Richardson 14.1.24: Katso ylös - inspiraation löytyminen tanssilattialta

Laahustan käytävää pitkin olohuonetta kohti, kun laskeva aurinko heittää kullanruskeaa hehkua jalopuulattialle. Tuo hunajanvärinen valo paljastaa kissankarvat, naarmut tuolin työntämisestä lattiaa pitkin ja muutaman leppäkertun, joita edelleen on maisemissa lämpimän sään jälkeen aiemmin viikolla.

Kun teen inventaarin lattiasta ja tunnen talven, lyhyempien päivien ja maailmantilan painon, ajatus tupsahtaa päähäni.

”Katso ylös, Cheryl! Elämä on ylhäällä!”

Hymyilen tuolle tutulle äänelle – äänelle joka on ollut kanssani yli 30 vuotta.

Tapasin Carleton Jonesin ensimmäisen kerran Jeannette Neillin tanssistudiolla Bostonissa 80-luvun lopulla, kun olin hyväksynyt kutsun mennä ”street funk” -tanssitunnille ystäväni, Chrisin, kanssa. Chris oli koulutettu tanssija, joka halusi tutkia tätä uutta muotoa, ja suostuin menemään mukaan ajatellen, että se olisi hauskaa ja haastavaa. Rakastin musiikkia ja tanssia, ja MTV:n tanssivideot olivat pakkomielteeni, ja halusin myös laajentaa mukavuusaluettani. Minun olisi pitänyt tajuta. Rehellisesti sanottuna, luulen itkeneeni ennen jokaista tuntia, koska pelkäsin niin paljon.

Carleton oli tanssija ja koreografi, joka oli työskennellyt Janet Jacksonin ja Paula Abdulin kanssa. Hän ei ollut ainoastaan poikkeuksellinen lahjakkuus, vaan hän oli myös etevä opettaja. Hän käytti tanssituntejaan kouluttaakseen oppilaita elämästä. Carleton näki ujouden (eli kauhun) kasvoiltani, ja yhtenä päivänä, katseltuaan minun harjoittelevan, hän keskeytti tunnin, käveli luokseni ja kuiskasi lempeästi korvaani: ”Cheryl, sinun täytyy katsoa ylös. Elämä odottaa sinua. Katso ylös!”

Miten monta kertaa olenkaan kuullut Carletonin viestin, kun olen ollut alakuloinen, kietoutuneena epätoivoisiin ajatuksiini, tai kulkenut elämän läpi pää painuksissa, silmät liimattuna maahan? Hän tuskin tunsi minua, mutta hän välitti ja kiinnitti huomiota. Oletan hänen oivaltaneen, että tarvitsen muutakin kuin tanssitunteja. Tarvitsin jonkun kannustamaan minua – kehottamaan, että lakkaan piiloutumasta ja paljastun elämälle suuremmalla ja osallistuvammalla tavalla.

Carleton kuoli aidsiin muutama vuosi kurssimme jälkeen, ja epäilemättä olin yksi monista, jotka surivat tämän erityislaatuisen miehen menettämistä. Mutta hänen perintönsä jatkuu, ei vain päässäni, vaan myös siinä tavassa, jolla hän palvelee muistutuksena, että jokaisella meistä on tilaisuus vaikuttaa. Sana, halaus tai hymy juuri oikealla hetkellä voi merkitä enemmän, kuin koskaan tiedät. Ja se saattaa pysyä mukana koko elämän ajan.

Rakkautta,

Cheryl

Kirjoittanut Cheryl Richardson (cherylrichardson.com)

14.1.2024

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine