Stoilov 01 25: Syvimpään uneen/unelmaan kulkeminen

On helppoa kadottaa näkyvistä, millä on eniten merkitystä, ja on helppoa eksyä pitkällä, työläällä ja täynnä häiriötekijä olevalla matkalla valaistumiseen. Siksi minua inspiroi kertoa shaumbra-tarinan pääkohdat, sekä kokeneemmille shaumbroille että tulokkaille, jotta voimme yhdistyä jälleen sen ydinolemukseen. Vaikka useimmat ihmiset haluavat parempaa elämää, harva on valmis valaistumiseen, eikä heillä ole tietoisuutta eikä yltäkylläisyyttä nauttia elämästä. Samaan aikaan ”rikkaiden/menestyjien” ja ”köyhien/osattomien” välinen epätasapaino on suurempi kuin koskaan, ja teknologia kehittyy nopeammin, kuin voimme kuvitella, tuoden mukanaan uhan, jonka jotkut tuntevat suuremmaksi kuin ydinkatastrofi.

Kallion perhe – lyhyt historia

Tässä kontekstissa ylösnousseen mestarin Adamus Saint-Germainin ja Crimson Councilin ylösnousseiden mestareiden työ esittää ratkaisevaa roolia. Heidän työnsä pienen ihmisryhmän kanssa, jotka ovat valmiita menemään fyysisten rajoitusten yli, pyrkii olemaan vastapainona tuolle häämöttävälle teknologiauhalle. Jeshuan ajoista saakka, yli 2000 vuotta sitten, nämä ihmiset ovat kutsuneet itseään shaumbroiksi. Tobiaksen mukaan ”shaumbra” merkitsee ”huivia”, niiden punaisten huivien mukaan, joita he käyttivät raamatun aikoina merkkinä toisilleen, milloin oli aika tavata. Se on           myös muinaissana, joka merkitsee ”kallion perhe” ja ”perhe kotoa, matkalla”.

Nämä shaumbrat ovat kutsuneet itseään eri nimillä historian saatossa, kuten temppeliherrat, kataarit ja essealaiset. Heidän yhteytensä juontuu aina siitä roolista saakka, jota jotkut Hapiru-enkeliperheestä esittivät niinä hallitsevina pappeina ja papittarina, jotka johdattivat tahattomasti Atlantiksen uppoamaan. Ennen Maata he olivat kaikkien enkeliperheiden ”hulluimpia” ja rohkeimpia johtajia. Nämä johtajat ilmoittautuivat vapaaehtoisiksi rakentamaan fyysisen Maan ja ruumiillistumaan fyysiseen kehoon tälle planeetalle, tietäen, etteivät he ehkä palaisi hyvin pitkään aikaan ja että he saattaisivat jäädä vangiksi fyysiseen ulottuvuuteen. Mutta heillä oli rohkeutta ja päättäväisyyttä yrittää löytää ratkaisu kosmisen sodan pattitilanteeseen ja näin pelastaa koko luomakunta.

Nämä yksilöt, lukumäärältään noin 300.000, ovat täällä nyt erityisesti sallimassa valaistumisensa, tai ”Oivaltamisensa” kuten Adamus Saint-Germain sitä kutsuu, ja monet heistä ovat valmiita. Mutta mitä se merkitsee? Oivaltavatko nämä yksilöt jotain, ja sitten elämä tulee paremmaksi? Ei, vaan jokaisen oma sielu kerää tarpeeksi kokemuksia, kunnes se oivaltaa olevansa valmis, eikä sen tarvitse enää etsiä mitään itsensä ulkopuolelta, ja lopulta se ruumiillistuu täysin fyysisyyteen ensimmäistä kertaa, pelkästä kokemisen ilosta. Nämä olennot päästävät irti ihmisidentiteetistään ja avautuvat vastaanottamaan ja ruumiillistamaan koko tietoisuutensa ja energiansa. Tämä mestaruus merkitsee, että tiivistetty viisaus heidän reilusta tuhannesta inkarnaatiostaan fyysisessä todellisuudessa tulee nyt ihmisitsen käyttöön. Tämä työ palvelee sitten esimerkkinä ja standardina muulle ihmiskunnalle, valaisten polkua eteenpäin ja tullen tiennäyttäjäksi muille, kun he ovat valmiita siihen. Näiden ruumiillistuneiden mestareiden valo valaisee korkeampia mahdollisuuksia, hyvin samaan tapaan kuin tähdet valaisevat yötaivaan, sallien matkalaisten valita paremman tien ja olla eksymättä.

Tämä ruumiillistuminen on kuitenkin julma prosessi, koska ihmisidentiteettiä murskataan herpaantumatta, kunnes se on tuhottu ja integroitu takaisin sieluun. Ihmisaspekti vastustaa kuolemista ja sulautumista takaisin sieluun, ja se pelaa kaikkia mahdollisia pelejä, uudestaan ja uudestaan, kunnes sillä ei ole enää mitään temppuja jäljellä ja vihdoinkin se ”sallii”, mikä on armollisempi sana ”antautumiselle”, ja tämä on vuorostaan armollisempi sana ”periksi antamiselle”. Se on mahdollisesti vaikein prosessi, jonka ihminen koskaan käy läpi.

Homo christos

Ihmiskeho voi selviytyä tästä koettelemuksesta, mutta viime aikoihin saakka se on tapahtunut vain muutaman kerran ihmishistoriassa. Kuitenkin Adamus ja muut ylösnousseet mestarit ovat täällä auttamassa lisää ruumiillistuneita mestareita pysymään hengissä Oivaltamisen jälkeen, ja tämä ruumiillistuminen auttaa vapauttamaan koko luomakunnan ja täyttämään maaplaneetan alkuperäisen tarkoituksen.

Silloin kun ihminen sallii itsensä ”kuolla” tässä Oivaltamisprosessissa, hänen fyysinen kehonsa muuntuu vähitellen valokehoksi, kun se täytyy sieluolemuksesta. Näistä ruumiillistuneista sieluolennoista tulee sitten uusi transhumaanirotu, tai homo chistos, kuten Adamus kutsuu heitä, viitaten valokehon ”Kristus-” tai kristalliolemukseen. Nämä uudet valo-olennot ovat täällä nauttimassa fyysisyydestä kehossa, joka on fyysisistä piirteistään huolimatta ei-fyysinen ja näin rajoitukseton.

Atlantiksen unelma

Tämä evoluutio on ”Atlantiksen unelma”, kuten Adamus muistuttaa meille. Tämä on ollut myös oma unelmani lapsesta saakka, kauan ennen kuin pystyin pukemaan tunteeni sanoiksi.

Ihmismielelle tämä tarina kuulostaa science fictionilta, jonka loppu on yhtä epävarma kuin kangastus horisontissa. Sitä paitsi, voivatko tarinat tai sanat antaa todellista helpotusta ihmiselle, joka haluaa vain, että sattuminen loppuu? Elämä voi itsessään tuntua toisinaan farssilta, jossa on riittävästi kauhua saamaan ihmisen tuntemaan, että hän on hullu hatuntekijä. Yli 25 vuotta (sisältämättä elämiä mysteerikouluissa) Adamus ja ystävät ovat muistuttaneet meille, että sellainen joka on todella valmis, pelkästään sallii itsensä mennä tämän prosessin läpi. Hän sanoo, että täytyy haluta sitä niin paljon, että on valmis kuolemaan tämän perimmäisen vapausunelman vuoksi, ja hän vertasi sitä oppilaan pään pitämiseen veden alla mysteerikouluissa, kunnes millään mulla ei ollut enää merkitystä, kuin päättäväisyydellä vetää henkeä. Adamus kutsuu kaikhoksi tätä superintohimoa vapautua kaikista rajoituksista.

Syvällä näissä hulluissa unelmoijissa palaa halu olla vapaa kärsimyksestä, fyysisen maailman rajoituksista ja kaikista sisäisistä tai ulkoisista rajoituksista. Pohjimmiltaan se on voimakkaampi kuin mikään muu halu.

Unta unen unessa

Muutama vuosi sitten, monien vuosien sallimisen ja antautumisen jälkeen hetki hetkeltä, antauduin itse jälleen tälle kuolemaprosessille, ja Oivaltaminen hiipi hiljaa taas taakseni. Joskus myöhemmin, yhtenä aamuna näin selväjärkistä unta – olin pystynyt siihen lapsena ja sitten unohtanut sen, kunnes teini-iässä opettelin taas tekemään sitä. Tietoisena siitä, että nukuin ja näin unta, en tarkoituksella kontrolloinut tuota selväjärkistä unta tällä kertaa, vaan sallin mestarin vain virrata luomuksessaan.

Näin unta, että heräsin tuossa unessa ja aloitin päiväni, vain havaitakseni, että nukuin edelleen unen unessa. Sitten näin unta, että tahdoin itseni heräämään unessa, jälleen oivaltaen jonkin ajan kuluttua, että nukuin edelleen tässä unen unessa. Kolmannella kerralla tahdoin itseni hereille ja jälleen oli merkkejä siitä, että nukuin edelleen unen unessa. Tämä toistui uudestaan ja uudestaan, kunnes sekä selväjärkinen uni että sen uni alkoi tuntua painajaiselta, josta tuli melkein sietämätöntä. Onneksi tuossa kohtaa heräsin sekä unen unesta että selväjärkisestä unesta ”oikeasti”.

Vai heräsinkö? Olenko nyt hereillä vai näenkö unta? Onko minulla edelleen joitain pelejä jäljellä temppupussissani pitämään minut ”ihmistodellisuuden” unessa?

Kun sallin itseni päästää irti ihmisfokuksesta ja laajentaa tietoisuuttani, valvetodellisuuteni ja selväjärkisten unieni välinen raja hämärtyy enemmän kuin koskaan. Se voi olla hämmentävää ihmiselle, mutta muistutan itselleni, ettei sillä ole merkitystä. Minulle on merkitystä nyt vain oman itseni hyväksymisellä ja rakkaudella. Ihmisunesta heräämisen prosessi on luonnollinen. Menneisyyden tarinat – tapahtuivat ne sitten täällä fyysisessä todellisuudessa tai jossain kuvitellussa todellisuudessa – ovat tukevat apupyörät, kunnes on valmis seisomaan omin avuin. Tarinat ja uskomukset opettavat, viihdyttävät ja häiritsevät, kunnes sallii itsensä olla vapaa ja valitsee rakastaa Itseään ja luottaa Itseensä, riippumatta siitä, mitä sisällä ja ympärillä tapahtuu.

Kun päästän irti kaikista näistä tarinoista ja uskomuksista, joita olen luonut mennessäni syvemmälle ja syvemmälle ihmismatkani kaninkoloon, herään jokaisesta unesta ihmisunessa, kerros kerrokselta, kunnes päästän irti viimeisestä tarinasta, viimeisestä uskomuksesta – rooli fyysisenä olentona, joka on riippuvainen fyysisistä laeista. Kun herään tuosta viimeisestä unesta, murtaudun viimeisen illuusion läpi ja herään omaan todelliseen luontooni ”minä olen” -olemuksena, luovana olentona, vapaana rajoituksista. Tämä on viimeinen ja syvin uneni. Se on uni, jonka vuoksi olen valmis elämään, tuntemaan ja näkemään sen tulevan todellisuudekseni tässä fyysisessä todellisuudessa.

Kuvittelu on valoa

Adamus on todennut, että shaumbrojen on jo enemmän kuin aika päästää irti itse-epäilystä ja lakata testaamasta itseään ja fokusoitumasta tunnehaavoihin, tuskaan, kärsimykseen tai minkäänlaiseen puutteeseen. Muuten tästä matkasta tulee paljon vaikeampi. Hän muistuttaa meille, että avaimena on nyt kuvittelu. Kun sallimme itsemme kuvitella ja tuntea intiimeimmän, pyhimmän ja syvimmän unelmamme ja säteillä sitä sisäänpäin ja ulospäin, avaudumme oman Itsemme rakkaudelle, mikä vuorostaan sytyttää oman energiamme valoksi. Tuo valo virtaa sitten fyysiseen todellisuuteen luomaan henkilökohtaisen todellisuutemme ja antamaan meille kaiken, mitä tarvitsemme täällä.

Vaikka shaumbra-tarinan yksityiskohtia ei ehkä voi todistaa ja melkein kaikki muu elämässä on epävarmaa, epäilyksillä ei ole enää merkitystä minulle, koska en halua mitään enemmän, kuin elää vapaudessa ja ilossa. Tällä on minulle eniten merkitystä. Ja se ainoa asia josta minulla ei ole epäilystä, on, että rakastan itseäni kaiken sen läpi, mitä koen. Sille kaikelle ja myös omalle ”hulluudelleni” nauraminen auttaa. Ja se tuntuu minusta ainoalta tervejärkisyydeltä.

Kuuntele Adamuksen lyhyt viesti Shaumbra-unelmasta.

Kirjoittanut Marina Stoilov (Izarah) (www.crimsoncircle.com)

Tammikuun 2025 Shaumbra-lehdestä

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

(Suom. huom. englannin kielessä ”uni” ja ”unelma” ovat sama sana.)