdus. No, tämä selitti sen! Koska kehollani oli ollut vaikeuksia umpilisäkkeeni kanssa varhaisteini-iästä saakka, se oli saanut tarpeekseen yrityksestä tulla toimeen sen kanssa ja halusi siitä eroon. Tein selkeän valinnan päästää irti suuresta määrästä ikivanhoja tasapainottomuuksia sen myötä, lähetin ”olen sairaana” -sähköpostin Geoffille, Lindalle ja nettilähetysryhmälle, ja olin pian matkalla leikkaukseen.

Energiani palveli ilmiselvästi auttamalla minua vapautumaan hyvin vanhasta biologisesta epätasapainosta, ja tuon selkeän sisäisen kommunikoinnin vuoksi en tuntenut hetkeäkään pelkoa. Se vain tapahtui, joskin oli epämukavaa ja odottamatonta, eikä ollut muuta tekemistä, kuin luottaa tuohon prosessiin. Se kaikki meni hyvin nopeasti – sairaalassa klo 2, diagnosoitu klo 4, leikkauksessa klo 6 ja kotona klo 11 samana aamuna! Kehoni helpotus oli selvä, kipu lievää ja olin 90-prosenttisesti toipunut shoudiin mennessä viikkoa myöhemmin.

Vaikka kaikesta siitä syntyy ihan mielenkiintoinen tarina, jaan tämän osoittamaan, miten välitöntä ja käytännöllistä sisäinen viisaus ja tietäminen voi olla, erityisesti kun kuuntelet ja luotat siihen (vaikka myönnän, että minulta vei muutaman tunnin tehdä rauha kehoni vastauksen kanssa, että se tarvitsi apua). Olen kirjoittanut aiemmin siitä, miten kysymykset joita esitämme, luovat todellisuuttamme. Se merkitsee, että jos haluat hyvä informaatiota ja tyydyttäviä luomuksia, sinun täytyy esittää hyviä kysymyksiä. ”Miksi”-kysymys palvelee minua tuskin koskaan. Hyödyllisiä kysymyksiä ovat ”mitä” ja ”miten”, kuten ”Rakas keho, mitä tarvitset? Miten voin tukea sinua itseni palvelemisessa?” Tai laajemmin ”Mitä haluan kokea? Mitä haluni ovat? Mistä olen valmis päästämään irti? Miten voin rakastaa itseäni tänään? Mikä on paras tapa pitää huolta itsestäni tällä hetkellä?”

Kenenkään muun ei tarvitse vastata näihin kysymyksiin. Vaikka vastaukseen voi sisältyä itseni auttaminen jonkun muun palveluilla, viisaus on kaikki omaani siinä hetkessä, kun tarvitsen sitä. Ja näin oli aina tarkoitus olla – jokainen meistä on vapaa luomaan, määrittelemään ja kokemaan oman todellisuutensa niin, kuin haluamme. Mutta ulkoisesta maailmasta tuli niin vastustamaton ja uskottava, että unohdimme sen. Ja unohtaessa autoimme muitakin unohtamaan, kunnes kaikki etsivät kaikilta muilta hyväksyntää, hyväksymistä, auktoriteettia ja vastauksia.

Uskon, että tärkeä osa sitä valoa, jota jaamme, on muistutus, että kaikki vastaukset ovat sisällä, ja niihin voi luottaa. Silloin kun luotan omaan hiljaisuuteeni ja elän oman viisauteni mukaan, sen kääntöpuoli on sen muistaminen, ettei kukaan muu tarvitse minua kertomaan, mitä pitää tehdä tai miten pitää elää. Tiedämme kaikki tämän, mutta hiljattain sain hyvän tavan muistaa sen.

Eräs ystäväni työskentelee ihmisten kanssa, jotka siirtymässä pois kodittomuudesta, mikä merkitsee, että hän ja muut ovat jatkuvasti tekemisissä ihmisten kanssa, joilla on paljon ongelmia. Koulutuksen aikana hän muistuttaa henkilökunnan jäseniä kahdesta säännöstä, jotka heidän täytyy muistaa:

1. Jätä työ töihin, älä ota sitä itsellesi, äläkä vie sitä kotiin.

2. Emme ole elämänpoliiseja. Jos joku haluaa asua metsässä, autamme häntä hankkimaan teltan.

Shaumbra-puheessa ensimmäisen kohdan pitäisi olla ilmiselvä: ongelmat ja asiat ympärilläni, edes ihmisillä joita rakastan, eivät ole minun. Meistä on tullut parempia muistamaan se, mutta on edelleen hyvin houkuttelevaa haluta auttaa, korjata, neuvoa tai ainakin antaa paljon hyviä ideoita. Mutta kaikki tuo ”apu”, erityisesti kun sitä ei pyydetä, vain peittää heidän oman sisäisen viisautensa. Se merkitsee, että minun täytyy muistaa toinen kohta: en ole kenenkään elämänpoliisi.

Kun ystäväni käytti tuota termiä, mieleeni välähti välittömästi muistoja kasvamisesta ”elämänpoliisien" perheessä, jossa kaikkea hallitsi säännöt ja rajoitukset, joita saneli avokätisesti kymmenet hyvää tarkoittavat sukulaiset. Sitten minun täytyi kavahtaa uudempia muistojani muiden ihmisten (kuten lapseni) kannustamisesta tekemään ”oikeita” valintoja – ikään kuin voisin mitenkään tietää heidän matkansa tarkoituksenmukaisen kurssin. Neuvo olisi voinut täydellinen, jos olisin heidän kengissään, mutta se kieltää heiltä etuoikeuden löytää oma viisautensa.

Minusta on erinomainen ajatus kunnioittaa kaikkien täysivaltaisuutta, ei vain niiden jotka ajattelevat ja puhuvat samalla tavalla kuin minä, tai näyttävät tekevän ”oikeita” valintoja. Mutta viisaus vaatii, että vien sen nyt ”ajatuksesta todellisuuteen”. Tässä on muutama esimerkki:

Yksi minulle läheinen ihminen miettii terapeutin etsimistä auttamaan joidenkin elämänongelmien selvittämisessä. Sen sijaan, että hyppään tekemään ehdotuksia ja yritän auttaa, minun on aika sanoa: ”Onnistut siinä. Tiedän, että löydät juuri sen, ketä ja mitä tarvitset, ja olen täällä, jos tarvitset apuani.”

Joku Facebookissa pyytää Adamuksen kantaa tietyistä asioista, ja muut shaumbrat tarjoavat omaa panostaan. Ollessani kuitenkin nettiystävä tämän henkilön kanssa, voin nähdä, mitä hän postaa Crimson Circlen ryhmän ulkopuolella, ja tunnen houkutusta huomauttaa, että hänen fokuksensa elämässä on vastoin sitä, mihin hän pyrkii. Mutta hän ei ole pyytänyt sitä, enkä ole hänen elämänpoliisinsa – hän saa sen selville, sitten kun hän on valmis.

Sitten on henkilö, joka lähetti minulle hiljattain sähköpostia, toivottaen minulle hyvää, mutta ilmeisen tietämättömänä niistä energiapeleistä, joita hän pelaa, mikä karkottaa kaikki muut. Elämänpoliisi-itseni haluaa avuliaasi huomauttaa, mitä hän tekee ja miltä se saa muissa ihmisissä tuntumaan, ja muuttaa näin hänen elämäänsä paremmaksi. Luulen, että tällä kertaa päästän siitä irti ja kunnioitan hänen matkaansa. Ei ole minun asiani, onko hän kosketuksessa sisäiseen viisauteensa, vai ei.

Yksi ihminen vaikutuspiirissäni on kokeillut paljon eri asioita, muttei tunnu tietävän, mitä tekisi elämällään – ja minä olen tulvillani ideoita! Olen kuitenkin päättänyt pitää ne omana tietoinani (tietysti, ellei kysytä) ja yritän kaikin tavoin nähdä hänet sinä ikivanhana ja viisaana olentona, joka hän jo on. Tekemällä niin siunaan itseäni astumalla pois elämänpoliisin ulospäin suuntautuneesta roolista ja palaamalla oman sisäisen hiljaisuuteni turvasatamaan. Se on joka tapauksessa ainoa paikka, jossa voin vaikutta, sillä siellä on valoni.

Kutsun sinua tänä uutena vuotena viettämään syviä hetkiä Itsesi läsnäolossa, avautuen sisäisille vastauksille.

Lepää ytimesi hiljaisuudessa, erityisesti silloin kun muut himmentävät oman viisautensa. He tarvitsevat vain valoasi, eivät mitään muuta.

Muista, että energiasi palvelee sinua jo täydellisesti. Nähdäksesi tuon täydellisyyden jatka vain katselemista ja luottamista, erityisesti silloin kun asiat vaikuttavat menevän ”pieleen”, koska ne saattavat mennä lopultakin oikein.

Emme voi koskaan pelastaa maailmaa tai ketään siinä, vaikka olemme varmasti yrittäneet. Hänkin jonka tunsimme Pelastajana, sanoi: ”Olen maailmanvalo”, koska se on kaikki, mitä kukaan tarvitsee.

Ulospäin suuntautuneista elämänpoliiseista sisäisen valon säteilijöiksi – työmme tulee jatkuvasti helpommaksi.

Kirjoittanut Jean Tinder (www.crimsoncircle.com)

Tammikuun 2024 Shaumbra-lehdestä

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine