Love 24.4.24: Miten teillä menee?
Hei kaikille. On mennyt vähän aikaa. Puhutaanpa siitä, mitä sisällämme tapahtuu, koska juuri nyt on hullua. Minä aloitan. Useita viikkoja tai jopa kuukausia olen nähnyt unta kuolleista ihmisistä. Nämä ovat rakkaita ihmisiä tai ainakin perheenjäseniä, jotka ovat nukkuneet pois.
Usein on viesti, jota katson puhelimestani – nimen ja valokuvan kera. Toisilla kerroilla on kirjoitettu viesti. Yhtenä yönä käytin aikaa uuden asunnon etsimiseen rakkaan ystävän kanssa, joka kuoli kahdeksan vuotta sitten. Myönnän, että se uni säikäytti minut vähän. Selvästi verho ohenee ja tulee jopa läpinäkyväksi.
Olen kuullut usein parhaasta ystävästäni, pikkusiskostani. Hän on ollut poissa melkein 20 vuotta, mitä on vaikea käsittää.
Toinen yksityiskohta tässä on, että muistan harvoin uniani, siis olen muistanut viime aikoihin asti. Onko kenelläkään samanlaisia unia?
Itken – paljon. No, totta puhuen, kyynelehdin tunteellisesta musiikista ja sydäntä koskettavista elokuvista. Kuitenkin viime aikoina noita kyyneliä on tuntunut tulevan pyytämättä. Autossa, kotona ollessa, valmistautuessa lähtemään jonnekin, töitä tehdessä. Olen loputtomien kyynelien ylitsevuotava ämpäri. Kyyneleet ovat joskus surullisia, useimmiten kuitenkaan eivät. Jos olisi jokin sana kuvaamaan niitä, se olisi ”kiitollinen”. Tulvin kiitollisuudesta.
En nuku hyvin. Herään usein, ja on vaikea rauhoittua.
Ruokamieltymykseni ovat muuttuneet. Olen harvoin nälkäinen, ja näin on tytöllä, jota kutsuttiin ”pulskaksi”, kunnes tuli murrosikä. Rakastin ennen ruokaa ja käytin sitä lohtuna. Nyt en pidä sitä juuri muuna kuin välttämättömyytenä.
Lisäksi sokeri ei ole mikään iso juttu, ja tuon satunnaisen viinilasillisen nauttiminen on melkein loppunut.
Minulla on rakkautta jokaista ihmistä ja melkein jokaista asiaa kohtaan, joka tulee eteeni. (Paitsi ehkä moskiittoja.) Nyt ei ole vanhoja loukkaantumisia tai kaunoja. En ole varma kaikesta tuomitsemisesta, mutta sanoisin, että suurimmasta osasta – suurinta osaa tuomitsemista ei tapahdu.
Selkeyden vuoksi, elämästäni ei ole tullut ulkoisesti taianomaista tai edes kovin erilaista. Jos olisi jokin tunne tai sana summaamaan sen, mitä tapahtuu, se olisi kiintymättömyys. Päivittäiset tunteeni ja asenteeni ovat melko samoja riippumatta siitä, mitä tapahtuu.
On vielä yksi asia. On tunne, että haluan pyytää anteeksi – kaikelta kaikkea. On hämmästyttävää, että täällä on niin paljon rakkautta, jota saan nähdä ja josta nauttia. Me kaikki saamme. Kenties olen vain heräämässä, ja näen sen nyt.
Pidän teidät ajan tasalla, kun jatkamme matkaamme.
Rakkautta, valoa ja arvostusta kaikesta, mitä olette,
Sophia
Kirjoittanut Sophia Love (www.sophialove.org)
24.4.2024
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
