Schiltz 10.4.25: Silta - sieluvihkimyksen kynnys

On tapahtunut valtava avautuminen. Se on enemmän kuin vain ovi – se on sielukynnys, hohtava käytävä joka ulottuu ulottuvuuksien halki. Se näyttää sillalta, mutta ei kärryjä tai matkatavaroita/painolastia varten. Se on kävelysilta. Voit viedä sillan yli vain itsesi.

Kun tämä silta avautuu, paine voi tuntua voimakkaammalta. Kaikki mitä olemme kantaneet – uskomukset, käyttäytymistavat, traumakaavat, alitajuiset ohjelmat – tulevat täysin näkyviin. Ei häpäisemään meitä, vaan vapauttamaan meidät. Meitä pyydetään näkemään selvästi, missä olemme luoneet pelosta, puutteesta ja vanhentuneista versioistamme käsin – ja valitsemaan uudestaan. Se mitä emme voi viedä mukanamme, nousee irtipäästettäväksi. Ja olemme nyt valmiita.

Monilla tämä hetki tuo jälleen esiin haavoittuneen sisäisen lapsen. Se ilmentyy kehon ja tunteiden kautta, ja vanhojen linssien läpi, jotka tuntuvat yhtäkkiä taas eläviltä. Joillakin se tulee pintaan sairautena tai fyysisenä romahduksena – lapsuuden tuskaa ilmaistaan kehon kautta tavoilla, joita ei voi sivuuttaa. Se voi olla hämmentävää ja myös uuvuttavaa, erityisesti jos on tehnyt vuosien ajan parannustyötä. Kuitenkin se mikä on ollut piilossa, puolittain parantunut tai haudattu alitajuntaan, nousee valaistavaksi täysin.

Tämä silta ei ole täydellisyystesti. Sinun ei tarvitse olla täysin parantunut ylittääksesi sen – mikään ei voisi olla kauempana totuudesta. Sinun täytyy olla vain halukas. Halukas jättämään se, mikä ei enää palvele. Halukas lakkaamaan vetämästä perässäsi kärryjä, jotka ovat täynnä tarinoita, häpeää ja selviytymismalleja. Halukas näkemään itsesi ei-rikkinäisenä, vaan pyhänä maljana – joka voi jo sisältää valoa.

Ylittämisessä ei ole kyse jokin virheettömän tilan saavuttamisesta. Siinä on kyse antautumisesta. Sanomisesta ”kyllä” totuudelle siitä, kuka olet noiden haavojen alla. Uskomisesta, että olet sen arvoinen, mikä odottaa.

Tämä on sielun kutsu matkustaa kevyesti – ei, koska olet tyhjä, vaan koska olet valmis täyttymään sillä, mikä on todellista.

Tämä silta ei ole ohikiitävä hetki – se ei sulkeudu. Se on tässä nyt, elävä kutsu.

Astuaksemme sille, meidän täytyy olla halukas päästämään irti kaikesta, mitä luulimme olevamme, ja kaikesta millaiseksi odotimme tulevamme. Tässä ylityksessä ei ole kyse uutta identiteettiä kohti kurkottamisesta – siinä on kyse ydinolemuksestamme: viattomuus, ihmetys ja syvä tietäminen.

Moni voi tuntea, että jokin uusi kutsuu, mutta sen yksityiskohtia ei helposti tavoita. Näin on, koska mieli ei pysty seuraamaan, minne sielu johtaa. Meidän ei ole tarkoitus tietää, mitä tulee seuraavaksi – ei vielä.

Meitä opastetaan kulkemaan uskon varassa, ei näköaistin – luottamaan tarvitsematta karttaa. Jos meillä olisi yksityiskohtia, yrittäisimme muovata niistä jotain tuttua, ja se tuo mukanaan rajoituksia. Se mikä odottaa meitä, ei ole tuttua. Mutta se on pyhää.

Joukossamme on niitä, jotka ovat jo ylittäneet tuon sillan. He kantavat DNA:ssaan avainkoodeja, muinaisia sukulinjoja ja pyhiä kudelmia. Nämä arkkitehdit ankkuroivat nyt taajuuksia Maahan, valaisten tietä muiden seurattavaksi sitten, kun he ovat valmiita. He pitävät tilaa kynnyksen tuolla puolen, juurtuneena läsnäoloon ja muistamiseen.

Tämä hetki jossa olemme, on sekä julma että autuas. Se vaatii kaiken ja antaa kaiken. Se on kuolema ja syntymä, romahtaminen ja kruunaaminen. On ok tuntea, että on hukassa. On ok tuntea suurta kunnioitusta. Seisomme jonkin reunalla, jota olemme ikävöineet ja jonka olemme yhtä lailla ymmärtäneet väärin.

Jos seisot tällä partaalla, epävarmana seuraavasta askeleestasi, tiedä, ettet ole yksin. Silta on tässä. Tie on auki. Ja vaikka ainoastaan sinä voit ottaa tuon askeleen, sinua tuetaan syvästi. Useammat ja useammat ylittävät sillan ja pitävät tilaa lempeyden ja totuuden kera.

Kun olet valmis, hengitä. Anna mennä. Ja ota askel eteenpäin.

Lähettäen teille kaikille paljon rakkautta,

Jen

Kirjoittanut Jenny Schiltz (www.jennyschiltz.com)

10.4.2025

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine