Richardson 24.11.24: Piirejä siilojen sijasta

Kovasti kaivattuna sateisena iltapäivänä, istuin toimistossani lukemassa sähköposteja, joita sain vastauksena viime viikon blogiini Konfliktista yhteyteen. Rehellisesti sanottuna, kun olin valmis, olin liikuttunut kyyneliin. Hyvin monet ihmiset – republikaanit, demokraatit, riippumattomat ja ne, jotka ovat vain täysin väsyneitä siihen kaikkeen – ottivat aikaa jakaakseen yksityiskohtaisia tarinoita siitä, miksi he äänestivät niin, kuin äänestivät. Loppuun päästessä he olivat vahvistaneet uskoani, että parantumista tapahtuu, kun opimme kuuntelemaan toisiamme.

Erityisesti yksi lukija, joka alun perin kimpaantui siitä, että toin politiikan mukaan blogiini, kuvasi niin tyynesti ja armollisesti, miksi hän vaihtoi demokraatit republikaaneihin, että pystyin kuulemaan hänet. Tunsin myötätuntoa häntä ja hänen valintojaan kohtaan, kun luin hänen tarinansa. Tunsin myös sydämeni olevan auki. Jos minulla olisi ollut hänen numeronsa, olisin ottanut puhelimen käteeni ja soittanut kiittääkseni häntä ja oppiakseni lisää.

Vaalien jälkiseuraamukset ovat mutkikas asia. Jotkut ihmiset ovat onnellisia ja helpottuneita – toiset ovat kauhuissaan. Jotkut ovat oppineet elämään lopputuloksen kanssa, kun taas toiset ovat edelleen shokissa ja käsittelevät murhetta. On niitä, jotka käsittelevät ristiriitaisten arvojen tuskaa, havaittuaan, että jollain rakkaalla ihmisellä on vastakkainen näkemys. Ja monet ihmiset eivät pysty hyväksymään, miten muut voivat äänestää sitä vastaan, minkä he näkevät kriittisenä prioriteettina.

Olemme monimutkainen laji, vielä nuoria sosiaalisessa kehityksessämme. Tarinat joita sain, muistuttivat minulle, että polussa parantumiseen on paljolti kyse itsesäätelystä ja kyvystä kommunikoida hyvin. Ärsyyntyminen tukkii korvat ja sydämen ja tekee meistä kyvyttömän kuuntelemaan ja oppimaan.

Esimerkiksi yksi lukija kirjoitti, että hänen poliittiset näkemyksensä ovat saaneet aikaan sen, ettei häntä kutsuta kiitospäivän juhlaan erään perheen luo, jonka kanssa hän on jakanut tämän pyhän yli 40 vuotta. Ja samaan aikaan kun tunnen empatiaa emäntää kohtaan, joka ei ole ehkä ollut valmis kutsumaan erilaisia näkökantoja, säälin tätä lukijaa, joka oli jätetty pois kokoontumisesta. Halusin kutsua hänet kotiimme.

Olen hyvin kiitollinen kaikille, jotka ottivat aikaa jakaa ajatuksiaan älykkäällä ja hienotunteisella tavalla. Emme tarvitse siiloja. Tarvitsemme turvallisia piirejä, joissa voimme jakaa tarinoita, puhua rehellisesti erimielisyyksistämme ja nähdä, millaista on, kun sydämemme on auki rakkaudesta, eikä kiinni pelosta.

Se on pieni muistutukseni, kun siirrymme juhlapyhäaikaan tällä viikolla. Hengitä. Ole utelias. Ota vastuu omista reaktioistasi. Ja kuuntele parhaasi mukaan rakkaudella.

Kirjoittanut Cheryl Richardson (cherylrichardson.com)

24.11.2024

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine