Richardson 6.7.25: Elämäsi soittaa - se kaipaa sinua
Pysäköin jalkakäytävän viereen, nappasin lompakon ja avaimet, ja lähdin hakemaan paikalliskahvilastamme jääteetä. Kun pääsin ovelle, muistin puhelimeni, ja juoksin takaisin autolle hakemaan sen. ”Hetkinen”, sanoin itselleni, kun avasin kuskin puoleisen oven. ”Mitä oikein teet? Olet kahvilassa alle viisi minuuttia.” Panin oven uudestaan lukkoon ja palasin takaisin ilman puhelinta.
Kuluneen vuoden aikana olen kiinnittänyt tarkempaa huomiota, milloin ja missä käytän kännykkääni, aikomuksenani vähentää sitä. Kyllästyin olemaan niin kytkettynä kaikkien muiden elämiin, että tunsin olevani irti omastani. Yhtenä päivänä skrollatessani Instagramia oivalsin, ettei minun tarvitse tietää, mitä ystävä söi aamiaiseksi. Minun ei tarvitse lukea sellaisten ihmisten juhlista tai saavutuksista, joita en tunne hyvin. Enkä halua jatkuvasti ”triggeröidä” sitä osaa aivoistani, joka on altis vertailemaan. Olen elänyt jo melko jännittävän elämän. Rauha on nyt prioriteettini.
En ole myöskään enää kiinnostunut täyttämään päätäni jatkuvalla informaatiovirralla. Viisausvuosinani pidän syvyydestä, olen mieluummin kuin teen, ja varmistan, että olen luovan virran ulottuvilla läsnäolevassa hetkessä.
Huomio(kyky) on arvokkain voimavaramme. Se itse asiassa luo elämän. Se mihin kohdistamme tietoisuutemme, määrittää ajatuksemme, valintamme, aikomuksemme ja käyttäytymisemme. Ja samaan aikaan kun arvostan puhelimen kykyä tuoda meille arvokasta informaatiota, miten paljon informaatiota oikeasti tarvitsemme? Ja millä hinnalla?
Vuonna 2022 luin Johann Harin kirjan Stolen Focus (= varastettu fokus/huomio), jossa hän puhuu tästä hinnasta. Tutkittuaan laajasti teknologiaa ja sen vaikutusta ihmisiin, hän kirjoittaa:
”En usko olevan sattumaa, että tämä huomion kiinnittämisen kriisi on tapahtunut samaan aikaan, kuin demokratian pahin kriisi 1930-luvun jälkeen. Ihmiset jotka eivät pysty keskittymään, tuntevat enemmän vetoa yksinkertaistettuihin autoritaarisiin ratkaisuihin – ja näkevät harvemmin selkeästi, kun ne pettävät. Maailma joka on täynnä huomiokyvyttömiä kansalaisia, jotka vaihtelevat Twitterin ja Snapchatin välillä, on maailma, jossa kriisit seuraavat toisiaan, emmekä pysty käsittelemään mitään niistä.”
Hyytävä toteamus, ottaen huomioon ajankohtaisen globaalin tilanteemme. Olen sanonut vuosia, että teknologiakehitys ilman tietoisuuden kehittymistä on katastrofin resepti. Monilla meistä se alkaa siitä, miten käytämme tätä teknologiaa jokapäiväisessä elämässämme. Katastrofi ei ole väistämätön, kun muistamme, että teknologia ei nosta tietoisuutta. Läsnäolo nostaa.
Älä huoli, jos olet huomannut kiintymyksen puhelimeesi – voit ottaa voimasi takaisin, alkaen tästä päivästä. Älä ota puhelinta enää mukaan vessaan. Haasta itsesi jättämään se autoon, silloin kun sinun täytyy jonottaa jossain. Opettele nauttimaan taas omasta seurastasi, kun odotat ystävää päivällisellä, sen sijaan että säntäät jonkun toisen elämään puhelimellasi. Vie se (ja kaikki siihen yhdistyneet) pois makuuhuoneestasi (tämä on TODELLA tärkeää). On vielä vanhanaikaisia herätyskelloja, jos tarvitset sellaista.
Jos tämä blogi kuulostaa kutsulta toimintaan, niin se on sitä. Olen huolissani. Ja toivon saavani sinun huomiosi. Puhelimesi ei tarvitse sinua. Me tarvitsemme.
Rakkautta,
Cheryl
Kirjoittanut Cheryl Richardson (cherylrichardson.com)
6.7.2025
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
