Richardson 31.3.24: Oppien jatkamaan

Oli myöhäistä, ja ajoin kotiin käytyäni Lisa Fischerin musiikkiesityksessä – yksi lahjakkaista taustalaulajista dokumentissa ”20 Feet from Stardom” (hän on fantastinen!) Käännyin pois valtatieltä, kun ääni kehotti minua kääntymään vasemmalle, eräälle pikkutielle lähellä asuinaluettamme.

Ohjeita seuraten mutkittelin metsän läpi joenvartta pitkin, kun Peter Groenwaldin ”We Carry On” (=jatkamme) soi radiossa. Se on kaunis ja koskettava laulu elämästä ja kuolemasta, ja se sai minut ajattelemaan ystäväämme, Ileeniä. Sitten, kuten suru tekee, ajatukseni ulottuivat rakkaan ystävän menettämisen yli, elämän haurauteen. Silloin tulin pienelle sillalle, vilkaisin vasemmalle puolelleni ja näin joutsenen lammen kuunvalossa.

Ajoin tien sivuun ja sammutin auton moottorin. Joutsen näytti kuin hehkuvalta enkeliltä, joka lepäsi liikkumatta valossa. Kun tuijotin sen viehkeää kaulaa ja höyhenpukua, sen kauneus veti minut läsnäolevaan hetkeen ja yhdisti johonkin ajattomaan ja universaaliin. Se tuntui henkiseltä interventiolta.

Luonnolla on kyky antaa tehokasta lääkettä, kun tarvitsemme sitä eniten. Istuin joutsenen kanssa jonkin aikaa, ennen kuin se kääntyi ja lipui yöhön, jättäen taikuutta vanaveteensä. Tunsin muutoksen sisälläni, sydämen avautumisen, joka antoi pilkahduksen elämästä surun tuolla puolen. Suljin silmäni ja sanoin hiljaa kiitosrukouksen, ennen kuin käynnistin moottorin ja livuin itse yöhön.

Vaikka elämä ei ole koskaan entisensä jonkun rakkaamme menettämisen jälkeen, löydämme tavan integroida tuon kokemuksen. Annamme kyynelten virrata, pidämme tiukasti kiinni erityislaatuisista muistoista ja nousemme taas, laittaen jalkaa toisen eteen. Opimme jatkamaan …

Rakkautta,

Cheryl

Kirjoittanut Cheryl Richardson (cherylrichardson.com)

31.3.2024

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine