Richardson 12.10.25: Otsikko johon haluaa tarttua

Nousin hitaasti seisomaan, yrittäen pitää teen ja aamiaisen tähteet tasapainossa tarjottimella, kun lähdin keittiötä kohti. Kääntyessäni suoristamaan tyynyä, joka oli tuolissa takanani, huomasin kissani Wednesdayn, joka oli unessa penkillä ikkunan vieressä. Katselin, kun varhaisaamun aurinko nousi sen kasvojen yli ja valaisi pienet suonet sen korvissa. ”Se on niin kallisarvoinen”, ajattelin itsekseni, kun käännyin lähteäkseni huoneesta.

Kävellessäni käytävää pitkin tunsin rintani painuvan hieman. Sydämeni avautui, ja rakkauden ja kiitollisuuden tulva virtasi sisään. Silmäni täyttyivät kyynelistä, ennen kuin huoli valtasi kokemuksen. On hyvin pelottavaa rakastaa, erityisesti menetettyään paljon, mutta en antautuisi pelolle. Pysähdyin kesken askeleen ja suljin silmäni. ”Tunne se”, kehotin itseäni. ”Päästä rakkaus sisään. Pystyt käsittelemään tämän.”

Eläimet ovat enkeleitä, jotka ovat pukeutuneet kodikkaisiin takkeihin, ja ne ovat täällä auttamassa meitä rakastamaan, menetyksenpelostamme huolimatta. Poupon, ensimmäinen kissamme, sai ymmärtämään tämän, kun se sairastui yhtäkkiä ja kuoli kahden viikon päästä. Se oli 10-vuotias. Tuo menetys järkytti tavalla, jota en osannut odottaa. Poupon oli enemmän kuin kissa. Se oli minun "daimonion” – nimi jonka keksi Phillip Pullman, Kultainen kompassi -teoksen kirjoittaja, ja joka on peräisin kreikan filosofiasta. Se merkitsee opastavaa henkeä. Tämä pieni, harmaa rescue-kissa ei opettanut minua ainoastaan rakastamaan. Se opetti minut elämään – pysymään läsnä ja auki, löytämään iloa joka hetkestä, ja kulkemaan surun polkua tietoisesti ja silmät auki, jotta voisin valita taas rakastaa.

Nyt on vielä oleellisempaa oppia käsittelemään menetys, kun maailma jonka kerran tunsimme, muuttuu jalkojemme alla. On ollut hyvin paljon menetystä lyhyessä ajassa. Samaan aikaan kun on houkuttelevaa sulkeutua ja kääntyä pois, meidän täytyy luottaa, että jos pysymme hereillä ja tunnemme tuon tuskan, nousemme jälleen. Tämän surun kohtaaminen tekee. Se johdattaa meidät sisälle, mistä löydämme lujaa vahvuutta, johon tukeutua, kun elämä tuntuu horjuvalta.

Tässä on otsikko, johon takertua: rakkaus ja menetys voivat rikkoa meidät auki, mutta ne myös kokoavat meidät uudelleen yhteen. Käytän tätä lausetta mantrana tuomaan itseni takaisin epätoivon partaalta. Jos pystyn käsittelemään sielueläimen menetyksen, pystyn käsittelemään mitä vaan.

Rakkautta,

Cheryl

Kirjoittanut Cheryl Richardson (cherylrichardson.com)

12.10.2025

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine