Richardson 19.3.23: Uusi tie eteenpäin
Laahustin kylpyhuoneeseen ja katsoin unista itseäni peilistä. Ajattelin välittömästi Louise Hayta ja hänen sitoutumistaan "peilityöhön" – sanoa: "Rakastan sinua. Rakastan sinua todella, oikeasti" joka kerta, kun katsoo peiliin. Kun hymyilin hänen muistolleen ja hiljaa sanoin nuo sanat itselleni, tartuin sähköhammasharjaan ja aloin pestä hampaitani.
"Hei, ota iisisti sen kanssa", mieheni Michael sanoi, kun kävelin huoneeseen.
"Mitä?" sanoin parhaalla zombi-imitaatiollani.
"Olet kovakourainen, kun harjaat hampaitasi. Ole lempeä itsellesi."
Tämä oli toinen kerta viikon aikana, kun Michael mainitsi siitä, miten kovakourainen olin hampaitani harjatessa, joten panin sen merkille. On eri asia sanoa itselleen: "Rakastan sinua", kuin toimia sen mukaisesti.
Kun olin valmis kylpyhuoneessa, menin alas istumaan suosikkituoliini ikkunan vieressä, josta näkyy takapihallemme. Halusin ajatella Michaelin kommenttia. Miksi olin edelleen niin kovakourainen itseni kanssa, tavoilla joita en ollut edes huomannut? Kyyneliä tulvi silmiin, kun tunsin tuskan itseni laiminlyömisestä – vuodet jolloin tein töitä hullun lailla, pitkää päivää, valvoin myöhään, kun tarvitsin unta, pidin lupaukset muille ja rikoin ne itselleni, ja puskin kehoni liikkumaan nopeammin, silloin kun tarvitsi epätoivoisesti hidastamista.
Istuin hiljaa, sallien itseni surra, päästää irti tuosta tuskasta, jota oli kerääntynyt sisälle vuosikymmeniä. Niin monta versiota kovakouraisesta ja niin vähän suostumista pehmeyteen.
Keho pitää muistoja. Se on viisas oppilas, joka seuraa johdollamme, ja se painaa parhaansa mukaan muistiin ne tavat, joilla käyttäydymme usein, jotta se voi käyttää automaattiohjausta omaksi edukseen. Tämä on yksi syy, miksi vanhat tavat ovat sitkeitä. Ne ovat olleet kauan, usein lapsuudesta saakka, ja ne ovat yhtä automaattisia ja luotettavia kuin auringonnousu.
Haluan erilaisen auringonnousun elämäni tässä vaiheessa. Opettelen arvostamaan lempeää heräämistä ilman herätyskelloa, ja iloa sitoumuksettomasta ja spontaanista päivästä tehdä, mitä sieluni haluaa. Jätän aikaa toimintojen väliin, jotta voin kokea ja arvostaa tasaista siirtymää tehtävästä toiseen. Ja opettelen pyytämään apua ja sitten vastaanottamaan sitä, kun tarjotaan, huolimatta siitä, miten kummalliselta se tuntuu.
Ai niin, ja opettelen nyt harjaamaan hampaani hellästi.
Louise Hayn sanoin: "Sinä olet kanssasi pidempään, kuin kukaan muu tällä planeetalla. Miksi et tekisi tuosta suhteesta hyvää?"
Aina opettaja, myös toiselta puolelta. "Kuulen sinut, kultaseni", sanon hänelle, kun tuijotan ulos ikkunasta aamuvaloa, joka herättää päivän. "Pehmeä ja lempeä" on uusi mantrani, ja toivotan sen tervetulleeksi avosylin.
Rakkautta,
Cheryl
Kirjoittanut Cheryl Richardson (cherylrichardson.com)
19.3.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
