Richardson 15.10.23: Miten elämme sydänsurun kanssa?

Heräsin aamun sarastaessa ja tuijotin ikkunasta pumpulinvalkoisia pilviä, jotka leijuivat kirkkaansinisen taivaan poikki. ”Katso tuota väriä”, ajattelin. ”Mikä upea alku päivälle!”

Sitten muistin Israelin ja Palestiinan ja Ukrainan, ja terroristien tekemät kammottavat väkivallanteot, ja suljin silmäni nopeasti tuolta tuskalta.

Miten keitän teetä, kun peloissaan olevia lapsia kuolee raivopäiden käsissä? Miten ruokin kissat rallatellen ne tavallisesti tervetulleeksi päivään, kun pommeja putoilee avuttomien miesten ja naisten päälle? Miten elämme sydänsurun rummun lyödessä jatkuvasti päivittäisen elämämme taustalla? Ja millä on oikeasti merkitystä, kun on paljon kärsimystä maailmassa, joka tekee tekoälyrobotteja ja kansainvälisiä avaruusasemia, muttei löydä tapaa tehdä rauhaa?

Joskus kun vihasta ja turhautumisesta tulee vähän liikaa, annan mieleni lähteä lentoon. Kuvittelen, että olen kerännyt rauhanpitäjien armeijan, joka syöksyy valosauvoineen nostamaan sodanlietsojien ja terroristien tietoisuutta, mikä pakottaa heidät pysähtymään ja putoamaan polvilleen katuen. Tai kuvittelen itseni Washingtoniin suuren konferenssipöydän ympärille niiden kansalaistoverien kanssa, jotka ovat saaneet tarpeekseen toimimattomuudesta maassamme ja sanovat juuri oikeat sanat vakuuttamaan ahneet ja vallanhimoiset poliitikot luopumaan egoistaan ihmisten hyväksi.

Fantasiat ovat kuin paineenvapautusventtiilejä. Ne auttavat vähentämään ahdistusta, jota tulee avuttomuudentunteesta ja sallivat meidän saada takaisin tunnekapasiteetin olla puutteessa olevia varten.

Rukoilen myös. Lähetän rukouksia kuin anomusrunoja universumiin, etsimään ihmeitä ja jumalaisia interventioita. Vuosia sitten kuulin tarinan naisesta, jolla oli kuoleman lähikokemus, kuoltuaan törmäyksessä valtatiellä lähellä kotiaan. Hän sanoi, että kun hän leijui auton yläpuolella katsellen ensihoitajia, jotka hoitivat hänen kehoaan, hän näki valovirtoja tulevan sivullisista häneen ja hän ymmärsi tämän valon olevan rukouksia. Hän sanoi, että heidän rakkautensa toi hänet takaisin elämään.

Vihaisin mennä toiselle puolelle ja saada selville, että rukoukseni ja parantavat ajatukseni olisivat voineet vaikuttaa, joten en ota mitään riskejä.

Tällaisina aikoina empatia on sekä siunaus että kirous. Se sytyttää palavan halun olla palveluksessa, ja kuitenkin se voi murtaa tunnepolvemme. Loppujen lopuksi korjaamme sydänsurun toiminnalla. Vedämme itsemme takaisin epätoivon partaalta palaamalla läsnäolevaan hetkeen – vahvuuden ja rakkauden komentokeskukseen. Ja sitten teemme auttaaksemme, mitä voimme.

Hyvällä sydämelläsi on tärkeä paikka tässä hullussa maailmassa, joten pidä siitä hyvää huolta. Rajoita uutismäärää, lepää ylimääräistä ja pysy yhdistyneenä niihin, joita rakastat. Ja muista rukoilla omalla tavallasi. Ei oteta mitään riskiä.

Rakkautta,

Cheryl

Kirjoittanut Cheryl Richardson (cherylrichardson.com)

15.10.2023

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine