Jay 24.11.24: Sieluhaku
Sieluhaku on mielenkiintoinen käsite. Siinä on tolkkua vain (ainakin minusta), jos ajattelemme olevamme kolme osaa: fyysinen keho, sielu ja henki. Meillä kaikille on tuttu tuo fyysinen puoli, mutta mitä muuta tapahtuu? On järjestelmiä, jotka opettavat, että ”sielu” on osa, joka sisältää henkilökohtaiset kokemukset ja saattaa reinkarnoitua, kun taas ”henki” on persoonaton, elävöittävä voima kaikissa asioissa. Sielu voi olla pirstoutunut, mutta henki on vain olemassa.
Se ajatus, että voimaa ei koskaan oteta, vaan se annetaan, on osa yksilöllistä sielumatkaa. Henkitasolla olemme kaikki yhtä energiaa, joten vain sielu (ja ihmispsyyke) on kiinnostunut voimasta. Esimerkiksi, jotain ihmistä hyväksikäyttää toinen henkilö. Hyväksikäyttökohdassa tekijä vie voiman, mutta jos se estää uhria vielä vuosia myöhemmin, hän antaa vapaasti voimansa pois. Älkää lukeko tätä ”syytä uhria” -juttuna – pahoja asioita todella tapahtuu, mutta meidän sallitaan parantua. Ja sitten tulee sieluhaku.
Joka kerta kun vatvomme jotain entistä voimattomaksi tekemisen tilannetta, annamme vain lisää voimaamme pois. On ok parantua. Nämä vanhat voimavuodot ovat paikkoja, joissa sieluitsemme vaarantui niin paljon, että se itse asiassa pirstoutui. Nämä sielun pirstoutuneet osat jäävät menneisyyteen tuohon kaltoinkohtelukohtaan ja hiertävät tarinoina, jotka muokkaavat elämäämme. Ei syytä huoleen – nämä osat löytävät nyt tiensä takaisin luoksemme ilman puuttumista asiaan. Meillä on aina ollut vaihtoehtona löytää joku parantaja edesauttamaan sieluhakua, mutta nyt tätä on ilmassa.
Todennäköisesti tämä ilmenee äkillisinä selkeysjaksoina. Tämä selkeys saa minut kikattamaan sen vuoksi, etten nähnyt sitä aiemmin! Se on niin ilmiselvää! Sitten annan tuon oivalluksen asettua maailmankuvaani, ja minusta tuntuu paljon ehjemmältä. Osa minua, jonka annoin tietylle tilanteelle, on ikään kuin palannut. Helpotus! Kaipasin minua! Olisin luullut, että olisi vaikeampaa luopua jostain tarinasta, mutta tässä kohtaa ei ole. Suurempi eheys tuo enemmän iloa, kuin jonkin valheellisen ja hiertävän tarinan menettämien, joka tuo murhetta.
Miksi nyt? Taajuus – ainakin tällä aikajanalla – tukee egon kuolemaa ja paluuta eheyteen. Toinen aikajana kituu egokuolemaa vastaan taistelemisen kourissa jonkin aikaa. Ainoa asia tehtäväksi on johtaa esimerkillä. Kaikki eheytemme ja kikatuksemme saa väistämättä huomioita jossain kohtaa!
Kirjoittanut Natha Jay (walkinginbothworlds.com)
24.11.2024
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
